Ruokailu oli vaihteeksi kokemus, täällä kun mennään yhdessä syömään niin harvemmin kukaan tilaa ainoastaan itselleen mitään. Yleensä tilaillaan vaan kaikennäköistä pöytään ja kaikki latovat sitten jokaiselta lautaselta omiin pikku kippoihinsa mitä sattuu. Illan päätteeksi lasku jaetaan sitten tasan kaikkien osallistujien kanssa. Ja se mustekala oli vallan hyvää tällä kertaa! Pari vinkkiä; ruokaa ei ennen maistamista paljon haistella, se syödään. Puikkoja ei keihästetä pystyyn riisikuppiin, se on monen mielestä hyvin töykeää. Ruoan jälkeen karaokeen ja niin pois päin, joitain uusia kuvia taas löytyy samasta paikasta kuin ennenkin.
Pohjois-Korean tapahtumat tuossa pari-kolme viikkoa takaperin kyllä täällä jonkin verran näkyivät. Jokaisessa mediassa oli uhrattu paljon palstatilaa aiheelle ja itsekin tuli lueskeltua lehtiä silloin hieman tarkemmin. Oli mielipidettä jos jonkinnäköistä mitä kenenkin pitäisi tehdä. Korealaisten kanssa tuli eniten puhuttua koska heiltä löytyy kuitenkin eniten infoa missä on aikaisemmin menty ja missä nyt mennään. Ei täällä kuitenkaan mitään paniikkinappuloita olla paineltu, mekään olla aiheesta oikeastaan sen koommin pahemmin puhuttu. Antti, tänne vaihtoon. Mielenkiintoisempaa paikkaa on vaikea kuvitella mihin voisikaan matkustaa.
Mielenkiintoisista asioista puheenollen, pari hassua juttua tuli mieleen mistä voisi kertoilla. Parkkipaikat, nuo parkkipaikat. Kun lääniä ei ole enää mihin voisi laittaa lisää autoja vierekkäin niin laitetaan ne päällekkäin. Kyllä, päällekkäin. Seuraavassa todistusaineistoa.
Hyvät naiset ja herrat, parkkipaikka:
Homman nimi on seuraava; Ylempänä oleva auto saadaan tuonne ylös tuon hydraulisen nostolaitteen avulla minkä varassa auto on. Aamulla kun salaryman herää ja lähtee töihin, kävelee hän parkkipaikalle ja painaltaa nappia. Tämän jälkeen ylhäällä oleva auto laskeutuu alhaalla olevan taakse ja siitä sitten hurautetaan menemään. Sama homma pätee kun auto tuodaan takaisin parkkiin. Laite alas, auto ajetaan siihen ja homma on pulkassa. Käsittämätöntä jotten sanoisi.. Täällä pyöräillessä tuli kiinnitettyä huomiota siihen kun monella parkkipaikalla ei löydy lainkaan parkkiruutuja numero 4 tai 9. Rupesi ihmetyttämään niin vallan paljon että oli pakko kysästä asiaa. Numero neljä, joka voidaan täällä sanoa shi, on lähellä verbiä shinu joka taas tarkoittaa kuolemaa. Nou guud. Numero yhdeksän, joka joissain yhteyksissä menee muotoon ku, tarkoittaa jotain pahaa myös. En nyt tarkkaan muista mutta nou guud. Kun yuuroppalaisista hikookeista (lentokoneista) puuttuu rivi numero 13, on ihan pakko ensi kerran matkatessa tarkistaa löytyykö rivejä 4 ja 9. Ihan vaan mielenkiinnosta..
Matkailusta puheen ollen, lomasuunnitelmista kertominen jäi vähän vaiheeseen viime kerralla rustatessa. Tässä on nyt pari vaihtoehtoa joidenka toteuttamista tässä kovasti punnitsen. Ensimmäinen vaihtoehto on matkustaa Japanin sisällä, mennä Kyotoon, Osakaan ja Nagoyaan pyörimään reiluksi viikoksi. Mahdollisesti siinä samassa nähdä Kobea/Naraa, tiedähän sitä vielä ei. Toinen vaihtoehto onkin sitten lähteä Thaimaahan suorittamaan sukelluskortti. Siinä samassa olisi tarkoitus käydä myös Kambodzassa ja mahdollisesti päräyttää eteenpäin myös tutustuen Laosin maisemiin. Raottaahan tuollainen reissaaminen budjettia aikalailla, mutta unelmia on toteutettava silloin kun siihen on mahdollisuus. Tämän vuoksi jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa houkuttelevammalta tällä hetkellä, viime vuoden Dominikaanisen reissusta saakka kun on ollut hillitön hinku päästä takaisin merenpohjaan..
Eilen sain huippuhyvää informaatiota, saan tänne maailman parhaan joululahjan jouluksi käymään ;) Hannaaaa!
Jajuu, tänään oli älyttömän lämmin päivä, otin tuolla nurtsilla aurinkoa hyvin vähässä varustuksessa :) Muuten tuossa satoikin pari päivää putkeen.
No onksshe poliisi? -Kyllä on. Oltiin lauantaina Riston (toinen suomalainen joka täällä kampusalueella asustaa) kanssa kichijoojissa murkinoimassa Nepalilaisessa ravintolassa yhdessä suomalaisen Miron ja jenkki Davidin kanssa. Kävi niin muuten raflassa että unohtui tilata erikseen se riisi ja sieltä pärähti eteen sitten pelkkää currykanalitkua. Nöyränä pyytämään lisää gohania pöytään. Jepjep, kuitenkin. Risen kanssa paineltiin pyörällä sinne ja takaisin. Paluumatkalla polkaistessamme Mitakan aseman läpi katteltiin kun kobanissa pyöritteli peukaloitaan about 6 poliisisetää. KOBAN=Police Box=Kadunkulmista löytyvä pikku koppi, joissa päivystelee poliisisetiä ettei pääse rikoksia tapahtumaan. Näitä on täällä melko runsaasti vähän joka puolella. Sinne vaan sitten heti jos jotain rosmousta tms. pääsee tapahtumaan. Mutta kuitenkin, pyöräiltyämme aseman ja KOBANin ohi parinsadan metrin verran meidän peräämme lähti käsittämätöntä vauhtia kaksi poliisia pyöräilemään ja saatuamme meidät kiinni pysäyttivät. Oltiin vähän kummissamme että mitäköhän nyt ollaan tehty? Onko lamppu ollut pimeällä pois päältä tms.? (pyöränlamppu pitää olla pimeällä päällä tai voi tulla penalttia) Siinä rupesivat sitten kyselemään että mikä mies, mikä nimi, mitä virkaa äijät täällä oikeen toimittaa ja mistä on pyörät ostettu. Siinä sitten mahtavasti änkytettiin japaniksi "ICU no gakusei desu", "Don Quijote de kaimashita" ja muita kuolemattomia enemmän ja vähemmän kieliopillisesti ja muutenkaan oikein meneviä sutjautuksia paikallisella kielellä. Minun pyörästäni tarkistettiin numerot ja tiedot soitettiin päämajaan ja sitten odoteltiin. Rupesin siinä vaiheessa miettimään että on eri mahtavaa jos hommassa on jotain mätää. Hetken päästä radiopuhelimesta kuului kuitenkin "Muluto Saku" ja kaikki ok. Siinä sitten englanti/japanimongerrusta puolin ja toisin hieman jatkettuamme selvisi että Mitakassa on varastettu viime aikoina paljon pyöriä joten nyt ollaan tarkkana. Paluumatkalla sitten naureskeltiin ja mietittiin että olisi kenties, tai siis olisi, yksi maailman parhaimmista ideoista tulla Japaniin saakka varastamaan toinen toistaan arvokkaampia mummopyöriä ja joutua häkkiin...
