ICU F.C., Shimpein keikka & jälkkäri

Jalkapalloa (sakkaa), olé! Päätin liittyä yliopiston omaan soccer clubiin jotta tuo kondis vähän kohenisi. Kahdet treenit takana ja täytyy kyllä sanoa että hieman erilaista meininkiä kuin Suomessa pelatessa. Ensinnäkin, treenit kestää keskimäärin 2,5-3 tuntia ja koko ajan tosiaankin reenataan. Tänään tasan tarkkaan tuo kolme tuntia. Vanhan sensein Nosen (Nouska) sanoin täällä mennään haipakkaa! Tempo on melkoinen, jalat tuntuu ihan kakkosnelosilta tällä hetkellä.. Rituaalit on aika hauskoja, treenien aluksi mennään rinkiin seisomaan jossa kapteenisto kertoo jotain juttuja ja muut kuuntelee. Mulla ei hirveästi hajua ole vielä mitä palavereissa puhutaan.. Kuitenkin sen jälkeen painetaan päät alas ja ollaan hiljaa n. 30 sekuntia ja keskitytään päivän harjoitukseen "meditoimalla". Tämän jälkeen vielä koko porukka kyykkyyn jossa joku kapteenistoon kuuluva huutaa jotain kummaa johon kaikki muut vastaavat karjumalla jotain vielä kummempaa.. :D Ehkä tämä selviää vielä myöhemmin.. Joukkue koostuu käytännössä pelkästään japanilaisista, minun lisäkseni ulkomaalaisia edustavat aussi Daniel sekä saksalainen Jonathan. Parin harjoituskerran perusteella voi sanoa että aika kovia pelaajia löytyy ringistä. Suurena etuna meikäläisellä on kuitenkin että olen niin pitkä?!? Pääpalloja ei kovin montaa häviä.. Muutama kaveri joukkueesta (kuten kämppis Nozomu) on sitten taskurakettimallisia. 165 senttiä pituutta mutta jalat käy niin käsittämätöntä tahtia että huhhuh..

Sitten tulee se hauskin juttu. Käväsin juuri Nozomulta kyselemässä hieman taustaa että miksi, miten ja häh? Treeneissämme nimittäin on neljä japanilaista huoltajatyttöä, yliopisto-opiskelijoita, jotka jokaisella pienelläkin tauolla tuovat eteesi juomapullon ja odottavat että juot. Tämän jälkeen he ottavat pullon sinulta ja menevät kentän reunalle taas odottamaan seuraavaa pientä breikkiä. Nozomun mukaan he ovat ns. "managereita" joukkueelle. Nämä nuoret naiset ottavat aikaa ja vislailevat pilliin esim. venyttelyn aikana kun on aika vaihtaa venytystä. Ihan uskomatonta. Tämän lisäksi ohi potkaistua palloa ei tarvitse itse käydä hakemassa vaan he hoitavat sen puolestasi. Aluksi olin tietenkin ihan ällikällä lyöty kun lähdin hakemaan ohi vedettyä palloa ja he olivat että "eieieieiei ei sinun tarvitse hakea, he hoitavat". Jesjes, yritähän saada suomalaiset nuoret naiset sitoutumaan tuollaiseen hommaan vapaaehtoisesti 3-4 kertaa viikossa. :D

Kävimme eilen tarkastamassa kämppikseni Shimpein bändin livekunnon. Shimpei laulaa ja soittaa kitaraa No Futurez-nimisessä japaninkielellä vetävässä punkrock-triossa. Keikka oli Garagessa Setagayassa. Meille oli piirretty kartat valmiiksi että löydetään perille, täällä nimittäin paikallisetkaan eivät välttämättä oikeasti tiedä missä jokin tietty spotti sijaitsee. Oli melkoinen säätö päästä perille, ei tää julkisilla kulkeminen täällä edelleenkään oikeen ihan lonkalta vielä lähde. Kolme bändiä taas lauteilla, taitaa olla joka paikassa sama juttu. Ostin tietty kannatuksen vuoksi ekana soittaneen Liquid Pod-yhtyeen demon. Mukavankuuloista settiä vaikka sanat eivät vielä oikeen aukea. Shimpein pumppu veti tokana, herraa hermostutti esiintyä suunnattomast koska olin saapunut paikalle :) Hyvin kuitenkin vetivät, vaikka omien sanojensa mukaan liikaa virheitä jne. Sama tarina jonka jokainen muusikko toistaa jos on tehnyt muutaman mokan siellä sun täällä. Eihän niitä kukaan muu ikinä tajua mutta itse sen aina hiffaa kun soittaa pieleen. Kolmannen bändin alkusetin aikana jouduimme lähtemään sillä meillä oli täällä asuntolassa tanssiharjoitukset. Tanssiharjoitukset? Haa, valkenee teille vielä myöhemmin.. ;)

Matkalla päätettiin kuitenkin hillittömän nälän seurauksena pistäytyä syömässä Kichijoojissa jossa vaihdoimme junaa. Päädyimme japanilaiseen mukavaan ravintolaan josta sitten taas otettiin "jotain". Onneksi ryhmässä oli mukana hieman enemmän kieltä osaavia jotta tiesi suunnilleen mitä tilaa. Hyvä juttu täällä on kuitenkin se, että kaikissa ruokalistoissa on ruokien kuvat valmiina. Tämä helpottaa tilaamista suuresti. Söin herkullisen aterian jossa oli kaikenmaailman keittoja, riisiä, salaattia, jotain ihme settiä ja pääruokana grillikylkeä tai jotain vastaavaa paikallisesti laitettuna. No mutta jälkiruokaa piti tietenkin saada kun kerran ravintolassa olimme. Katselin kuvia kaikessa rauhassa ja yksi kulho näytti erittäin herkulliselta. Tilasin siis sellaisen. Luulin tilanneeni kastikkeessa olevaa päärynäjäätelöä jossa on omenansiivuja kulhossa ja suklaarakeita. Ok. Mitäpä sitten kävikään.. Päärynäjäätelö muuttui vihreästä teestä tehdyksi jäätelöksi, omenansiivut olivat PERUNAA, suklaarakeet olivat papuja ja kastike oli maitoa. Tämän lisäksi siellä killui jääpaloilta näyttäviä kuutioita jotka olivat kuitenkin jotain hyytelöhärpäkettä. NJAM! Siinä vaiheessa tuli fiilis että nyt olisi kiva jo osata hieman paremmin tätä japaninkieltä.. Sellaista.. Kuriositeettina mainittakoon että ruokailu maksoi kokonaisuudessaan jälkiruokineen n. 7 juuroa. Ei paha?

Auski, olet käsittänyt juuri oikein. Korkealta ja kovaa, pojat kuulostavat tytöiltä ja niin edelleen. :D Mutta täällä ainakaan tärkein tekijä Karaokeen mentäessä ei ole se laulutaito, vaan hauskanpito ja yhdessäolo ;)

Villelle sen verran terveisiä että en oo muuten käyny mäkissä vielä kertaakaan. KFC pitää käydä koklaamassa joku kerta kun en ole vielä ikinä käynyt. Kävin kuitenkin morjestamassa itse KFC-miestä viime viikonloppuna. Todistusaineistona seuraava kuva: