Good evening Tokyo!

Olé! Vihdoinkin täällä! Nyt kun olen päässyt kaikessa rauhassa asettumaan pikkuhiljaa aloilleni tänne kylänpahaseen niin on aika aloittaa informaation välitys myös kotisuomeen päin. Yritän briiffata vähän mitä kaikkea on tapahtunut tässä viimeisen muutaman päivän aikana. Nimittäin paljon..

Lähtö tapahtui siis 31.8. klo 08:00 Helsinki-Vantaalta. Ensimmäinen matka Wieniin taittui Fokker 100-tyyppisellä lentokoneella. Kun suvussa ja kaveripiireissä on lentokoneisiin hurahtanutta :) porukkaa niin on pakko viljellä moisia detaljeja.. Wienissä olikin sitten tiedossa pelkkää ajan tappamista. Ensimmäinen kosketus japaniaan tuli koneeseen mentäessä, muita kuin nippon-kansaa tuppasi olemaan hyyyyvin vähän. Koneessa (Airbus A340-300) vieressä istui Tokiossa majaansa pitävä nainen ja hänen opastuksellaan tuli vedettyä sushia ensimmäistä kertaa. Kyseinen sushi totteli nimeä kappamaki, eli leväriisimötikkä jossa oli sisällä jotain kurkuntynkää. Yllätys yllätys, ei se niin pahaa ollutkaan miltä se haisee? Maailman nirsoin mies sen kakomatta söi, uskokaa tai älkää. Muuten ruokailu oli mielenkiintoinen ja uusi kokemus sillä kaikki oli täysin japanilaiseen tyyliin tehtyä. Puikoilla oli mahdollisuus syödä mutta tässä vaiheessa sorruin vielä käyttämään perinteisiä ruokailuvälineitä. Loppulento (kesti kokonaisuudessaan 11:25 tuntia) syötiin nuudelikippoja keskellä yötä ja pilkin kun ei tuo lentokoneessa nukkuminen tosissaan mitään herkkua ole. Turvallisesti kuitenkin perillä, kiitos Austrian Airlines yhteistyössä Nippon Airlinesin kanssa.

1.päivä perillä

Koneesta pois päästyäni huomasin että nyt ollaan todellakin perillä. Kuljettuani kahdet liukuportaat tasaisella maalla ihmettelin naishenkilön ääntä joka kuului jostain läheltä joka kerta. Kolmansissa portaissa tajusin että ohhoh, nehän on nuo liukuportaat jotka minulle juttelevat. Ei tosin ollut minkäänlaista havaintoa mitä asiaa niillä on, mutta kiitos kuitenkin. (hissitkin täällä puhuvat aina kun olet johonkin kerrokseen menossa) Passi/viisumi-jonoissa pyörähti melkein tunti, tapasin siinä samalla Itävaltalaisen opiskelijan joka oli myös vuodeksi Tokioon tulossa, tosin toiseen yliopistoon. Oli kuitenkin kaikesta yhtä pihalla kuin minä :) Vähän yhdeksän jälkeen pääsin laukkuni kanssa pihalle ja vastassa oli kuin olikin paikallinen Kayo. Filippiineiltä tullut opiskelija olikin sitten eksynyt (oli tullut jo edellisenä iltana) hotellilta tapaamispaikalle joten häntä jouduttiin vähän odottelemaan mutta ei paha. Hänen saavuttuaan matka kohti ICU:ta alkoi. Lentokentältä suoraan junalla, itse asiassa taidettiin loppujen lopuksi mennä kolmella eri junalla, loppumatka bussilla taittaen tänne Mitakaan. Tämä on yksi näistä kaupunginosista täällä tookkiossa, täältä on hyvät yhteydet (ylläri) ja esim. Shibuyaan kestää n. 20-30 minuuttia junalla. Tokyo stationille joitain minuutteja enemmän, riippuen vähän siitä meneekö express-junia vai tavallisia. Tuon junakartan hahmottaminen niin että se jää päähän tulee kyllä kestämään vähän aikaa. Jos on Itäkeskuksessa vaikeuksia päättää meneekö Mellunmäkeen vai Vuosaareen menevään metroon, suosittelen että välttelee tätä kaupunkia, ainakin junalla kulkemista täällä..

Kampus-alueelle saavuttuani havaitsin välittömästi että tämä aluehan on aivan julmetun iso. Opiskelijoita n. 2000 ja alueen koko 153 eekkeriä, 620,000 neliömetriä. Se on runsaammanpuoleisesti. Mutta asiaan, Kayo toi minut Global Housen ovelle josta kuittasin itselleni avaimet huoneeseeni ja jonkun huudettua japaniksi jollekin jotain kuului kovalla äänellä huuto SAKUU! Kyllä, kaikkialla täällä lukee joka paikassa Saku nimeni kohdalla. Se kun on ensimmäinen nimeni. Sain siis kokonaan minulle uuden nimen heti ensimmäisenä päivänä. Yritin kovasti selvittää että eieiei, se on Petteri eikä Saku. Mutta paikalliset havaitsivat sen niin vaikeasti lausuttavaksi ja Saku kuulemma kuulostaa todella japanilaiselta nimeltä heidän mielestään niin sillä sitten mennään. Tunnistan itseni jo kun minua sillä nimellä kutsutaan. Kun menee johonkin niin on aika hupaisan kuulosta kun ihmiset huutavat yhteen ääneen SAK-KUUU. Tänään tuli mieleeni että perustan tänne alamaailman järjestön joka tulee tottelemaan nimeä Sakuza. Täytyy ruveta vähän kilpasille mm. Shinjukussa majailevien konnien kanssa. Kuitenkin, Shimpei toivotti minut tervetulleeksi heti ensimmäisenä meidän "unittiimme". Shimpein lisäksi japanilaisia edustaa myös Nozomu, ja neljäs henkilö meidän lisäksemme on Matthew Liverpoolista. Tuttavallisemmin Matt. Aijai kun ollaan muuten keretty jo euroviisutkin käymään läpi Mätin kanssa.. Meillä kaikilla on täällä omat huoneet. Yhteisenä löytyy keittiö, olkkari, kylppäri, wc, pesukone jne. pakolliset välttämättömyydet.

Mingleilyä Global Housessa

Tervetuliaistilaisuuden jälkeen meillä oli täällä GH:ssa pieni esittelykierros. Ruokaa oli laitettu yllin kyllin, n.10 eri ruokalajia ja sitten ruvettiin mättämään ja kyllä, puikoilla työstäminen alkoi. Melko haastavaa puuhaa näin alkuun täytyy myöntää. Esittelykierros jossa kaikki GH:n (Global House) asukit esittelivät itsensä ja kansallisuuksien kirjo on täällä kyllä melkoinen. Porukkaa on mm. Koreasta, Chilestä, Thaimaasta, Italiasta, Saksasta, Jenkkilästä, Kanadasta jne. Yli puolet taitaa olla kuitenkin japanilaisia sekä yksi suomalainen tietenkin tässä dormitoryssa meitä edustamassa, mie. Ruokailun jälkeen alkoi sitten mingleily, kaikki tutustuivat kaikkiin ja yritettiin oppia toistemme nimiä. Euroopan edustus ehdotti jatkoja ja tutustumista paikalliseen, tottakai! Lähistöltä löytyikin paikallinen pieni baari jossa sitten jatkettiin jutustelua yömyöhään saakka. Ihmeellistä Japanissa: kun tilaat oluen/drinkin/mitä ikinä baarimikolta, voit olla vaikkapa tiskillä sitä tilaamassa. Baarimikko kuittaa tilauksesi että se on rekisteröity. Tämän jälkeen hän huseeraa niitä näitä säätäen kaikenlaista ja keskimäärin n.20 minuutin päästä eteesi yhtäkkiä napsahtaa tilaamasi juoma. Suomessa baarimikko saattaisi saada melkoista törkyä niskaan jos näin kauan menisi. Mutta tämä on täällä tapana, eletään sen mukaan tottakai! Hassu yksityiskohta oli myös se, että baariin saapuessamme kaikille tarjoiltiin kuumalla vedellä vetistetyt märät pyyhkeet. Kliffaa. Siitä kuitenkin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää koska tekemistä riittää ja paljon..

Muistakaa muuten arvoisat lukijat että tuota comment-nappia voi sitten painella ja heitellä jotain kyssäreitä tai ihan mitä tahansa vaan mieleen tulee! Vastailen parhaani mukaan ja etsin kysymyksiin vastauksia jos vain suinkin kykenen!