Uutta vuotta!

Jösses. Tässä nyt ei pysty hirveästi selostamaan mitä on tapahtunut viimeisten päivien aikana, mutta selostan myöhemmin! Nyt on kiire juhlistamaan uutta vuotta sillä se vaihtunee täällä vajaan kolmen tunnin kuluttua. Täällä Kioton kämpässä käkkäilemme tällä hetkellä ja fiilistelemme japanilaista tv-showta jossa esiintyy erilaisia hyvin, hyvin, mielenkiintoisia artisteja.. Japanilainen uusivuosi ja juhlinta ei varsinaisesti ole tänään kuten kotona, vaan sitten kun vuosi vaihtuu ja uusi päivä koittaa. Hyvinkin rationaalista vai mitä? Ensimmäiset kolme päivää toivotetaan uutta aikaa tulevaksi, käydään temppeleissä rukoilemassa jumalia ja sen sellaista. Alennusmyynnit alkaa täällä tiistaina. Hanna pohtii kovasti että onko luottokorteilla vielä limiittiä jäljellä.. :)

Yksi huonompi juttu. Jäi kameran ja tietokoneen väliin tarvittava piuha kotio Tokioo. Kuvia on otettu hillitön määrä, ylläri. Toissapäivänä nähtiin kaverini Koji Narassa, käytiin temppeleitä kattelemassa siellä ja pärähdettiin illalla vielä Osakaan. Kuvia tuli otettua paljon. Niitä päästään kuitenkin pistelemään linjoille sitten vasta kun pääsen takaisin Global Housen kehtoon. Ellei muuta keinoa tässä sillä välin keksitä.. Mutta hyvää uuveeta toivotamme!

Ueno

Asakusan jälkipeleissä päätimme ottaa matkalla stopin Uenossa ja käydä moikkaamassa Ling Lingiä, eläintarhassa asustelevaa pandaa siis. Vettä pukkasi taivaan täydeltä melkoisen runsaasti joten olimme hieman epävarmoja että kannattaako nyt mennä. Mutta täytyy nyt antaa pikku vinkki, kun Tokiossa sataa niin kannattaa mennä Uenoon, siellä saat olla nimittäin ihan rauhassa. Ei Japanin mittakaavassa rauhassa, vaan ihan tosissaan rauhassa. Kävimme kesken kiertelyn eläintarhan isossa ravintolassa syömässä ja tältä näytti;



Ravintolan työntekijät kuurasivat noita penkkejä koska ei ollut oikeen muuta duunia. Eihän sitä laiskalta voi näyttää ja turhaan työpaikalla lonnia. Hauskoja elukoita sieltä eläintarhasta muutenkin löytyy. Tiikerillä tuntui olevan vähän tylsää ja hän tekikin kanssamme enemmän tuttavuutta.



Tietty se Ling Lingkin oli mestoilla. Melkoisen vakuuttavat ruokailutavat!



Huomenna lähdetään kohti Osakaa josta sitten kikkaillaan Kiotoon samointein. Toivottavasti sieltä päästään taas päivittelemään uudemman kerran! Jottei kaikkia kuvia taas muutaman päivän reissulta tähän lätkittäisi, täältä ne löytyvät:

Asakusa & Ueno

Asakusa

Hjellurei! Joulu alkaa sitten olemaan ohi. Suklaa ja kinkku virtaa verisuonissa kun uudenvuoden lupauksia taas ahkerasti mietitään. Mikäs dieetti tällä kertaa? Nyt mä alan hei ihan oikeeeeesti käymään siellä kuntosalilla.. Lupaan, lupaan.. :D Meillä oli täällä Japanissa hieman erilaisempi joulu tällä kertaa. Vaikea sitä on sanoin selvittää, mutta varsinaista joulufiilistä täältä on ihan mahdoton hakea. Ainakaan samanlaista mitä kotimaassaan joskus voi ihmislapsi kokea. Kun täällä ei joulua varsinaisesti juhlita, emme mekään Asakusassa sijaitsevan hotellimme huoneeseen ruvenneet joulukuusta änkemään. Olisi siivoojatäti voinut tykätä hieman kyttyrää. Muutenkin kun pidän tavarani aina niin tiptop-järjestyksessä, kyllä sitä työtä riittää. Täällä on hauska (hauska) "hauska" tapa siivoussektorilla hotellissa. Heidän on pakko päästä siivoamaan huone vaikka et sitä välttämättä haluaisi. Läimäset oveen "do not disturb"-kiekon mutta silti oveen kolkutellaan että koskas vois tulla siivoilemaan. Sitten kun ei päästä sisään, puhelin soi. Siinä sitten sovit heidän kanssaan että koska saa tulla. Rauhassa et kuitenkaan saa olla. Se on pääasia..

Jouluaattona me menimme Hannan kanssa Korealaiseen ravintolaan syömään jouluateriaamme. Itse siinä omassa grillissämme vääntelimme pihvinpalasia kypsiksi ja Hannankin taistelu puikkojen kanssa alkaa näyttää jo huomattavasti paremmalta! Aikamme mässäiltyämme päätimme että eeeeeeeeihän tästä vielä nukkumaan olla menossa. Tempaistaan sitten karaokeen! Reilu tunti laulantaa (Hoo lauloi myös ;) ) ja kesken kaiken puhelinkin pirahti kun kotosuomesta kinkun ääreltä soiteltiin. Jouluja! Kiitokset vielä lahjoista mitä tänne saimme!

Asakusassa oli melko hiljaista kun vertaa muihin paikkoihin missä ollaan joululoman aikana vierailtu. Oli hiukka erilainen paikka ja kaikkea hupaisaa taas löytyi. Pulmiakin tuli ratkaistua. Heli-tädille tiedoksi että olen ratkaissut sukututkimuksen. On esittää jopa todistusaineistoa että polveudumme Samurai-miehestä. Onhan yhdennäköisyys aivan ällistyttävä.. Murron suvun viiksekkäät miehet, katse peiliin nyt!



Sori faija, oli vaan ihan pakko.. :) Tuotanoin, melkein tuli ostettua myös kissoillemme (Mies & Topi) uutta juhlakostyymiä. Täällä lähes kaikki kun pukevat eläimilleen, lähinnä koirille, jonkunlaisen rievun päälle kun ulkona kävelevät. Mies ei ehkä ymmärtäisi tätä hauskempaa pukua vaan rupeaisi silmittömästi riehumaan ja sähisemään. Jätimme ostamatta, kuvan kuitenkin otimme.

Merii Kurisumasu!

Joulu on joka paikassa. Oskari Murto 4-vee, tossa on japanilainen joulupukki. Kaupat pursuavat juhlan kunniaksi mitä merkillisempiä lahjoja. Mutta, Japanissa joulua vietetään hieman eri tavalla. Se on täällä pariskuntien juhla. Pariutumisvietti on täällä koko joulukuun ajan melkoinen, yksin kun ei kukaan haluaisi jouluna olla. Täällä meidänkin asuntolassa on syntynyt kummallisehkoja pareja näin joulun alla. Kummallista on. Niih. Onhan se nihkeetä kyllä ihmislapsen olla yksin, menee vähän mesettämiseksi sellaisina hetkinä jos vaan löytyy kohtalotoveri. Mutta minullahan kävi oikein hyvä mäsis tämän suhteen, sain tänne jouluksi melkoisen lahjan kun vaimo piipahti kylään. Todellinen herrasmies on toki myöhässä lentokentällä vastassa jne, siitä myöhemmässä.

Tässä viime viikkojen aikana on taas opiskelut lähtenyt käyntiin. Japania harjoitellaan tällä haavaa jo kakkostasolla, yritetään tuskaisesti kommunikoida kielellä enemmän ja enemmän. Välillä tulee melkoisia riemunaiheita kun huomaa tajuavansa asioita. Toisinaan on taas melkoisen synkkiä hetkiä kun ei tajua, ei sitten yhtäääään mitään. Toinen kurssi on sitten joka viikko eri keissien läpikäymistä corporate business-levelillä. Tuli aika kotoinen olo kun aiheesta on kuitenkin opintoja pääaineena suoritettu viimeisen kolmen vuoden aikana eri paljon. Viimeisenä kunnon pommi, Asian international relations, vähän turhan paljon poliittiselta näkökulmalta asioihin paneutumista mutta täytyy yrittää jaksaa keskittyä tuo kurssi läpi..

Jalkapalloakin on pelattu. Ja turpaan otettu. Henkisesti ehkä kasvettu. Tulin takaisin kaakkois-aasian matkoilta niin heti oli sunnuntaina ensimmäinen koitos edessä yliopiston joukkueen riveissä. Matkasimme joukkueemme kapteenin Kaiton kyydillä jonnekin syvälle Tokion uumeniin toisen yliopiston kentälle pelaamaan ja hyvinhän se pojat meni. 5-1 pataan. Laihana lohtuna joutui rankaisemaan pommin 25 metristä maaliin mutta siinä se sitten olikin. Seuraavana viikonloppuna matkasimme melkein Saitamaan saakka ottamaan mittaa toisesta joukkueesta. Tämä toinen joukkue olikin sitten "hieman" eri tasoa. 11-0 kuokkaan. Mietin juuri että en ole ikinä tainnut hävitä jalkapallossa noin paljoa. Tulipahan sekin täällä sitten koettua.. Pelin jälkeen mentiin kimpassa syömään ja miettimään että pitäisiköhän meidän ruveta pelaamaan joukkueena tästä eteenpäin? Hyviä yksilöitä ja tekniikkaa löytyy joukkueestamme vaikka kuinka, yhdessä pelaaminen on vain hakusessa.. Tuolla ensimmäisessä koitoksessa (5-1 peli) olimme toisen ulkomaalaisen, saksalaisen Jonathanin kanssa melkoinen ilmestys joidenkin mielestä. Toisten yliopistojoukkueiden managerit halusivat ikuistaa itsensä kanssamme kuviin. Aika hassua.. Pelin jälkeen muuten käydään aina kumartamassa vastapuolen joukkueen vaihtopenkille/valmennukselle, tämän jälkeen toimitsijoille/tuomareille jonka jälkeen vielä omalle vaihtopenkille/managereille jne. Tässä muuten kuva joka tuli otettua omissa harjoituksissamme syksyn aikana. Minä ja osa managereista :)



Kävin viime viikonloppuna lauantaina paikallisella ala-asteella kertoilemassa vähän millä tavalla joulua suomessa vietetään. Mukana oli myös Matt (britti) ja yläkerrasta Alexis (jenkki). Siinä sitten pikku japanilaislapsille kertoiltiin että mitä tapahtuu. Opettajat toimivat tulkkeina välissä kun tarinoita iskettiin. Kun rupesin väittämään, tietenkin, että joulupukki on Suomesta kotoisin loppui tulkkaaminen kuin seinään.. Japanilaislapset kun luulevat että vanha partasuti tulee pohjoisnavalta. Eipäs tule, kyllä minä tiedän. Korvatunturilta. Niii. Ainakin meillä on hyvä tuuri sillä pukki tulee meille suomessa illalla kylään ja viettää kanssamme aikaa, jenkeissä ja briteissä pukki sniikkaa yöllä salaa pudottelemaan lahjat pussukoihin. Mutta miksi pukki? Loppuuko kondis? Pelkääkö pukki omaa formulakuskiaksenttiaan? Eikö kielten opetus olekaan suomessa hyvissä raameissa?

jaahas, vaihdetaan aihdetta. Siinä sitten kuitenkin vietettiin tuntipari lisää koulussa erilaisten leikkien parissa. Yksi hauska muisto tuli, jos muistaa leikin nimeltä peili. Siinä yksi on selin muita kohti ja huutelee esim. "se kenellä on punaista paidassa saa ottaa yhden askeleen eteenpäin". Kun olin itse tulessa, rupesi kuumottamaan kun kaikki pienet japanilaiset olivat päässeet jo melkein hyökkäysetäisyydelle. Tähän ratkaisuna turvallinen; "kaikki jolla on musta tukka ottaa nyt askeleen taaksepäin".. :) Oli kokemuksena mielettömän hauskaa, tunnin jälkeen lapset tulivat kiittämään, kättelemään ja toivottivat hyvää joulua. Opettajat halusivat kuulla Suomesta ja Englannista vielä lisää ja kutsuivatkin meidät tammikuussa kouluun visiitille uudestaan. Kyllä me menemme toki!

Keikoista on kyselty, Rancid jää nyt väliin mutta varattiin tuossa kämppikseni Shimpein kanssa tiketit "punkspring"-nimiseen tapahtumaan. On hei meinaa melkosta artistia tarjolla, pääsen toivottavasti vihdoin viimein näkemään Jimmy Eat Worldin livenä. Samaan syssyyn tietty Dropkick Murphys, New Found Glory, Nofx, Summer Obsession... Huhtikuussa kyseinen festari, lippujen kohtalo selviää muutaman päivän päästä. Toivottavasti saadaan ne!

Nyt on Hanna siis täällä. Kun sain tietää millä koneella hän tulee, rupesin valmistautumaan kentälle menoon, ajoissa. Myöhästymismerkintä kuitenkin reissuvihkoon napsahti, mutta miksi? Täällä kun menee lentokentälle ja nousee Narita Expressistä (junasta) ulos, joutuu passintarkastukseen ennen kuin pääsee lentoaseman tiluksiin yläkertaan. Minä tämän muistin vasta kun olin aamulla täältä kämpiltä lähtenyt ja ei muuta kun takaisin ja passin hakuun. Pääsin kuitenkin perille terminaaliin ja sieltä se naikkonen suht helposti löytyikin. Pääsin heti briljeeraamaan kielitaidollani kun hoidin meille bussiliput Shinjukuun. Bussimatkalla Hannalle kuitenkin iski karu totuus Tokiosta. Korkeat pilvenpiirtäjät pistivät hieman päätä pyörälle ja tukkimiehen pitsalla tuli bussimatkan ohessa käytyä. Aikaeron piikkiin, aikaeron piikkiin. :)

Jaa että mitäs me ollaan täällä sitten tehty? Luonnollisesti nautiskeltu toistemme seurasta kun olemme olleet sen verran pitkään erossa. On sitä kierreltykin. Ensiksi Shinjukussa ihmetelty paikkoja, Harajukussa käyty Marimekon putiikissa, ihmetelty, Shibuyassa picture partyssa ikuistettu itsemme tarrakuviin ja osteltu kalliita laukkuja. ;) Eilen tässä kämpillä istuskeltiin Keitan ja Shimp Shimpin kanssa illalla murkinoiden ja Hannakin pääsi maistamaan nattoa, tätä paikallista herkkujen herkkua. Löytyy aiheesta videonpätkää. On se niin nautinto.



Nyt kello on kakskytvaille kaks ja pitäisi ruveta liikkumaan. Lähdemme tästä viettämään joulua Asakusaan, Tokion kuulemma traditionaaliseen japanilaistyyppiseen paikkaan. Sieltä pitäisi löytyä iso Buddha. Katsotaan pitääkö paikkaansa.

Tuossa juuri varasimme itsellemme asunnon Kiotosta. Juu, asunnon. Kaikista halvin vaihtoehto! Kahden viikon vuokrasopimus ja meillä on jokin tukikohta. Lentelemme näillä näkymin Osakaan 28.päivä josta sitten hyökkäämme Kiotoon samointein. Tarkoitus olisi kuitenkin vierailla Osakassa parin päivän verran myöhemmin, ja kenties käydä morjestamassa Narassa lomaa viettelevää joukkuetoveriani.

Muttamutta, nyt on meidän joulupuurot edessä. Hieman paahtoleipää ja kaakaojuomaa. Romantiikkaa...

Oskari, tässä on japanilainen poro:

Koh Tao

Jessss. On taas aika vierähtänyt mukavasti. Kiirettä pitänyt ja ilmoja pidellyt :) Ennen kuin kukaan tosissaan hermostuu niin päivitelläänhän tätä blogia taas vähän väliä!

Bussiin ehdittyämme pääsimme alakerran penkeille istumaan ja siinähän se yö sitten ihan mukavasti vierähtikin. Mitään REM-unta ei ollut kyllä lähettyvilläkään mutta tuli edes vähän nukuttua. Aamulla saavuimme hyvin aikaisin satamaan jossa pari tuntia nyhjötettyämme pääsimme speed catamaranin kyytiin. Mielettömän pitkä silta piti satamasta taittaa ennen kuin pääsi botskille.



Laivan kannella puolitoistatuntinen matka vierähti mukavasti. Tuijoteltiin siinä eri sukellusfirmojen hintoja ja tutkailtiin että missä saaren kulmassa sijaitsevat. Lopulta päädyttiin Big Blue-nimiseen paikkaan jossa korttia ruvettaisiin suorittamaan. Saavuttuamme satamaan saimme kyydin tiluksille jossa meille esiteltiin minkälaisia huoneita on tarjolla. Me otimme rannalta oman bungalowin, hintaa per yö muutama euro. Pystyi taipumaan jälleen kerran. Pikainen visiitti rannalla löhöilemässä jonka jälkeen sukelluskurssi aloitettiin heti samana päivänä teoriaosuuksilla jotta saataisiin homma pyörimään. Kurssimme opettajana toimi ranskalaista alkuperää oleva Guillaume, joka tuttavallisemmin tunnettiin nimellä G. Mukava heppu kertakaikkiaan! Ensimmäisenä iltana sitten käytiin hieman kylillä pyörimässä ja katsastamassa paikkoja ennen kuin nukkumatti pukkasi päälle.

Aamulla aikainen herätys jonka jäkeen lisää teoriaa ja mereen pulikoimaan. Kaikenlaisia erilaisia harjoitteita tehtiin parin tunnin ajan jotta saatiin hieman varmuutta toimintaan. Hauskaakin hauskempaa hommaa. Seuraavana päivänä kun sitten päästään syvemmälle ja pidemmälle merelle sukeltamaan. Koh Tao on kyllä melkoinen paratiisisaari, meillä kävi hyvä tuuri sillä saavuimme sesongin ulkopuolella paikalle. Ranta oli käytännössä tyhjää täynnä ja porukka lähinnä meren pohjassa. Mukavaa hengailua loppuilta ja Matt pääsi kuin pääsikin katsomaan krikettiä yhteen aussibaariin.. Käsittämätöntä kuinka joku voi kyseisestä lajista olla aivan totaalisesti sekaisin. Minenummarra..

Jess, sitten seuraavana päivänä olikin ekan varsinaisen sukelluksen vuoro. 12 metrin syvyyteen päivän molemmilla sukelluksilla ja olihan se taas uudelleen ihan mieletöntä. Matt ja Noriko olivat molemmat ihan onnesta sekaisin kun pääsivät pohjaan ja kiittelivät kovasti että "pakotin" heidät lähtemään kyseiselle saarelle mukaan.. Samana päivänä tehtiin myös loppukokeet ja läpi meni, tiätty. Niinjuu, lisäksemme samalla kurssilla oli Sveitsiläinen pariskunta. Uros ei puhunut sanaakaan Englantia joka oli hiukka outoa. G kuitenkin hoiti selvitykset ranskaksi hänelle ettei tulisi pahoja mällejä meren pohjassa. Illalla taasen murkinoitiin ja fiilisteltiin auringonlaskua (kuten joka päivä) residenssimme rantaravintolan terassilla. Ei pöllömpi paikka..



Noriko lähti sitten illalla takaisin kohti Bangokkia koska hänen tuli tavata ystäviään siellä joten jäimme Mattin kanssa asuttamaan bungalowiamme kahdestaan. Tehtiin illalla hieman ostoksia (lisää t-paitoja) ja katteltiin pallopelejä pubissa jonka jälkeen olikin pakko päästä nettikahvilaan mesettämään.. :) Heh.

Viimeinen päivä sukelluskurssilla ja kaksi sukellusta 18 metriin jäljellä. Heti aamulla seiskan aikoihin oli lähtö merelle ja mikäs mieleenpainuvampaa kuin päivän ensimmäinen sukellus. Päästyämme tavoiteltuun syvyyteen nähtiin allamme heti ensimmäinen hai. UUUUHHH. Niitä tuli pari siihen pörräämään ja nopeasti sitten häippäsivätkin. Ihan kun tämä kroppa ei olisi tarpeeksi lihaisa mitähäh. Liikaa Saarioisten kytkinlevyjä näemmä. Nomuttajuu, noin puolitoistametrisiä möllyköitä olivat. Parempi tutustua pienempiin kait ensimmäisenä.. Hienoa tässä hommassa oli se, että meillä pörräsi koko päivän kuvaaja mukana. Todistusaineistoa haiden olemassaolosta löytyvi deeveedeeltä! Toinen sukellus olikin sitten viimeinen kurssin koitos. Lähinnä kikkailua ja poseeraamista kameralle veden alla ja erilaisten elukoiden bongailua. Tuntui ihan että aika loppui kesken, olisi halunnut nimittäin sukellella vaikka kuinka pitkään..

Illalla olikin sitten edessä papereiden täyttämistä ja "kurssijuhlat". G toimitti meille sukelluskortit ja merkkailtiin logiin mitä on tullut tehtyä. Sitten katseltiin yhdessä dvd päivän tapahtumista ja aika hienoltahan se näytti kertakaikkiaan. Tämän jälkeen lähdettiin toisen kurssin porukan kanssa yhdessä illastamaan pihviravintolaan saaren "ytimeen". Jollain randompickuptaksilla taas liikenteeseen ja lavalle pelkäämään että koska noutaja tulee. Tutustuttiin sitten hulvattomaan kolmikkoon, englannista kotoisin oleva kaveriporukka oli lähtenyt pari kuukautta takaperin kiertämään maailmaa ja heillä on matkaa edessä vielä ensi syksyyn saakka. Mahtavaa.. Heidän kanssaan istuttiin sitten iltaa melko pitkään ja hauskaa riitti.. Meidän lisäksemme seurassamme oli saksalainen tv-reportteri Berliinistä. Melkoista kansaa.. :) Rannalla istuskeltiin ja kikkailtiin yksissä rantabaareissa olevissa juhlissa. Sellaista..

Aamulla herätys ja bungalowin luovutus edessä. Sniff. Matt kyhjötteli varjossa kirjaa lukien keskipäivän kuumuudessa mutta itse vielä uhmasin luonnon lakeja ja menin rannalle hetkeksi käristämään pekonia. Törmäsin sitten sattumalta tv-reportteriin ja siinä vaihdettiin loikoillessamme vielä kuulumisia ja pulikoinnin jälkeen suihkuun ja menoksi. Saimme kyydin satamaan josta sitten samanlaisella paatilla matkasimme takaisin mistä tulimmekin. On se vaan niin leppoisaa löhöillä paatin kannella helteessä ja miettiä kuinka kylmä Suomessa mahtaa olla.. :) Paattimatkan jälkeen bussiin jossa esitettiin koreilematta maailman huonointa viihdettä. Filmi nimeltä Solar Attack. Täyttä jööttiä. Ei riitä sanat kuvailemaan kyseistä kokemusta. Kamalaa. Bussi oli melko tyhjä joten tilaa riitti loikoilla. Joutuikin sitten nukkumaan kun ei leffa nirsolle kelvannut. Niih. Mukavan pilkkimatkan jälkeen saavuimme jälleen pääkallopaikalle Khao San Streetille jossa pörräiltiin jonkin aikaa katsellen käsittämättömän sekavaa toimintaa. Väsymys oli jo melko kova joten otimme taksin lentokentälle josta löytyi penkeiltä mukavasti tilaa nukkua hiukka lisää. Pari tuntia loikoilua jonka jälkeen check-innnnn. Siinähän sitten seistiin jonkin aikaa kunnes tajuttiin katsoa viereiseen jonoon. Kattos, Rea, Aya & Norikohan siinä. Koko remmi oli jälleen kerran koossa ja ruvettiin vaihtamaan fiiliksiä mitä kukin on reissulla saanut aikaiseksi. Lennot takaisin meni rattoisasti. Taipeissa päästiin vaihtamaan terminaalia makeella automaattijunalla. Kaikesta sitä pieni lapsi jaksaakin innostua..

Paluumatkalle jäi päälle shortsit ja släbärit ku ei oo tosimiehellä kylmä. Tokiossa sitten totuus paljastui kun kylmyys tosiaan iski. Kipeäksihän sitä sitten mies tulee kun ei nöyrry ilmojen haltioiden edessä. Takkia en ole tosin vielä tähänkään päivään mennessä hommannut.. :D Taannoin läimin blogiin kuvia 2-kerroksisesta parkkiksesta, nyt tuli matkalla nähtyä 4-kerroksinen. Yritän bongata vielä massiivisempia ja kuvailla. Tuossa matka tiivistettynä taisi olla. Mahtavia muistoja kertyi taas roppakaupalla.. Kaikki kuvat löytyy tuolta;

Bangkok-Siem Reap-Koh Tao

Kingdom of Cambodia

Päivähän on suhteellinen käsite. Kyllä. Iski flunssa päälle ja siihen samaan syssyyn Prison Breakin ensimmäinen tuotantokausi. Ollaan poikain kanssa työstetty 16 ekaa jaksoa tässä kolmen päivän aikana menemään.. :) Mutta jatketaanpas sitten taas asiaan, menolippu naapuriin kiitos..

..aamulla aikaisin herättyämme kirmasimme seven elevenin kautta odottelemaan bussia joka veisi meidät Thaimaan ja Kambodzan rajalle. Bussia odotellessa tapasimme belgialaisen naisen Krisin joka oli ollut matkailemassa jo jonkin aikaa ja sattui olemaan matkalla samaan määränpäähän kanssamme. Siitähän sitten yhdessä jonkin aikaa jurotettiin ja viimein joku miekkonen kertoi että pitää vähän kävellä bussille koska eihän se tästä mene. Jep. Thaimaalaiset bussit on ihan luksusta. Ilmastointi toimii ja penkkejä voi väännellä niin hyvin että takana istuvan jalat pystyy katkomaan jos halajaa. About 4-5 tuntia bussissa ja pysähdyimme sitten hoitamaan viisumeita rajan tuntumaan. Siinä odotellessa eksyimme paikalliseen markkinapaikkaan jossa oli lihaa tarjolla. Ostin sianpään:



No en ostanut. Haju koko paikassa oli niin karmiva ettei pystynyt kovin kauaa viihtymään. Kambodza kutsui. Rajan ylitys oli aika hassua, näiden kahden maan välimaastossa kun on hillitön määrä upouusia kasinoita. Veroja maksetaan varmasti iiiihan jokaiselle. Pääsimme rajan ylitettyämme ns. transfer-bussiin joka vei meidät Poi Pein "bussiasemalle". Kyseessä on vanha räjähtänyt rakennus jonka ympärillä on hiekkaa. Se tarkoittanee parkkipaikkaa johon voi ajaa bussin kanssa. Pahin oli kuitenkin edessä, bussimatka Siem Reapiin. Asvalttia rupeaa arvostamaan sen jälkeen kun sen matkan on tehnyt. 7 tuntia pienessä bussissa, rakennettu n. 10 hengelle mutta meitä oli siinä 20 ihmistä rinkkoineen päivineen. Upeata, sanoisinko. Tie on pelkkää hiekkatietä joka ei oikeastaan missään vaiheessa ole tasaista. Kuoppaista menoa. Bussi hytkyy ja hyppii minkä kerkeää, välillä tulee asvalttinokareita ja kuski yrittää aina ajaa jokaiseen sellaiseen. Varmaan lämmittää renkaita..

Siem Reappiin perille yöllä. Menimme johonkin paikalliseen majataloon ja rupesimme kinaamaan huoneiden hinnoista. Vaikka maassa on erittäin halpa hintataso, kyse on periaatteesta. Kambodzalaiset ovat havainneet saman teorian minkä meille suomalaisille miljonäärijussi Ville Loponen jo aikoinaan esitti; "massi on massii". Huoneiden hinnaksi muodostui sitten lopulta n. 2 dollaria/yö per naama. Pystyisi jo skottikin taipumaan. Noriko otti Krisin kanssa yhteisen huoneen ja me päräytettiin Mattin kanssa huoneeseemme. Sinänsä taas kovin yllättävää, parisänky ja yhteinen peitto.. Lopulta saatiin huoneeseen kuitenkin myös toinen sänky. Jes. Huoneissa oli aika hupaisat kirjoitetut ohjesäännöt.. Mihin mä mun aseet ja kultaharkot sitten oikein vien?



Aamulla aikainen herätys jälleen kerran ja kohti matkan helmeä, Angkor Watia. Niitä temppeleitä katsastamaan. On se ihmislapsi melkoisen pieni kun tuon kaiken keskellä rupeaa taas miettimään että miten näitä on aikoinaan rakennettu. On sillä ranskalaisella kaverilla tullut varmasti melkoiset patongit housuun kun on yhtäkkiä löytänyt tuollaisen pikku kylän keskeltä ei mitään. Ylistyssanoja sun muuta voisi arkkitehtuurista ja kaikesta paikkaan liittyvästä jakaa vaikka kuinka paljon, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että jos on mahis niin kannattaa mennä kokemaan kaikki sinne itse. Kikkailemaan sinne missä se Angelina Jolie on Tomb Raideria kuvatessaan mennyt. Hehe.. Siinähän se syy miksi tuonne halusin. Juuei.



Milläs me liikuttiin paikan päällä, tuktukilla tietty! Vuokrattiin aamulla koko päiväksi tuktuk ja oma kuljettaja kymmenellä dollarilla. Siinä sitten koko päivä paikasta toiseen mentiin kuskimme avustuksella. Ei hän suinkaan englantia puhunut, elekieli ja hullu viittominen toimii aina. Täällä japanissa siihen on alusta alkaen tottunut :) Illalla kiivettiin yhden temppelin päälle katselemaan auringonlaskua. Kaunista, ei voi muuta sanoa..

On aina niin hauska vitsi kun ravintolassa joskus ruoan saaminen kestää. Joku laukaisee aina että "nyt ne varmaan meni tappamaan sitä lehmää/härkää/sikaa tms." No nyt se on todistettu että näin jossain päin maailmaa tehdään. Käytiin temppelikiertelyn lomassa syömässä ulkoilmaravintolassa. Tilasin kanaa jossain muotissa ja siinähän sitten huomattiin että keittiön takana ravaa lauma kanoja. Nirri pois, karvat nevadaan ja elukka pataan. Pysähtyi vaan katsomaan että mitä h'''ttiä? Galleriasta löytyy yhtä kuvaa zoomatessa viimeinen otos tästä poloisesta joka ruoaksi joutui. Ei jotenkin vaan saanut sitä ruokaa alas. Kuvotti sen verran. Tällasta.

Suomi! Kambodzassa on ihmisillä nykyään myös matkapuhelimia. Ei mitä tahansa matkapuhelimia vaan Nokialaisia. Missään en nähnyt muita puhelimia käytettävän kuin Nokian luureja. Hupaisaa. Tuli nähtyä myös melko sydämen pysäyttävää toimintaa liikenteessä. Mopoilla/skootteriviritelmillä suurin osa ihmisistä kulkee, ei kukaan tietenkään ole kuullut kypärästä yhtään mitään. Tuktukissa istuessamme oli hauska heitellä paikallisten kanssa yläfemmoja kun he ajelivat meidän ohi. Välillä oli hieman enemmän väkeä pyörän päällä, oikeastaan poikkeus oli jos joku ajoi yksin. Isä ajoi pyörää, äiti istui takana pikkulapsi sylissään. Yleinen näky. Harmittaa kuitenkin etten kerennyt ottamaan kuvaa todistusaineistoksi, mutta tulipahan tämäkin nähtyä. Mopolla KUUS PÄÄLLÄ! Kolme aikuista ja kolme lasta olivat pystyneet ahtautumaan saman mopedin penkkiin ja siinähän he Siem Reapin päätietä päräyttelivät menemään. Jepjep..

Ilta taittui sitten mukavasti syödessä suht hienossa ravintolassa kun paikallisiin olosuhteisiin verrataan. Ensimmäisenä iltana kävimme muuten paikallisessa "ravintolassa" majatalon vieressä syömässä. Ruoan ohella tilaamani olut toimitettiin paikalliseen tapaan "bisse jäillä". Matkalla tuli maistettua jopa Bangkokissa juotua olutta pahempaa litkua. Hyvät ihmiset, jos näette jossain Black Panther-nimistä ohrapirtelöä, kiertäkää kaukaa. Ihmisyyden nimissä.

Herätys jälleen uuteen päivään. Kris lähti meitä aikaisemmin seuraavaan kohteeseen ja siinä sitten vaihdettiin s-postiosotteita ja hyvästeltiin. Mahtava tyyppi. Pälyilyä kylällä jonkin aikaa ja sitten olikin aika lähteä tsekittämään toden teolla. Kambodzasta maateitse Chumponiin josta laivalla Koh Taolle, myöhästymättä kertaakaan. Takaisin Thaimaan puolelle siis. Paluumatkalla bussi oli astetta isompi, mutta ei se nyt mitenkään herkkua taaskaan ollut. Päinvastoin. Ensimmäisellä kerralla matkatessamme meidät pysäytti kerran lauma lampaita ja toisen kerran lehmät. Paluumatkan aikana tietä oli kuitenkin ylittämässä varsin hupaisa ilmestys, valtava sorsalauma.



Merkillepantava asia matkan varrella oli myös bensa-asemien määrä. Nimittäin yrittäjiä tällä saralla löytyy valtava määrä. Teiden varteen mihin sattuu ihmiset perustavat omia petroolipisteitään. Parasta onkin sitten mennä tilaamaan yksi "Pepsi Gold" tai heittää vaikka että "pist yks kokis".. Kyseinen kuva on otettu ihan oikealla bensa-asemalla, mutta puteleita myydään joka kojussa esim. vaatteiden vieressä..



Päästessämme takaisin Kambodzan ja Thaimaan väliselle rajalle, rupesi virkamies jäädyttämään ihan toden teolla ja siinähän sitten jonoteltiin yllättävän kauan. Tunti meni helposti ja jono taittui kymmenisen ihmisen verran. Ruvettiin jo epäröimään että ehtiikö tässä sittenkään perille Bangkokkiin ajoissa vaihtamaan yöbussiin Chumponiin.. Lopulta kuitenkin selvittiin rajan toiselle puolelle ja kasinot jätettiin testaamatta kun aika ei riittänyt. En tiedä olisivatko edes päästäneet sisään kun sen verran rähjääntyneeltä näytin. Bussin odotusta toisessa päässä. Vihdoin viimein bussimme tuli ja matka kohti Bangkokkia alkoi. Toivottiin vaan että kuski ei rupea hyytymään matkan varrelle pysähtelemään liikaa. Onneksemme näin ei käynyt ja saavuimme lopulta Khao San streetille puoli yhdeksältä illalla. Nopeasti ensimmäiseen puljuun kysymään piljettiä Koh Taolle. Koska lähtee bussi? - Nyt! Siitä sitten katukeittiön kautta pat thait naamaan ja kiireen vilkkaa bussille. Ehdittiin! Yöbussi, josko sitä nyt saisi nukuttua? Matka sukelluskohteeseen alkoi nyt...

Bangkok

Nonni. Nyt syö miestä. Olin jo kirjootellu tämän viestin lähes loppuun saakka mutta kone päätti mennä juntturaan ja kävi legendaariset. Kaikki hävis. Muttatuotanoin, otetaan uusiksi hieman lyhennettynä versiona. Takaisin Japanissa ja hengissä. Rahat on lompakosta hävinnyt mutta tilalla on sukelluskortti. Kaikki on siis kunnossa ja nyt ollaan valmiina kertaamaan viimeisen parin viikon tapahtumia.

Eihän siitä nukkumisesta viimeisenä yönä sitten loppupeleissä tullut yhtään mitään. Oli niin paljon tärkeää tekemistä (lue:mesetin) ettei sitten tullut nukuttua tippaakaan. Samoilla silmille viideltä taksin kyytiin ja juna-asemalle. Vaihdettiin Tokyo stationilla junaa ja kikkailtiin kentälle. Aamulla aikaisin, hyvin aikaisin.. Ensimmäinen lento sujui rattoisasti, yritin nukkua muttei tuo lentokoneessa pilkkiminen mitään huippuhommaa kyllä ole. Päinvastoin. Viihdytin siis itseäni Tokyo driftin parissa ja yritin bongailla tuttuja maisemia mm. Shibuyasta. Taipeissa koneenvaihto ja suunta kohti Bangkokkia. Joskos sitä nyt sitten nukuttaisi, ei pysty. Tässä mahtavassa lentokoneessa kun oli jokaisella matkustajalla edessään screeni josta pystyi valikoimaan itseään miellyttävää viihdettä. Leffavalikoima oli melko hyvä ja tulikin tiirailtua uutta Adam Sandler-pätkää nimeltä Click. Ihan mahtava, Sandler on kurko. Kuten David Hasselhoff myös. Siinä se matka menikin..

Lämmintä yli 30 celssiusta! Bangokkiin saavuttuamme löytyi ICU:ssa viime vuonna opiskelleet tytöt helposti. Yhdessä lentokentältä päräytettiin Khao san streetille katselemaan joskos niitä vapaita majataloja löytyisi ihmiskirjon seasta. Heti toisella yrittämällä onnistui, ilmastoitu huone about 3 euroa yö per turpa. Mattin kanssa saatiin huone jossa oli ylläri ylläri, parisänky ja yhteinen peitto. Mahtavaa. Tästä kuitenkin toivuttuamme rinkat nurkkaan ja ravintolaan syömään. Paikalliset tarjosivat meille illallisen ravintolassa jossa toinen heistä silloin tällöin myös työskentelee. Jos siis oikein ymmärsin. Siinä vaiheessa rupesi jo väsyttämään melko paljon joten turhan myöhään ei jaksanut riekkua. Tset.

Toiseen päivään suht aikaisin herättyämme painelimme ottamaan selvää että miten Kambodzaan pääsee, mistä viisumit jne. kannattaa hommata. Bussilla matkustamista edessä tunti jos toinenkin.. Rea ja Aya päättivät ottaa tiketit Phukettiin ja viettää aikaa mieluummin rannalla makoillen kuin säätäen ties missä. Eipä tuo mitään, meitä lähti siis naapurimaahan lisäkseni Matt ja Noriko. Kun tiketit saatiin ostettua, paineltiin syömään ja kiertelemään kojuja. T-paitasektorilla flippasi aika pahasti. Kun oli suht halpaa niin piti vähän uudistaa vaatekaappia siltä osastolta. Ja vanhoja ei tietenkään heitetä pois vaikka kuinka kulahtaneita olisivat. Niih. T-paidat taitavat olla jonkin sortin intohimo meikäläiselle. Ei siinä sen kummempia saatu aikaiseksi, otettiin iisist, syötiin hyvin, juotiin maailman tähän mennessä pahinta olutta ikinä ja kerättiin voimia sillä oli tiedossa että seuraavana päivänä voi bussissa tulla takalisto kipeäksi.

Kuvia päivittelen reissulta hieman myöhemmin kun on ollut pikkaisen ongelmia niiden nettiin laittamisen kanssa. Meidän yhteys täällä kampuksella kun on pätkinyt tässä pari päivää nihkeän paljon. 150 kuvaa kokonaisuudessaan löytyy, yritän laittaa niistä edes joitain katseltavaksi. Kambodzan matkalta jatkan tarinointia huomenna ja yritän niitä kuvia säätää kehiin.