Jesjesjoo, tokyo game shown ihmeellinen maailma koitti viime viikonloppuna. Meitä lähti täältä yliopistolta kymmenen äijän ryhmä liikenteeseen tarkastelemaan miltä tuleva pelitarjonta näyttää. Chiba kutsui, yksi Tokion osista siis. Täältä Mitakasta sinne matkaa melkein parisen tuntia julkisilla, joten lähdimme aikaisin liikenteeseen. Thaimaalainen Yo oli meidän tour manager. Hän hoiti ennakkoon meille ryhmäliput jotka käytiin noutamassa paikan päältä. Osoittautui melko mainioksi ratkaisuksi, sillä lippujonot olivat aivan älyttömät. Lisäksi saimme alennusta kun meitä oli tarpeeksi monta liikkeellä. Bueno. Sisään päästyämme lähdimme Leen kanssa välittömästi testaamaan minkälaista on pelata xbox360-konsolilla Table Tennis-peliä.. Kyllä se on vaan livenä niin paljon hienompaa. Meillä kun on täällä asuntolassa tuo pingispöytä joka on todella ahkerassa käytössä. Hegemoniaotteluita ilta toisensa jälkeen, treenaaminen on kovaa tulevaa turnausta varten. Vapise viherin passi ja palautus!
Xbox takavasemmalle ja käsittelyyn pleikkari kolkki. Coded Arms Assaulttia käytiin kokeilemassa ja ihan kivaltahan se tuntui. Ainoa piiiiiitkä miinus oli että tökki niin julmetusti. Toivottavasti tekevät asialle vielä jotain jos pystyvät. Muuten en osta.. Tässä on muuten kuvagalleriaa game show-reissusta. Jälleen kerran kuvaa klikkaamalla aukeaa autuaampi maailma, tällä kertaa kahdeksantoistakertainen sellainen!
Hirveä määrä krääsää siellä jaettiin käteen, lähinnä esitteitä yms. On mulla nyt jotain ihme pelikortteja ja onlinepelikin. Roskiskamaa suurin osa kuitenkin. Ihmisiä paikan päällä oli aivan tolkuton määrä, välillä ei pystynyt oikein hengittämään vaikka messuhallit olivat järkyttävän isoja. Hauska kokemus kuitenkin!
Paluumatkalla pois lähtiessämme havahduimme faktaan että juna-asemalle pelkästään oli jo muutamansadan metrin pituinen jono. Ollessamme liikkeellä äijäporukalla tie vei...tattadaaa...mäkkiin! Tulipahan sitten ensimmäistä kertaa testattua paikallinen bikku makku setto, samaa taattua laatuahan tuo ;) Mäkistä pois lähdettyämme jäimme kuuntelemaan katuperformansseja. Katelkaa noista kuvista minkälaisilla ämyreillä pumput soittelevat. Ne toimii jollakin ihme akkusysteemillä koska virtalähteitä ei ole missään. Täällä on muutenkin suosittua että bändit vaan soittelevat eri aukioilla, nuokin kaksi esiintyivät samaan aikaan noin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Kivan kuuloista? -Ei
Sunnuntaina käytiin Keitan kanssa Shinjukussa hommaamassa mulle kännykkä. Tämä on aika mahtava peli, ainoa pienoinen miinus on että muita kieliä ei ole tästä puhelimesta valittavissa kuin japani. Toisin väittivät kaupassa.. Mutta nou hätä, kyllä tämä alkaa jo olemaan hanskassa. Valkoinen löytyvi minulta: http://www.sanyo-keitai.com/au/a5522sa/index.shtml .. Näillä on täällä ihan mieletön systeemi, tekstiviestit on unohdettu kokonaan. E-mailia paukutellaan menemään edestakaisin. Kaikista paras juttu on vielä se että se on aivan käsittämättömän halpaa. Ei maksa käytännössä yhtään mitään. Siispä junassa kaikki paukuttavat eemeliä menemään kun eivät voi puhua jne. Täälläkin laitellaan porukan kesken sähköpostia puhelimesta toiseen. On kotosuomeenkin tullut jo jonkin verran edestakaisin läheteltyä. 10000 merkkiä pystyy painelemaan yhteen viestiin. Hulvatonta.
Käydessämme murkinoimassa Keita avautui kun viimeksi ollessamme syömässä kaikki ulkomaalaiset ovat niin hiljaa kun syövät. Siis eivät ääntelehdi/ryystä niinkuin täällä kuuluu. Ryystäminen kun on täällä tapana. Aluksi hieman järkytti kun kaikki ryystivät nuudelibaarissa kuin viimeistä päivää menemään. Nyt siihen on jo tottunut ja itsekin on ruvennut imuroimaan volyymin kanssa erilaisia nuudeliversioita naamaan. Faijalle vaan terveisiä että sehän olikin vaan ihan hyvä juttu ryystää sitä kaakaota nuorempana niin ei tunnu nyt niin oudolta :D On tässä tullut taas viime päivinä syötyä kaikenlaista erikoista. Lumpeen vartta tms. koska se on kuulemma terveellistä, kylmää keittoa ja kylmää putkinuudelintapaista tavaraa raa'alla kananmunalla höystettynä jne. Lämmin vihreä tee on muuten aika hyvää. Oujea. Kannattaa kokeilla, sekin on kuuleman mukaan erittäin hyväksi ruholle.
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
perjantaina, syyskuuta 22, 2006
Pacmanin kloonikyklooppi ei saa tupakoida
Jännä juttu täällä on se, että tupakointi kadulla käveltäessä ei ole sallittua. Sekös joitain ihmisiä kismittää että tupakoida saat vain sille tarkoitetuissa paikoissa. Siispä kadulta löytyy tällaisia merkkejä:
Vietimme jenkkiläisen Tylerin synttäreitä männäviikolla ja kävimme syömässä vallan mainiota ruokaa paikallisessa ravintolassa. Jotain japanilaiseen tyyliin tehtyjä erilaisia vartaita. Herkkua. Pieni paikka jossa kaikki asiakkaatkin pois lähtiessämme innoissaan hyvästelivät meidät jne. Hassua. Tässä pari kuvaa sieltä. Klikkailkaa muuten ihmeessä noita kuvia niin ne muuttuvat isommiksi. Saa helpommin selvää ;)
Maistoin muuten tuossa yksi päivä ehkä universumin yrjöttävintä kamaa, sushia nattotäytteellä. Natto on sitä mätääntynyttä paputahnaa jota Shimpei tuolla ensimmäisissä kuvissa pistelee poskeensa. Kyllä poikia nauratti kun sitä kamaa söin. Keita pisteli menemään tuosta vaan 9 palasta koska se on kuulemma niin hyvää. Juuei. Sitä en toiste kenties maista. Sopivaa ravintolaa etsiessämme törmäsimme hauskaan yksityiskohtaan, päätelkää itse onko seuraavassa kuvassa jotain kommentoitavaa?
Huomenna aamulla isolla porukalla Tokyo Game Show:n ihmeelliseen maailmaan. Siellä on populaa!
サク ムルト
ps. Tänään oli ensimmäinen isompi koe japaninkielestä. Odotellaan tuloksia maanantaina..
Vietimme jenkkiläisen Tylerin synttäreitä männäviikolla ja kävimme syömässä vallan mainiota ruokaa paikallisessa ravintolassa. Jotain japanilaiseen tyyliin tehtyjä erilaisia vartaita. Herkkua. Pieni paikka jossa kaikki asiakkaatkin pois lähtiessämme innoissaan hyvästelivät meidät jne. Hassua. Tässä pari kuvaa sieltä. Klikkailkaa muuten ihmeessä noita kuvia niin ne muuttuvat isommiksi. Saa helpommin selvää ;)
Maistoin muuten tuossa yksi päivä ehkä universumin yrjöttävintä kamaa, sushia nattotäytteellä. Natto on sitä mätääntynyttä paputahnaa jota Shimpei tuolla ensimmäisissä kuvissa pistelee poskeensa. Kyllä poikia nauratti kun sitä kamaa söin. Keita pisteli menemään tuosta vaan 9 palasta koska se on kuulemma niin hyvää. Juuei. Sitä en toiste kenties maista. Sopivaa ravintolaa etsiessämme törmäsimme hauskaan yksityiskohtaan, päätelkää itse onko seuraavassa kuvassa jotain kommentoitavaa?
Huomenna aamulla isolla porukalla Tokyo Game Show:n ihmeelliseen maailmaan. Siellä on populaa!
サク ムルト
ps. Tänään oli ensimmäinen isompi koe japaninkielestä. Odotellaan tuloksia maanantaina..
tiistaina, syyskuuta 19, 2006
Roskat taskuihin lajiteltuina
Roskikset, roskikset. Suomessa kulkiessa on tottunut siihen että joka kulmasta löytyy joku tynnyri mihin voi sulloa kaikki jätteet mitä hallusta löytyy. Täälläpäs ei. Roskiksia ei nimittäin ole m-i-s-s-ä-ä-n. No mutta miksi? Asiaa ihmeteltyäni päätin kysäistä että kuka vei roskikset. Vastaus löytyy n. 10 vuoden takaa. Pommit, nuo juna-asemilla räjähtäneet pommit, veivät viimeisetkin roskikset mennessään. Ne olivat nimittäin sijoitettu silloin roskiksiin ja siitä lähtien roskisten määrä on vähennetty minimiin. Ei täällä kuulemma ennen tapahtunutta ole mitään älytöntä määrää roskiksia ollut, mutta siitä lähtien ollaan oltu entistäkin varovaisempia. Lajittelu on myös kunniassaan, täällä kampus-alueellakin kaikki roskat pistetään eri luukuista sisään. Yleensä löytyy 3-4 erilaista vaihtoehtoa mihin voisi roskat tunkea ja siitähän sitten vaan arvuuttelemaan että mihinkäs tällä kertaa laitetaan.. Itse kun laittaisin sanomalehdetkin luultavasti lasipullojen ja patterien kanssa samaan pussiin niin vaatii hieman totuttelua... :)
Polkupyöräilystä taasen, sitä pyörää ei kannata jättää täällä ihan miten sattuu. Pyöräpoliisisedät rankaisevat muuten viemällä pyöräsi poies. Vähän väärin parkkeeratun pyörän tankoon niitataan samantien kiinni tällainen lappunen:
Suoritin viikolla ensimmäisen retkeni yksin kikkailemalla junalla paikasta A paikkaan B. Olen vieläkin hengissä joten voikaamme lukea reissu onnistuneeksi. Junakartta voi muuten näyttää hiukka epäselvältä alkuun.. Olkaa hyvät :)
Pari hauskaa faktaa mitä on tullut eteen tässä viime viikon aikana..
-Kun kuljet bussilla ja bussi pysähtyy valoihin niin kuski sammuttaa moottorin joka kerta. Joissain busseissa matka maksetaan pois lähtiessä joka on aika hämmentävää.
-Japanissa on eriskummallinen verotussysteemi. Mitä enemmän oluessa on eri ainesosia, sitä enemmän valmistaja joutuu pulittamaan veroa. Näitä siis karsitaan jotta saadaan markkinoille halvempia litkubissejä. Rajansa kaikella.
-Subarun tehdas/myymälä sijaitsee yliopistomme vieressä. Subaru valmisti hävittäjiä siihen kuuluisaan sotaan josta täällä ei hirveästi puhuta. Jenkit käskivät lopettaa hävittäjien valmistuksen, nyt tehdään autoja.
-Junassa käsketään pitämään kännykkä äänettömällä. Kaikki rustaavat e-mailia kuin viimeistä päivää ja nuokkuvat junan penkeillä. Kenenkään kännykkä ei kuitenkaan soi.
-Vasen, vasen, vasen kaks kolme. Liikenne on vasemmanpuoleinen, liukuportaissa mennään vasemmalla, kirjoja luetaan takakannesta etukanteen niin että aloitetaan teksti oikealta ylhäältä alaspäin ja siitä vasemmalle.. lähes mitä vaan pystyy kuvittelemaan on päinvastaista ja joutuu totuttelemaan uuteen.
Näppiksestä tuli Eijalta kyssäri, tässä sellainen! Täältä tuli siis tosiaan hommattua uusi läppäri ja tällä tykitellään menemään. Nyt osaa arvostaa sitä että on tullut mesetettyä paljon niin osaa ulkoa suominäppiksen.. :P
Polkupyöräilystä taasen, sitä pyörää ei kannata jättää täällä ihan miten sattuu. Pyöräpoliisisedät rankaisevat muuten viemällä pyöräsi poies. Vähän väärin parkkeeratun pyörän tankoon niitataan samantien kiinni tällainen lappunen:
Suoritin viikolla ensimmäisen retkeni yksin kikkailemalla junalla paikasta A paikkaan B. Olen vieläkin hengissä joten voikaamme lukea reissu onnistuneeksi. Junakartta voi muuten näyttää hiukka epäselvältä alkuun.. Olkaa hyvät :)
Pari hauskaa faktaa mitä on tullut eteen tässä viime viikon aikana..
-Kun kuljet bussilla ja bussi pysähtyy valoihin niin kuski sammuttaa moottorin joka kerta. Joissain busseissa matka maksetaan pois lähtiessä joka on aika hämmentävää.
-Japanissa on eriskummallinen verotussysteemi. Mitä enemmän oluessa on eri ainesosia, sitä enemmän valmistaja joutuu pulittamaan veroa. Näitä siis karsitaan jotta saadaan markkinoille halvempia litkubissejä. Rajansa kaikella.
-Subarun tehdas/myymälä sijaitsee yliopistomme vieressä. Subaru valmisti hävittäjiä siihen kuuluisaan sotaan josta täällä ei hirveästi puhuta. Jenkit käskivät lopettaa hävittäjien valmistuksen, nyt tehdään autoja.
-Junassa käsketään pitämään kännykkä äänettömällä. Kaikki rustaavat e-mailia kuin viimeistä päivää ja nuokkuvat junan penkeillä. Kenenkään kännykkä ei kuitenkaan soi.
-Vasen, vasen, vasen kaks kolme. Liikenne on vasemmanpuoleinen, liukuportaissa mennään vasemmalla, kirjoja luetaan takakannesta etukanteen niin että aloitetaan teksti oikealta ylhäältä alaspäin ja siitä vasemmalle.. lähes mitä vaan pystyy kuvittelemaan on päinvastaista ja joutuu totuttelemaan uuteen.
Näppiksestä tuli Eijalta kyssäri, tässä sellainen! Täältä tuli siis tosiaan hommattua uusi läppäri ja tällä tykitellään menemään. Nyt osaa arvostaa sitä että on tullut mesetettyä paljon niin osaa ulkoa suominäppiksen.. :P
lauantaina, syyskuuta 16, 2006
Automaattista toimintaa
Olen nyt opiskellut täällä kokonaisen viikon verran Japanin kieltä. Tahti on edelleen aivan käsittämätön. Ystäväni Ulli Saksasta kertoi että hän opiskeli iltakursseilla kieltä kotomaassaan ennen tänne tuloa parin vuoden ajan. Heillä meni siellä vähän reilu vuosi päästä siihen vaiheeseen missä me tällä hetkellä olemme.. Opetus täällä tapahtuu pienryhmissä, meitä on 14 ihmistä Japanin ykköstasolla. Materiaalina käytetään ICU:n omaa kirjasarjaa Japanese for college students. Matt kertoili että se on universaalisti käytössä oleva kirjasarja. Hän opiskelee Edinburghissa pääaineenaa Japania ja heillä on juuri kyseinen kirjasarja sielläkin käytössä. Muutenkin olen kuullut että kielen opetus juuri tässä yliopistossa on hyvissä kantimissa että eiköhän sitä sitten osata vuoden päästä jotain..
Merkkejä pitäisi osata nyt reilu parisataa kipaletta, kyllä nuo rupeaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Hiraganoja osaan jo lukea ihan hyvin, siitä on hyvä lähteä liikenteeseen. On mahtavaa saada kunnon ahaa-elämyksiä kun pystyy lukemaan jonkun tekstin ja vielä jopa ymmärtämään mitä se merkitsee. Tänään aamulla suihkussa ollessani lukaisin yhden purnukan kylkeä ja siinä luki näin meidän aakkosiin käännettynä: toriitomento. Eli eli, treatment? Hoitoaine? Jes! Suuri määrä sanoja on enkun kielestä johdettavissa, esim. kahvi on koohii ja tässä paraikaa juomani Ice Cacao-purnukka on aisu kakao. Mahtavaa, mahtavaa.
Yliopiston kirjasto on aika hieno paikka. Siellä on nimittäin automatisoitu koko systeemi. Kuulemma ensimmäinen laatuaan koko Japanissa. Kirjastosta löytyy about 660000 eeposta ja kaikki kirjat sijaitsevat maan alla olevassa varastossa. Ne eivät ole siellä minkäänlaisessa järjestyksessä, hyllyssä pienissä koreissa, ja kaikissa kirjoissa on tunnisteet mistä systeemi sitten tietää mikä kirja on kyseessä. Olisi muuten vallan mainiota jos tuota kirjastosysteemiä pyörittävä softa ottaisi jonkun pahemman laatuisen viruksen. Siinä sitten japanilaiset kirjastotädit kiipeilisivät hyllyjen välissä etsimässä jotain tiettyä kirjaa kaikkien joukosta. Tottakai minä ajattelen tällaista heti ensimmäiseksi ;) Muttatuota, homma menee siis niin että kirjaston nettisivuilta klikataan nappia kun on päättänyt minkä kirjan haluaa lainata. Tämän jälkeen mennään kirjaston tiskille ja odotellaan hetki että kirja saapuu varastosta pikku hissillä ylös. That's it! Aika helppoa sanoisinko. Btw jos kiinnostaa käydä kuikuilemassa opinahjomme nettisivuja, löytyvät osoitteesta www.icu.ac.jp. Eipä tässä sen kummempia tällä erää. Eilen oltiin 1men's dormitoryn järjestämissä kekkereissä kikkailemassa josta lähdettiin porukalla vetämään karaokea. Olihan se taas hienoa toimintaa!
Juu tietty tämä piti vielä sanoa:
Paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta Heikki Hiekkasalmi ;D
Merkkejä pitäisi osata nyt reilu parisataa kipaletta, kyllä nuo rupeaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Hiraganoja osaan jo lukea ihan hyvin, siitä on hyvä lähteä liikenteeseen. On mahtavaa saada kunnon ahaa-elämyksiä kun pystyy lukemaan jonkun tekstin ja vielä jopa ymmärtämään mitä se merkitsee. Tänään aamulla suihkussa ollessani lukaisin yhden purnukan kylkeä ja siinä luki näin meidän aakkosiin käännettynä: toriitomento. Eli eli, treatment? Hoitoaine? Jes! Suuri määrä sanoja on enkun kielestä johdettavissa, esim. kahvi on koohii ja tässä paraikaa juomani Ice Cacao-purnukka on aisu kakao. Mahtavaa, mahtavaa.
Yliopiston kirjasto on aika hieno paikka. Siellä on nimittäin automatisoitu koko systeemi. Kuulemma ensimmäinen laatuaan koko Japanissa. Kirjastosta löytyy about 660000 eeposta ja kaikki kirjat sijaitsevat maan alla olevassa varastossa. Ne eivät ole siellä minkäänlaisessa järjestyksessä, hyllyssä pienissä koreissa, ja kaikissa kirjoissa on tunnisteet mistä systeemi sitten tietää mikä kirja on kyseessä. Olisi muuten vallan mainiota jos tuota kirjastosysteemiä pyörittävä softa ottaisi jonkun pahemman laatuisen viruksen. Siinä sitten japanilaiset kirjastotädit kiipeilisivät hyllyjen välissä etsimässä jotain tiettyä kirjaa kaikkien joukosta. Tottakai minä ajattelen tällaista heti ensimmäiseksi ;) Muttatuota, homma menee siis niin että kirjaston nettisivuilta klikataan nappia kun on päättänyt minkä kirjan haluaa lainata. Tämän jälkeen mennään kirjaston tiskille ja odotellaan hetki että kirja saapuu varastosta pikku hissillä ylös. That's it! Aika helppoa sanoisinko. Btw jos kiinnostaa käydä kuikuilemassa opinahjomme nettisivuja, löytyvät osoitteesta www.icu.ac.jp. Eipä tässä sen kummempia tällä erää. Eilen oltiin 1men's dormitoryn järjestämissä kekkereissä kikkailemassa josta lähdettiin porukalla vetämään karaokea. Olihan se taas hienoa toimintaa!
Juu tietty tämä piti vielä sanoa:
Paljon onnea syntymäpäiväsi johdosta Heikki Hiekkasalmi ;D
torstaina, syyskuuta 14, 2006
ICU F.C., Shimpein keikka & jälkkäri
Jalkapalloa (sakkaa), olé! Päätin liittyä yliopiston omaan soccer clubiin jotta tuo kondis vähän kohenisi. Kahdet treenit takana ja täytyy kyllä sanoa että hieman erilaista meininkiä kuin Suomessa pelatessa. Ensinnäkin, treenit kestää keskimäärin 2,5-3 tuntia ja koko ajan tosiaankin reenataan. Tänään tasan tarkkaan tuo kolme tuntia. Vanhan sensein Nosen (Nouska) sanoin täällä mennään haipakkaa! Tempo on melkoinen, jalat tuntuu ihan kakkosnelosilta tällä hetkellä.. Rituaalit on aika hauskoja, treenien aluksi mennään rinkiin seisomaan jossa kapteenisto kertoo jotain juttuja ja muut kuuntelee. Mulla ei hirveästi hajua ole vielä mitä palavereissa puhutaan.. Kuitenkin sen jälkeen painetaan päät alas ja ollaan hiljaa n. 30 sekuntia ja keskitytään päivän harjoitukseen "meditoimalla". Tämän jälkeen vielä koko porukka kyykkyyn jossa joku kapteenistoon kuuluva huutaa jotain kummaa johon kaikki muut vastaavat karjumalla jotain vielä kummempaa.. :D Ehkä tämä selviää vielä myöhemmin.. Joukkue koostuu käytännössä pelkästään japanilaisista, minun lisäkseni ulkomaalaisia edustavat aussi Daniel sekä saksalainen Jonathan. Parin harjoituskerran perusteella voi sanoa että aika kovia pelaajia löytyy ringistä. Suurena etuna meikäläisellä on kuitenkin että olen niin pitkä?!? Pääpalloja ei kovin montaa häviä.. Muutama kaveri joukkueesta (kuten kämppis Nozomu) on sitten taskurakettimallisia. 165 senttiä pituutta mutta jalat käy niin käsittämätöntä tahtia että huhhuh..
Sitten tulee se hauskin juttu. Käväsin juuri Nozomulta kyselemässä hieman taustaa että miksi, miten ja häh? Treeneissämme nimittäin on neljä japanilaista huoltajatyttöä, yliopisto-opiskelijoita, jotka jokaisella pienelläkin tauolla tuovat eteesi juomapullon ja odottavat että juot. Tämän jälkeen he ottavat pullon sinulta ja menevät kentän reunalle taas odottamaan seuraavaa pientä breikkiä. Nozomun mukaan he ovat ns. "managereita" joukkueelle. Nämä nuoret naiset ottavat aikaa ja vislailevat pilliin esim. venyttelyn aikana kun on aika vaihtaa venytystä. Ihan uskomatonta. Tämän lisäksi ohi potkaistua palloa ei tarvitse itse käydä hakemassa vaan he hoitavat sen puolestasi. Aluksi olin tietenkin ihan ällikällä lyöty kun lähdin hakemaan ohi vedettyä palloa ja he olivat että "eieieieiei ei sinun tarvitse hakea, he hoitavat". Jesjes, yritähän saada suomalaiset nuoret naiset sitoutumaan tuollaiseen hommaan vapaaehtoisesti 3-4 kertaa viikossa. :D
Kävimme eilen tarkastamassa kämppikseni Shimpein bändin livekunnon. Shimpei laulaa ja soittaa kitaraa No Futurez-nimisessä japaninkielellä vetävässä punkrock-triossa. Keikka oli Garagessa Setagayassa. Meille oli piirretty kartat valmiiksi että löydetään perille, täällä nimittäin paikallisetkaan eivät välttämättä oikeasti tiedä missä jokin tietty spotti sijaitsee. Oli melkoinen säätö päästä perille, ei tää julkisilla kulkeminen täällä edelleenkään oikeen ihan lonkalta vielä lähde. Kolme bändiä taas lauteilla, taitaa olla joka paikassa sama juttu. Ostin tietty kannatuksen vuoksi ekana soittaneen Liquid Pod-yhtyeen demon. Mukavankuuloista settiä vaikka sanat eivät vielä oikeen aukea. Shimpein pumppu veti tokana, herraa hermostutti esiintyä suunnattomast koska olin saapunut paikalle :) Hyvin kuitenkin vetivät, vaikka omien sanojensa mukaan liikaa virheitä jne. Sama tarina jonka jokainen muusikko toistaa jos on tehnyt muutaman mokan siellä sun täällä. Eihän niitä kukaan muu ikinä tajua mutta itse sen aina hiffaa kun soittaa pieleen. Kolmannen bändin alkusetin aikana jouduimme lähtemään sillä meillä oli täällä asuntolassa tanssiharjoitukset. Tanssiharjoitukset? Haa, valkenee teille vielä myöhemmin.. ;)
Matkalla päätettiin kuitenkin hillittömän nälän seurauksena pistäytyä syömässä Kichijoojissa jossa vaihdoimme junaa. Päädyimme japanilaiseen mukavaan ravintolaan josta sitten taas otettiin "jotain". Onneksi ryhmässä oli mukana hieman enemmän kieltä osaavia jotta tiesi suunnilleen mitä tilaa. Hyvä juttu täällä on kuitenkin se, että kaikissa ruokalistoissa on ruokien kuvat valmiina. Tämä helpottaa tilaamista suuresti. Söin herkullisen aterian jossa oli kaikenmaailman keittoja, riisiä, salaattia, jotain ihme settiä ja pääruokana grillikylkeä tai jotain vastaavaa paikallisesti laitettuna. No mutta jälkiruokaa piti tietenkin saada kun kerran ravintolassa olimme. Katselin kuvia kaikessa rauhassa ja yksi kulho näytti erittäin herkulliselta. Tilasin siis sellaisen. Luulin tilanneeni kastikkeessa olevaa päärynäjäätelöä jossa on omenansiivuja kulhossa ja suklaarakeita. Ok. Mitäpä sitten kävikään.. Päärynäjäätelö muuttui vihreästä teestä tehdyksi jäätelöksi, omenansiivut olivat PERUNAA, suklaarakeet olivat papuja ja kastike oli maitoa. Tämän lisäksi siellä killui jääpaloilta näyttäviä kuutioita jotka olivat kuitenkin jotain hyytelöhärpäkettä. NJAM! Siinä vaiheessa tuli fiilis että nyt olisi kiva jo osata hieman paremmin tätä japaninkieltä.. Sellaista.. Kuriositeettina mainittakoon että ruokailu maksoi kokonaisuudessaan jälkiruokineen n. 7 juuroa. Ei paha?
Auski, olet käsittänyt juuri oikein. Korkealta ja kovaa, pojat kuulostavat tytöiltä ja niin edelleen. :D Mutta täällä ainakaan tärkein tekijä Karaokeen mentäessä ei ole se laulutaito, vaan hauskanpito ja yhdessäolo ;)
Villelle sen verran terveisiä että en oo muuten käyny mäkissä vielä kertaakaan. KFC pitää käydä koklaamassa joku kerta kun en ole vielä ikinä käynyt. Kävin kuitenkin morjestamassa itse KFC-miestä viime viikonloppuna. Todistusaineistona seuraava kuva:
Sitten tulee se hauskin juttu. Käväsin juuri Nozomulta kyselemässä hieman taustaa että miksi, miten ja häh? Treeneissämme nimittäin on neljä japanilaista huoltajatyttöä, yliopisto-opiskelijoita, jotka jokaisella pienelläkin tauolla tuovat eteesi juomapullon ja odottavat että juot. Tämän jälkeen he ottavat pullon sinulta ja menevät kentän reunalle taas odottamaan seuraavaa pientä breikkiä. Nozomun mukaan he ovat ns. "managereita" joukkueelle. Nämä nuoret naiset ottavat aikaa ja vislailevat pilliin esim. venyttelyn aikana kun on aika vaihtaa venytystä. Ihan uskomatonta. Tämän lisäksi ohi potkaistua palloa ei tarvitse itse käydä hakemassa vaan he hoitavat sen puolestasi. Aluksi olin tietenkin ihan ällikällä lyöty kun lähdin hakemaan ohi vedettyä palloa ja he olivat että "eieieieiei ei sinun tarvitse hakea, he hoitavat". Jesjes, yritähän saada suomalaiset nuoret naiset sitoutumaan tuollaiseen hommaan vapaaehtoisesti 3-4 kertaa viikossa. :D
Kävimme eilen tarkastamassa kämppikseni Shimpein bändin livekunnon. Shimpei laulaa ja soittaa kitaraa No Futurez-nimisessä japaninkielellä vetävässä punkrock-triossa. Keikka oli Garagessa Setagayassa. Meille oli piirretty kartat valmiiksi että löydetään perille, täällä nimittäin paikallisetkaan eivät välttämättä oikeasti tiedä missä jokin tietty spotti sijaitsee. Oli melkoinen säätö päästä perille, ei tää julkisilla kulkeminen täällä edelleenkään oikeen ihan lonkalta vielä lähde. Kolme bändiä taas lauteilla, taitaa olla joka paikassa sama juttu. Ostin tietty kannatuksen vuoksi ekana soittaneen Liquid Pod-yhtyeen demon. Mukavankuuloista settiä vaikka sanat eivät vielä oikeen aukea. Shimpein pumppu veti tokana, herraa hermostutti esiintyä suunnattomast koska olin saapunut paikalle :) Hyvin kuitenkin vetivät, vaikka omien sanojensa mukaan liikaa virheitä jne. Sama tarina jonka jokainen muusikko toistaa jos on tehnyt muutaman mokan siellä sun täällä. Eihän niitä kukaan muu ikinä tajua mutta itse sen aina hiffaa kun soittaa pieleen. Kolmannen bändin alkusetin aikana jouduimme lähtemään sillä meillä oli täällä asuntolassa tanssiharjoitukset. Tanssiharjoitukset? Haa, valkenee teille vielä myöhemmin.. ;)
Matkalla päätettiin kuitenkin hillittömän nälän seurauksena pistäytyä syömässä Kichijoojissa jossa vaihdoimme junaa. Päädyimme japanilaiseen mukavaan ravintolaan josta sitten taas otettiin "jotain". Onneksi ryhmässä oli mukana hieman enemmän kieltä osaavia jotta tiesi suunnilleen mitä tilaa. Hyvä juttu täällä on kuitenkin se, että kaikissa ruokalistoissa on ruokien kuvat valmiina. Tämä helpottaa tilaamista suuresti. Söin herkullisen aterian jossa oli kaikenmaailman keittoja, riisiä, salaattia, jotain ihme settiä ja pääruokana grillikylkeä tai jotain vastaavaa paikallisesti laitettuna. No mutta jälkiruokaa piti tietenkin saada kun kerran ravintolassa olimme. Katselin kuvia kaikessa rauhassa ja yksi kulho näytti erittäin herkulliselta. Tilasin siis sellaisen. Luulin tilanneeni kastikkeessa olevaa päärynäjäätelöä jossa on omenansiivuja kulhossa ja suklaarakeita. Ok. Mitäpä sitten kävikään.. Päärynäjäätelö muuttui vihreästä teestä tehdyksi jäätelöksi, omenansiivut olivat PERUNAA, suklaarakeet olivat papuja ja kastike oli maitoa. Tämän lisäksi siellä killui jääpaloilta näyttäviä kuutioita jotka olivat kuitenkin jotain hyytelöhärpäkettä. NJAM! Siinä vaiheessa tuli fiilis että nyt olisi kiva jo osata hieman paremmin tätä japaninkieltä.. Sellaista.. Kuriositeettina mainittakoon että ruokailu maksoi kokonaisuudessaan jälkiruokineen n. 7 juuroa. Ei paha?
Auski, olet käsittänyt juuri oikein. Korkealta ja kovaa, pojat kuulostavat tytöiltä ja niin edelleen. :D Mutta täällä ainakaan tärkein tekijä Karaokeen mentäessä ei ole se laulutaito, vaan hauskanpito ja yhdessäolo ;)
Villelle sen verran terveisiä että en oo muuten käyny mäkissä vielä kertaakaan. KFC pitää käydä koklaamassa joku kerta kun en ole vielä ikinä käynyt. Kävin kuitenkin morjestamassa itse KFC-miestä viime viikonloppuna. Todistusaineistona seuraava kuva:
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
Akihabara
Jaahas jaahas, se on sitten taas aika päivittää fiiliksiä. Kävimme viikonloppun äijäporukalla yhdessä Tokion kaupunginosassa, Akihabarassa, ihmettelemässä miten ylipäätään on mahdollista että jostain yhdestä kaupungista maailmassa voi löytyä niin paljon elektroniikka. Huh.. Akihabara on siis pelkkä kaupunginosa joka on omistettu pelkästään kaupoille jotka myyvät elektroniikkaan liittyviä tuotteita. Kameroita, tietokoneita, pelejä, teeveet jne. ihan mitä vaan voit vaan kuvitella. Jos olet mies ja tippaakaan kiinnostunut tietotekniikasta, pyhiinvaella Akihabaraan. Se on jokaisen pienenä poikana lego-palikoiden kanssa kikkailleen nassikan Graceland. Jos olet vailla digikameraa tms. niin hintataso saattaa lyödä aika pahasti puun takaa. Itse luulin että hinnat pyörisivät suunnilleen samanlaisissa luvuissa kuin Suomessa, mutta todellisuudessa kaikki kameroihin liittyvä on abouttiarallaa puolet kotopuolen hinnoista. Vinkiksi tämä siis ehkä joskus Japaniin matkustaville. Viime sunnuntai oli ehkä kaikista kuumin täällä koetuista tähän mennessä. Kaupungilla mittarit näyttivät 38,4 celssiusta. Melkosen hottia.
Pyöräily on hillittömän hip juttu täällä, olen asiasta jo aikaisemmin maininnut. Kun lähdimme Akihabaraan ja pyöräilimme tuohon meitä lähinnä sijaitsevalla juna-asemalle, menimme ns. liukuportaita pitkin pyöräparkkiin jonne jätimme pyörämme kun lähdimme junalla eteenpäin. Pyöräparkki on samankaltainen kuin esim. kauppakeskus Sellon parkkihalli, sieltä löytyy värit, numerot ja kirjaimet jotka auttavat sinua löytämään pyöräsi palatessasi takaisin. Niitä kun on nimittäin muutama hassu kipale..
Kävimme perjantaina avaamassa itsellemme pankkitilit japanilaiseen pankkiin. Ei ollut mikään ihan helpoimmasta päästä täytettävä lappu taas vaihteeksi. Lappunen kun piti täyttää noilla paikallisilla merkeillä ja tiettyjä osia siitä ei saanut täyttää kukaan muu kuin tilin avaaja henkilökohtaisesti, oli pikku harjoittelun paikka suttupaperille aina edessä. Pienenkin virheen kun teki, koko lappu uusiksi. Itse selvisin toisella koittamalla.
lauantaina, syyskuuta 09, 2006
Konbanwa!
Hei taas, pari kolme päivää on vierähtänyt kuin siivillä. Tekemistä ja menemistä on taas riittänyt vaikka kuinka paljon. Loppuviikosta käytiin yhden meidän asuntolassa asuvan tytön levynjulkkarikeikalla Shibuyassa, baarissa nimeltä 7th floor. Se sijaitsi nimensä mukaisesti yhden korkeamman talon seitsemännessä kerroksessa. Oli sellaista rauhallisempaa musiikkia mitä he soittivat. Kaunista japaninkielistä musisointia kuitenkin.
Pyöräilin tässä yksi päivä kampus-alueella ja tein havainnon. Täällä on yksi vanhempi sensei töissä, hänen työkuvansa (tekee varmasti jotain muutakin) on järjestellä polkupyöriä. Täällä saa pyörän parkkeerata vain niille varatuille alueille, niiden ollessa yleensä tosi täynnä ja hiukka sekavassa järjestyksessä hän laittaa pyörät tiukasti vierekkäin ja suoristaa rivit jne. Mieletöntä. Olen nähnyt hänet tekemässä tätä nyt jo muutamaan otteeseen, yksi aamu hän seisoskeli paikassa mihin jätin pyöräni. Kun kävelin siitä viisi metriä poispäin ja käännyin katsomaan oli hän jo suoristamassa pyörääni ja järjestelemässä..
Toissapäivänä täällä yliopistolla oli rekisteröitymispäivä jolloin meidän piti ilmoittautua kursseille syyslukukaudeksi. Ensin piti käydä tietokoneluokassa klikkailemassa itsensä kursseille jonka jälkeen otettiin printti käteen näistä tiedoista. Tämän jälkeen piti käydä oman advisorin luona hyväksyttämässä kurssisuunnitelma. Meillä kaikilla on siis henkilökohtainen advisor. Minun advisorini on japanilainen professori Yoichiro Murakami joka suorastaan meinasi revetä liitoksistaan kun kuuli että olen suomesta kotoisin. Siinä sitten rupateltiin Nokiasta ja R&D-investoinneista suomessa ja japanissa muun muassa. Sovittiin että kun seuraavan kerran tapaamme, luultavasti talvikauden rekisteröitymisen aikaan, puhumme ainoastaan japania. Saas nähdä miten käy..
Eilen alkoi Japanin kielen opiskelu. Enhän minä tätä kieltä osaa puhua, joten ykköstasolta lähdettiin liikkeelle. Ja lähdettiin muuten melko kovaa, shinkansen-vauhtia. Heti ensimmäisen aamun aikana oltiin taululla kirjoittelemassa hiraganoilla, ja maanantaina meillä onkin ensimmäinen koe. Kaikki hiraganat täytyy opetella siihen mennessä. Mahtista. Sitten siirrytäänkin katakanojen ja kanjien pariin. Tulee olemaan aika mielenkiintoista.. Mulla on joka aamu ma-pe kahden ja puolen tunnin setti japania ja sitten yksi toinen kurssi jossa opiskellaan japanin kulttuuria ja kielen historiaa jne. Siellä meidät jaettiin työryhmiin ja kuinkas ollakaan, olen ainoa ryhmästä joka ei osaa puhua japania mutta englanti sujuu hyvin. Neljä muuta sitten puhuvatkin vaan japania joten meidän ensimmäinen juttutuokiomme oli varsin mielenkiintoinen. Yritin selvittää heille jotain ja kaikki nyökyttelivät, hymyilivät ja näyttivät siltä että tajuaisivat mitä selitän heille. No juueivät ymmärtäneet. Yksi ryhmän japanilaisista oli Ronin, selittelen hiukka myöhemmin mitä se tarkoittaa jos kaikki eivät vielä sitä tiedä.. Kyllä me kuitenkin loppujen lopuksi saatiin homma jotenkin toimimaan. Mielenkiintoista on myös se, että kurssin opetuskieli on englanti.. Professori on aivan loistotyyppi, Peter McCagg, alunperin Floridasta kotoisin. Meillä on kurssilla myöhemmin yhteinen illanistujaistilaisuus jossa menemme syömään ja juomaan yhdessä. Sitä kutsutaan nomikaiksi, ettäs tiedätte. :D
Nyt Keitan kanssa vuokraamaan leffaa, kirjoittelen lisää taas jahka kerkeän!
Pyöräilin tässä yksi päivä kampus-alueella ja tein havainnon. Täällä on yksi vanhempi sensei töissä, hänen työkuvansa (tekee varmasti jotain muutakin) on järjestellä polkupyöriä. Täällä saa pyörän parkkeerata vain niille varatuille alueille, niiden ollessa yleensä tosi täynnä ja hiukka sekavassa järjestyksessä hän laittaa pyörät tiukasti vierekkäin ja suoristaa rivit jne. Mieletöntä. Olen nähnyt hänet tekemässä tätä nyt jo muutamaan otteeseen, yksi aamu hän seisoskeli paikassa mihin jätin pyöräni. Kun kävelin siitä viisi metriä poispäin ja käännyin katsomaan oli hän jo suoristamassa pyörääni ja järjestelemässä..
Toissapäivänä täällä yliopistolla oli rekisteröitymispäivä jolloin meidän piti ilmoittautua kursseille syyslukukaudeksi. Ensin piti käydä tietokoneluokassa klikkailemassa itsensä kursseille jonka jälkeen otettiin printti käteen näistä tiedoista. Tämän jälkeen piti käydä oman advisorin luona hyväksyttämässä kurssisuunnitelma. Meillä kaikilla on siis henkilökohtainen advisor. Minun advisorini on japanilainen professori Yoichiro Murakami joka suorastaan meinasi revetä liitoksistaan kun kuuli että olen suomesta kotoisin. Siinä sitten rupateltiin Nokiasta ja R&D-investoinneista suomessa ja japanissa muun muassa. Sovittiin että kun seuraavan kerran tapaamme, luultavasti talvikauden rekisteröitymisen aikaan, puhumme ainoastaan japania. Saas nähdä miten käy..
Eilen alkoi Japanin kielen opiskelu. Enhän minä tätä kieltä osaa puhua, joten ykköstasolta lähdettiin liikkeelle. Ja lähdettiin muuten melko kovaa, shinkansen-vauhtia. Heti ensimmäisen aamun aikana oltiin taululla kirjoittelemassa hiraganoilla, ja maanantaina meillä onkin ensimmäinen koe. Kaikki hiraganat täytyy opetella siihen mennessä. Mahtista. Sitten siirrytäänkin katakanojen ja kanjien pariin. Tulee olemaan aika mielenkiintoista.. Mulla on joka aamu ma-pe kahden ja puolen tunnin setti japania ja sitten yksi toinen kurssi jossa opiskellaan japanin kulttuuria ja kielen historiaa jne. Siellä meidät jaettiin työryhmiin ja kuinkas ollakaan, olen ainoa ryhmästä joka ei osaa puhua japania mutta englanti sujuu hyvin. Neljä muuta sitten puhuvatkin vaan japania joten meidän ensimmäinen juttutuokiomme oli varsin mielenkiintoinen. Yritin selvittää heille jotain ja kaikki nyökyttelivät, hymyilivät ja näyttivät siltä että tajuaisivat mitä selitän heille. No juueivät ymmärtäneet. Yksi ryhmän japanilaisista oli Ronin, selittelen hiukka myöhemmin mitä se tarkoittaa jos kaikki eivät vielä sitä tiedä.. Kyllä me kuitenkin loppujen lopuksi saatiin homma jotenkin toimimaan. Mielenkiintoista on myös se, että kurssin opetuskieli on englanti.. Professori on aivan loistotyyppi, Peter McCagg, alunperin Floridasta kotoisin. Meillä on kurssilla myöhemmin yhteinen illanistujaistilaisuus jossa menemme syömään ja juomaan yhdessä. Sitä kutsutaan nomikaiksi, ettäs tiedätte. :D
Nyt Keitan kanssa vuokraamaan leffaa, kirjoittelen lisää taas jahka kerkeän!
torstaina, syyskuuta 07, 2006
Good morning Tokyo?
Heräsin tyytyväisenä viidenteen päivääni täällä nousevan auringon maassa. Pahaksi onneksi se aurinko oli jo noussut melko kauan aikaa sitten. Kello näytti yhtätoista ja testi alkoi yhdeksältä. Suggee! Pieni selitys tähän väliin: minä en kelloa omista, kännykästä katson aina ajan ja sitä käytän myös herätyskellona. Kännykkä mulla on täällä mukana siis vain kyseisestä syystä, sehän ei täällä näissä verkoissa toimi ei. Ja kyllä, kuten arvaattekin niin tulee se perinteinen selitys; akku oli loppunut. JES! Matt oli yrittänyt aamulla paukuttaa oveani mutten ollut siihen herännyt. Hän oli ajatellut että olen jo lähtenyt aikaisemmin liikenteeseen joten ei sitten ruvennut muuten herättelemään. Eipä siinä mitään, menin sitten student affairs officeen ja he ymmärsivät ja auttoivat hymyssäsuin minua eteenpäin toiseen rakennukseen. Kävin sitten siellä sopimassa uuden ajan testille ja sanoivat että tule huomenna aamulla tekemään testi niin kaikki on hyvin. Tämä selvä, nou hätä. Siitä sitten lähdettiin rekisteröitymään city ward officeen josta meidän tulee parin viikon päästä hakea henkkarit jotta elämä täällä sujuisi vähän helpommin. Kaikki täällä on jotenkin järjestetty niin hyvin että hämää. Yliopisto järjesti ja maksoi meille mm. taksikyydin rekisteröintipaikkaan ja siellä oli ICU:n opiskelijoita auttamassa meitä täyttämään lippuja ja lappuja. Eihän noista Kanjeista ottaisi ilman apua kyllä minkäänlaista selkoa joten on melko mukavaa että on näin alkuun joku vähän opastamassa.
Käytiin päivällä ottamassa nurmikentällä jalkapallon todellinen hegemonia Aasia vs. Eurooppa. Kirvelevä tappio 10-9 meille tällä kertaa mutta pöytätennisnelinpelissä otimme Ullin kanssa voiton Kojista ja Keitasta erin 2-1. Mahtavaa ja rehtiä pientä kisailua joka lajissa.
KARAOKE!
Keitan kanssa sovittiin edellisenä iltana että huomenna painellaan karaokeen okeee! Pyörän selkään täältä lähti myös eilinen basso/kitarataiteilija Mao, hänen kämppis sekä karaokepaikalle saapui suoraan Sunshuke. Minä ja neljä japanilaista siis lähdettiin valloittamaan yhtä Mitakan karaokepaikan kopeista. Aivan uskomaton määrä eri biisejä. Vetäsin mm. Bad Religionia, Bon Jovia, LITtiä, Gavin Degrawta, Puddle of Muddia... Listoilta löytyy mm. Hanoi Rocksia, Stratovariusta, System of a Downia.. Aivan käsittämätöntä.. Yhteislauluna paineltiin menemään Dragonball Z:n tunnari ja nuo äijät veteli muutaman jonkun ihan käsittämättömän japaninkielisen teknoränkytyskiljuntakipaleen että ihmettelin vaan monttu auki että ziisus mikä meno! Laittelen kenties vähän klippiä jossain vaiheessa tulemaan niin kuulette minkälainen fiilis oli.. Viimeisenä biisinä japanin kansallishymni. Melkoinen ilta.
Paluumatkalla pysähdyttiin vielä 100yen shopissa jossa kaikki siis maksaa tasan 100 jeniä. Se on about 70 senttiä. Se ei ole mikään krääsäkauppa johon me olemme tottuneet, vaan siellä myydään ihan kunnon ruokaa ja kaikkea muuta halvalla. Tullaan siellä varmasti vierailemaan tulevaisuudessa. Samalla poijaat näyttivät minulle myös paikallisen video/Dvd/CD/Kirja-vuokraamon ja liityinpä sinne jäseneksi. Se kevensi kukkaroani huikealla 200 jenillä, olen tästä vuoden eteenpäin vuokraamon jäsen. Sieltä löytyy kaikki uusimmat DVD:t ja CD:t ja vuokraaminen ei tosiaankaan ole niin kallista kuin suomessa. Viikoksi saa CD:n n.2 eurolla ja uutukaisen DVD:n pariksi yöksi n. 3 eurolla. Taidan käydä sielläkin myöhemmin..
Käytiin päivällä ottamassa nurmikentällä jalkapallon todellinen hegemonia Aasia vs. Eurooppa. Kirvelevä tappio 10-9 meille tällä kertaa mutta pöytätennisnelinpelissä otimme Ullin kanssa voiton Kojista ja Keitasta erin 2-1. Mahtavaa ja rehtiä pientä kisailua joka lajissa.
KARAOKE!
Keitan kanssa sovittiin edellisenä iltana että huomenna painellaan karaokeen okeee! Pyörän selkään täältä lähti myös eilinen basso/kitarataiteilija Mao, hänen kämppis sekä karaokepaikalle saapui suoraan Sunshuke. Minä ja neljä japanilaista siis lähdettiin valloittamaan yhtä Mitakan karaokepaikan kopeista. Aivan uskomaton määrä eri biisejä. Vetäsin mm. Bad Religionia, Bon Jovia, LITtiä, Gavin Degrawta, Puddle of Muddia... Listoilta löytyy mm. Hanoi Rocksia, Stratovariusta, System of a Downia.. Aivan käsittämätöntä.. Yhteislauluna paineltiin menemään Dragonball Z:n tunnari ja nuo äijät veteli muutaman jonkun ihan käsittämättömän japaninkielisen teknoränkytyskiljuntakipaleen että ihmettelin vaan monttu auki että ziisus mikä meno! Laittelen kenties vähän klippiä jossain vaiheessa tulemaan niin kuulette minkälainen fiilis oli.. Viimeisenä biisinä japanin kansallishymni. Melkoinen ilta.
Paluumatkalla pysähdyttiin vielä 100yen shopissa jossa kaikki siis maksaa tasan 100 jeniä. Se on about 70 senttiä. Se ei ole mikään krääsäkauppa johon me olemme tottuneet, vaan siellä myydään ihan kunnon ruokaa ja kaikkea muuta halvalla. Tullaan siellä varmasti vierailemaan tulevaisuudessa. Samalla poijaat näyttivät minulle myös paikallisen video/Dvd/CD/Kirja-vuokraamon ja liityinpä sinne jäseneksi. Se kevensi kukkaroani huikealla 200 jenillä, olen tästä vuoden eteenpäin vuokraamon jäsen. Sieltä löytyy kaikki uusimmat DVD:t ja CD:t ja vuokraaminen ei tosiaankaan ole niin kallista kuin suomessa. Viikoksi saa CD:n n.2 eurolla ja uutukaisen DVD:n pariksi yöksi n. 3 eurolla. Taidan käydä sielläkin myöhemmin..
Tämä tässä onkin sitten randomina valittua ruokaa ramen-restaurantista, eli paikasta jossa sitä nuudelia kaikissa eri muodoissa on saatavilla. Kyseessä on minun illalliseni, puikoilla vaan poskeen ja njam. Aamupäivällä alkoi orientaatiot ja sitten oli tarjolla ruokaa. Fiilistelin sitten hienosti puikkojen kanssa ja ryssin ruoat puikkojen välistä paidan kautta lattialle. Kyseessä oli tietenkin se ainoa vähän siistimpi paita mikä on täällä mukana. Pitänee leikkiä pesukoneen kanssa. Niinjuu, noi laitteet on aika kivoja. Mikrot, uunit, pesukoneet ja kaikki muutkin on pelkästään japaninkielellä. Aika paha lähteä arvailemaan mikä namiska tarkoittaa mitäkin joten apua tarvitsee ainakin vielä tällä hetkellä kämppiksiltä pyytää. 
Ramen-illallisen jälkeen kävimme vähän kaupoissa pyörähtelemässä ja ostettiin myös saksalaiselle Ullille pyörä, hän kun saapui hiukka myöhemmin tänne majapaikkaan. Mukava heppu. Hollantilaisen Arthurin kanssa tultiin myös heti alusta älyttömän hyvin juttuun, päätimmekin yhteisen musiikkiharrastuksen innoittamana siirtyä viinihyllyn kautta hienostelemaan asuntolamme loungessa sijaitsevaan suljettuun ns. "ruokatilaan" (sellainen huone jossa on sellainen matala pöytä) musisoimaan. Keitalla on harkkarumpusetti jota hän hakkasi, meillä Arthurin kanssa parit akustiset kitarat ja toisesta asuntolasta mukaan liittynyt Mao hoiti bassottelut vahvarin kautta. Kaikki universaalit laulut, Eagles/Beatles jne. paukuteltiin läpi ja vaihdeltiin soittimia minkä kerettiin. Mahtavaa! Yhtäkkiä kello kuitenkin oli jo puoli neljä aamuyöstä ja nukkumaanmeno oli lähellä, sillä meillä olisi tulevana aamuna yhdeksältä Japanise Language Program-testi jossa meidät sijoitetaan tasojemme mukaisiin ryhmiin. Tosimiehet kuitenkin vääntää vielä vaikka kuinka väsyneenä parit PESsit (Winning Elevenit) ja menee vasta sen jälkeen yöpuulle ;)
Kolmas päivä toi mukanaan uuden kojeen
Jess, hyvin nukutun yön jälkeen olinkin sitten taasen täynnä energiaa. Kävin aamulla jopa lenkillä. Shimpei lupautui jälleen kerran lähtemään kanssani kaupoille, tällä kertaa matkattiin Shibuyaan jossa oli Apple Store. Kadun ylittäminen tuossa kuvassa olevassa risteyksessä on jo aikamoinen elämys, kaikki kun lähtee painamaan joka suunnasta ristiin rastiin samanaikaisesti. Upeeta.
Apple Storessa olikin sitten kaikenlaista kivaa tarjolla. Olisi tehnyt mieli ostaa taas vaikka mitä. iPodin hommaan ehkä myöhemmin, täytyy vielä harkita sen hommaamista. Mukaan sieltä kuitenkin tarttui uusi läppäri, MacBook Pro. Langaton hiiri ja laukku lisäksi. Kyllähän nämä täälläkin maksaa mutta tämän kyseisen kojeen ostaminen oli huomattavasti halvempaa kuin Suomesta. Sainpahan vielä opiskelija-alennusta 10%. Mahtista. Käytiin sen jälkeen vielä Tower Recordsissa, melkoinen mesta. 7 vai oliko peräti 8 kerrosta täynnä ceedeitä ja deeveedeitä. Pariisissa nähty Virgin megastore kalpeni kyllä hiukkasen tuon rinnalla, vaikka järkyttävän iso sekin oli. Musen uusi levy tarttui sieltä melko halvalla mukaan, about 12 euroa kustansi. Muuten levyt ovat kyllä samanhintaisia kuin Suomen päässä, tuo kyseinen oli tarjouksessa. Tyytyväisenä takaisin kämpille jossa nopea kamojen vaihto ja pallokentälle ottamaan tuntumaa siitä miltä tuntuu vääntää sakkaata sakkaajoolla, jalkapalloa jalkapallokentällä :)
Parin tunnin pelailu otti koville ja paikalliset kundit kyselivät lähtisinkö heidän mukaansa kylpylään, traditionaaliseen japanilaiseen sellaiseen. Tottakai! Pyörillä hurautettiin tuonne jonnekin lähistön sivukujille jossa tällainen kylpylä sijaitsi. Olin muuten ottamassa uimahousuja tuonne mukaan kunnes minulle kerrottiin että ei siellä sellaisia pidetä. Munasillaan, munasillaan. Tämän jälkeen heille tuli pienoinen hätä että onko minulle ookoo olla alasti julkisella paikalla? Minulle, alasti, julkisesti, hmmm.. ;) Sekaan siis vaan. Olinhan minä kyllä hieman outo näky tuolla paikallisten seassa. Onneksi sain tarvittavaa opastusta miten kaikki hommat toimii ja mitä pitää tehdä. On se jotenkin kummallista kun täytyy moni asia oppia ihan kokonaan uudelleen, on olo kuin pikkulapsella välillä. Kun kaikkia tämä kuitenkin niin kovasti tulee kiinnostamaan, niin sanotaan nyt heti alkajaisiksi että kyllä siellä oli havaittavissa pientä-ja keskisuurta organisaatiorakennetta. :D Kuumissa vesissä siellä sitten killuttiin ja peseydyttiin. Yhteen altaaseen mennessä vanha japanilainen herra näytti minulle yhtä altaan nurkkaa että mene tuonne istumaan. Sinne sitten menin ja yhtäkkiä huomasin että vasen käsi ei enää liiku ja selkä on ihan tulessa. Sieltä jostain altaan uumenista tuli jotain sähköshokkeja jotka turruttivat ihan täysin. Siinä sitten pappa minulle hörötteli ja kaikki me siinä käytiin vuoron perään irvistelemässä. Sen käydessä sitten tylsäksi päättivät japanin poijjaat Kojin johdolla kokeilla miltä se tuntuu kun sen pippelin siihen laittaa. Olé! Kiljuivat kuin naiset.. Kuuma vesi rupesi hyydyttämään ja päätin hiukka vilvoitella jalkojani kylmässä vedessä. Istahdin kylmävesialtaan reunalle ja tuntui että jalat jäätyisi sinne. Altaaseen tepsutteli vanhempi japanilainen herrasmies joka ohimennessään heitti sitten kylmää vettä suoraan säkeille. Häntä ja muita vanhempia paikallisia sitten nauratti. Kiitti. Se olin minä joka tällä kertaa kiljui.
Kampuksella meillä olikin sitten taas pippalot. Tutustuttiin taas uusien ihmisten kanssa ja syötiin ties mitä mättöjä. Suurin osa näyttää tosi pahalta mutta onkin sitten loppujen lopuksi todella hyvää. Pistin salmiakkia jakoon ja eihän siitä kukaan syttynyt, kaikki vaan kakoivat kauhuissaan että yritänkö myrkyttää heidät..
Kaupassa on mekaaninen härkä
Herättyäni uuteen päivään tyytyväisenä puolen päivän aikoihin päätettiin lähteä hieman visiteeraamaan Mitakan kaupoissa. Oppaaksi minulle lähti Shimpei ja pyörän sain lainaksi Nozomulta. Mahtavaa. Käytiin hiukka kaupoissa pyörähtämässä ja katsomassa joskos täällä lähistöllä olisi liikkeitä jotka myyvät mäccejä. Eipä täältä läheltä löytynyt joten uuden läppärin osto siirrettiin seuraavaan päivään. PeeCee ei kelpaa. Yhdestä kaupasta löytyi kuitenkin sellainen hassunhauska laite jolla pystyit "treenaamaan" lihaksiasi. Kuin istuisit härän selässä ja yrittäisit pysyä kyydissä. Siinä istuessa hihitellen nappeja painellessamme edessä pyöri screenillä video jossa neuvottiin että tätä laitetta voisi käyttää esim. syödessä, työskennellessä tai pelatessa golfia. Mielenkiintoista. En nyt ainakaan vielä ostanut.. Muuten päivä meni melko leppoisissa merkeissä, käytiin vielä ostamassa uudet pyörät itsellemme, sillä se helpottaa täällä kulkemista huomattavasti. Täällä kampus-alueellakin painellaan pyörällä menemään paikasta toiseen. Hintaa uutukaiselle hopeanuolelleni tuli 9.980 yen, n.70 euroa. Oikeastaan minkäänlaista muuta pyörää kun legendaarista mummozygää korilla varustettuna täältä ei saa. Ja sitä penkkiä ei tarpeeksi korkealle saa, joten on aika hauskan näköistä kun täällä painellaan menemään. Esim. Korealainen Lee joka on lähes parimetrinen on polvet suussa.
Ruokakaupassa käytiin myös ensimmäistä kertaa. Mentiin porukalla, about 10 henkeä ja voi hellanlettas että olin pihalla. Vaeltelin jossain koiranruokahyllyjen välissä kunnes minua tultiin ystävällisesti opastamaan ja kyselemään että mitä haluan ostaa, neuvoa kyllä sai. Nämä paikalliset ja miksei myös muutkin, varsinkin aasialaiset (Thaimaan pojat & Korealaiset) ovat käsittämättömän avuliasta ja mukavaa porukkaa. Tässä jo vajaan viikon aikana on tullut huomattua että täällä ei homma toimi samalla tavalla kuin esim. suomessa jossa vaihtarit pyörivät keskenään. Yhdessä tehdään ja hengaillaan, mahtavaa. Jahka pääsen tarinoissa eteenpäin niin kertoilen lisää.
Ruokakaupassa käytiin myös ensimmäistä kertaa. Mentiin porukalla, about 10 henkeä ja voi hellanlettas että olin pihalla. Vaeltelin jossain koiranruokahyllyjen välissä kunnes minua tultiin ystävällisesti opastamaan ja kyselemään että mitä haluan ostaa, neuvoa kyllä sai. Nämä paikalliset ja miksei myös muutkin, varsinkin aasialaiset (Thaimaan pojat & Korealaiset) ovat käsittämättömän avuliasta ja mukavaa porukkaa. Tässä jo vajaan viikon aikana on tullut huomattua että täällä ei homma toimi samalla tavalla kuin esim. suomessa jossa vaihtarit pyörivät keskenään. Yhdessä tehdään ja hengaillaan, mahtavaa. Jahka pääsen tarinoissa eteenpäin niin kertoilen lisää.
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006
Good evening Tokyo!
Olé! Vihdoinkin täällä! Nyt kun olen päässyt kaikessa rauhassa asettumaan pikkuhiljaa aloilleni tänne kylänpahaseen niin on aika aloittaa informaation välitys myös kotisuomeen päin. Yritän briiffata vähän mitä kaikkea on tapahtunut tässä viimeisen muutaman päivän aikana. Nimittäin paljon..
Lähtö tapahtui siis 31.8. klo 08:00 Helsinki-Vantaalta. Ensimmäinen matka Wieniin taittui Fokker 100-tyyppisellä lentokoneella. Kun suvussa ja kaveripiireissä on lentokoneisiin hurahtanutta :) porukkaa niin on pakko viljellä moisia detaljeja.. Wienissä olikin sitten tiedossa pelkkää ajan tappamista. Ensimmäinen kosketus japaniaan tuli koneeseen mentäessä, muita kuin nippon-kansaa tuppasi olemaan hyyyyvin vähän. Koneessa (Airbus A340-300) vieressä istui Tokiossa majaansa pitävä nainen ja hänen opastuksellaan tuli vedettyä sushia ensimmäistä kertaa. Kyseinen sushi totteli nimeä kappamaki, eli leväriisimötikkä jossa oli sisällä jotain kurkuntynkää. Yllätys yllätys, ei se niin pahaa ollutkaan miltä se haisee? Maailman nirsoin mies sen kakomatta söi, uskokaa tai älkää. Muuten ruokailu oli mielenkiintoinen ja uusi kokemus sillä kaikki oli täysin japanilaiseen tyyliin tehtyä. Puikoilla oli mahdollisuus syödä mutta tässä vaiheessa sorruin vielä käyttämään perinteisiä ruokailuvälineitä. Loppulento (kesti kokonaisuudessaan 11:25 tuntia) syötiin nuudelikippoja keskellä yötä ja pilkin kun ei tuo lentokoneessa nukkuminen tosissaan mitään herkkua ole. Turvallisesti kuitenkin perillä, kiitos Austrian Airlines yhteistyössä Nippon Airlinesin kanssa.
1.päivä perillä
Koneesta pois päästyäni huomasin että nyt ollaan todellakin perillä. Kuljettuani kahdet liukuportaat tasaisella maalla ihmettelin naishenkilön ääntä joka kuului jostain läheltä joka kerta. Kolmansissa portaissa tajusin että ohhoh, nehän on nuo liukuportaat jotka minulle juttelevat. Ei tosin ollut minkäänlaista havaintoa mitä asiaa niillä on, mutta kiitos kuitenkin. (hissitkin täällä puhuvat aina kun olet johonkin kerrokseen menossa) Passi/viisumi-jonoissa pyörähti melkein tunti, tapasin siinä samalla Itävaltalaisen opiskelijan joka oli myös vuodeksi Tokioon tulossa, tosin toiseen yliopistoon. Oli kuitenkin kaikesta yhtä pihalla kuin minä :) Vähän yhdeksän jälkeen pääsin laukkuni kanssa pihalle ja vastassa oli kuin olikin paikallinen Kayo. Filippiineiltä tullut opiskelija olikin sitten eksynyt (oli tullut jo edellisenä iltana) hotellilta tapaamispaikalle joten häntä jouduttiin vähän odottelemaan mutta ei paha. Hänen saavuttuaan matka kohti ICU:ta alkoi. Lentokentältä suoraan junalla, itse asiassa taidettiin loppujen lopuksi mennä kolmella eri junalla, loppumatka bussilla taittaen tänne Mitakaan. Tämä on yksi näistä kaupunginosista täällä tookkiossa, täältä on hyvät yhteydet (ylläri) ja esim. Shibuyaan kestää n. 20-30 minuuttia junalla. Tokyo stationille joitain minuutteja enemmän, riippuen vähän siitä meneekö express-junia vai tavallisia. Tuon junakartan hahmottaminen niin että se jää päähän tulee kyllä kestämään vähän aikaa. Jos on Itäkeskuksessa vaikeuksia päättää meneekö Mellunmäkeen vai Vuosaareen menevään metroon, suosittelen että välttelee tätä kaupunkia, ainakin junalla kulkemista täällä..
Kampus-alueelle saavuttuani havaitsin välittömästi että tämä aluehan on aivan julmetun iso. Opiskelijoita n. 2000 ja alueen koko 153 eekkeriä, 620,000 neliömetriä. Se on runsaammanpuoleisesti. Mutta asiaan, Kayo toi minut Global Housen ovelle josta kuittasin itselleni avaimet huoneeseeni ja jonkun huudettua japaniksi jollekin jotain kuului kovalla äänellä huuto SAKUU! Kyllä, kaikkialla täällä lukee joka paikassa Saku nimeni kohdalla. Se kun on ensimmäinen nimeni. Sain siis kokonaan minulle uuden nimen heti ensimmäisenä päivänä. Yritin kovasti selvittää että eieiei, se on Petteri eikä Saku. Mutta paikalliset havaitsivat sen niin vaikeasti lausuttavaksi ja Saku kuulemma kuulostaa todella japanilaiselta nimeltä heidän mielestään niin sillä sitten mennään. Tunnistan itseni jo kun minua sillä nimellä kutsutaan. Kun menee johonkin niin on aika hupaisan kuulosta kun ihmiset huutavat yhteen ääneen SAK-KUUU. Tänään tuli mieleeni että perustan tänne alamaailman järjestön joka tulee tottelemaan nimeä Sakuza. Täytyy ruveta vähän kilpasille mm. Shinjukussa majailevien konnien kanssa. Kuitenkin, Shimpei toivotti minut tervetulleeksi heti ensimmäisenä meidän "unittiimme". Shimpein lisäksi japanilaisia edustaa myös Nozomu, ja neljäs henkilö meidän lisäksemme on Matthew Liverpoolista. Tuttavallisemmin Matt. Aijai kun ollaan muuten keretty jo euroviisutkin käymään läpi Mätin kanssa.. Meillä kaikilla on täällä omat huoneet. Yhteisenä löytyy keittiö, olkkari, kylppäri, wc, pesukone jne. pakolliset välttämättömyydet.
Mingleilyä Global Housessa
Tervetuliaistilaisuuden jälkeen meillä oli täällä GH:ssa pieni esittelykierros. Ruokaa oli laitettu yllin kyllin, n.10 eri ruokalajia ja sitten ruvettiin mättämään ja kyllä, puikoilla työstäminen alkoi. Melko haastavaa puuhaa näin alkuun täytyy myöntää. Esittelykierros jossa kaikki GH:n (Global House) asukit esittelivät itsensä ja kansallisuuksien kirjo on täällä kyllä melkoinen. Porukkaa on mm. Koreasta, Chilestä, Thaimaasta, Italiasta, Saksasta, Jenkkilästä, Kanadasta jne. Yli puolet taitaa olla kuitenkin japanilaisia sekä yksi suomalainen tietenkin tässä dormitoryssa meitä edustamassa, mie. Ruokailun jälkeen alkoi sitten mingleily, kaikki tutustuivat kaikkiin ja yritettiin oppia toistemme nimiä. Euroopan edustus ehdotti jatkoja ja tutustumista paikalliseen, tottakai! Lähistöltä löytyikin paikallinen pieni baari jossa sitten jatkettiin jutustelua yömyöhään saakka. Ihmeellistä Japanissa: kun tilaat oluen/drinkin/mitä ikinä baarimikolta, voit olla vaikkapa tiskillä sitä tilaamassa. Baarimikko kuittaa tilauksesi että se on rekisteröity. Tämän jälkeen hän huseeraa niitä näitä säätäen kaikenlaista ja keskimäärin n.20 minuutin päästä eteesi yhtäkkiä napsahtaa tilaamasi juoma. Suomessa baarimikko saattaisi saada melkoista törkyä niskaan jos näin kauan menisi. Mutta tämä on täällä tapana, eletään sen mukaan tottakai! Hassu yksityiskohta oli myös se, että baariin saapuessamme kaikille tarjoiltiin kuumalla vedellä vetistetyt märät pyyhkeet. Kliffaa. Siitä kuitenkin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää koska tekemistä riittää ja paljon..
Muistakaa muuten arvoisat lukijat että tuota comment-nappia voi sitten painella ja heitellä jotain kyssäreitä tai ihan mitä tahansa vaan mieleen tulee! Vastailen parhaani mukaan ja etsin kysymyksiin vastauksia jos vain suinkin kykenen!
Lähtö tapahtui siis 31.8. klo 08:00 Helsinki-Vantaalta. Ensimmäinen matka Wieniin taittui Fokker 100-tyyppisellä lentokoneella. Kun suvussa ja kaveripiireissä on lentokoneisiin hurahtanutta :) porukkaa niin on pakko viljellä moisia detaljeja.. Wienissä olikin sitten tiedossa pelkkää ajan tappamista. Ensimmäinen kosketus japaniaan tuli koneeseen mentäessä, muita kuin nippon-kansaa tuppasi olemaan hyyyyvin vähän. Koneessa (Airbus A340-300) vieressä istui Tokiossa majaansa pitävä nainen ja hänen opastuksellaan tuli vedettyä sushia ensimmäistä kertaa. Kyseinen sushi totteli nimeä kappamaki, eli leväriisimötikkä jossa oli sisällä jotain kurkuntynkää. Yllätys yllätys, ei se niin pahaa ollutkaan miltä se haisee? Maailman nirsoin mies sen kakomatta söi, uskokaa tai älkää. Muuten ruokailu oli mielenkiintoinen ja uusi kokemus sillä kaikki oli täysin japanilaiseen tyyliin tehtyä. Puikoilla oli mahdollisuus syödä mutta tässä vaiheessa sorruin vielä käyttämään perinteisiä ruokailuvälineitä. Loppulento (kesti kokonaisuudessaan 11:25 tuntia) syötiin nuudelikippoja keskellä yötä ja pilkin kun ei tuo lentokoneessa nukkuminen tosissaan mitään herkkua ole. Turvallisesti kuitenkin perillä, kiitos Austrian Airlines yhteistyössä Nippon Airlinesin kanssa.
1.päivä perillä
Koneesta pois päästyäni huomasin että nyt ollaan todellakin perillä. Kuljettuani kahdet liukuportaat tasaisella maalla ihmettelin naishenkilön ääntä joka kuului jostain läheltä joka kerta. Kolmansissa portaissa tajusin että ohhoh, nehän on nuo liukuportaat jotka minulle juttelevat. Ei tosin ollut minkäänlaista havaintoa mitä asiaa niillä on, mutta kiitos kuitenkin. (hissitkin täällä puhuvat aina kun olet johonkin kerrokseen menossa) Passi/viisumi-jonoissa pyörähti melkein tunti, tapasin siinä samalla Itävaltalaisen opiskelijan joka oli myös vuodeksi Tokioon tulossa, tosin toiseen yliopistoon. Oli kuitenkin kaikesta yhtä pihalla kuin minä :) Vähän yhdeksän jälkeen pääsin laukkuni kanssa pihalle ja vastassa oli kuin olikin paikallinen Kayo. Filippiineiltä tullut opiskelija olikin sitten eksynyt (oli tullut jo edellisenä iltana) hotellilta tapaamispaikalle joten häntä jouduttiin vähän odottelemaan mutta ei paha. Hänen saavuttuaan matka kohti ICU:ta alkoi. Lentokentältä suoraan junalla, itse asiassa taidettiin loppujen lopuksi mennä kolmella eri junalla, loppumatka bussilla taittaen tänne Mitakaan. Tämä on yksi näistä kaupunginosista täällä tookkiossa, täältä on hyvät yhteydet (ylläri) ja esim. Shibuyaan kestää n. 20-30 minuuttia junalla. Tokyo stationille joitain minuutteja enemmän, riippuen vähän siitä meneekö express-junia vai tavallisia. Tuon junakartan hahmottaminen niin että se jää päähän tulee kyllä kestämään vähän aikaa. Jos on Itäkeskuksessa vaikeuksia päättää meneekö Mellunmäkeen vai Vuosaareen menevään metroon, suosittelen että välttelee tätä kaupunkia, ainakin junalla kulkemista täällä..
Kampus-alueelle saavuttuani havaitsin välittömästi että tämä aluehan on aivan julmetun iso. Opiskelijoita n. 2000 ja alueen koko 153 eekkeriä, 620,000 neliömetriä. Se on runsaammanpuoleisesti. Mutta asiaan, Kayo toi minut Global Housen ovelle josta kuittasin itselleni avaimet huoneeseeni ja jonkun huudettua japaniksi jollekin jotain kuului kovalla äänellä huuto SAKUU! Kyllä, kaikkialla täällä lukee joka paikassa Saku nimeni kohdalla. Se kun on ensimmäinen nimeni. Sain siis kokonaan minulle uuden nimen heti ensimmäisenä päivänä. Yritin kovasti selvittää että eieiei, se on Petteri eikä Saku. Mutta paikalliset havaitsivat sen niin vaikeasti lausuttavaksi ja Saku kuulemma kuulostaa todella japanilaiselta nimeltä heidän mielestään niin sillä sitten mennään. Tunnistan itseni jo kun minua sillä nimellä kutsutaan. Kun menee johonkin niin on aika hupaisan kuulosta kun ihmiset huutavat yhteen ääneen SAK-KUUU. Tänään tuli mieleeni että perustan tänne alamaailman järjestön joka tulee tottelemaan nimeä Sakuza. Täytyy ruveta vähän kilpasille mm. Shinjukussa majailevien konnien kanssa. Kuitenkin, Shimpei toivotti minut tervetulleeksi heti ensimmäisenä meidän "unittiimme". Shimpein lisäksi japanilaisia edustaa myös Nozomu, ja neljäs henkilö meidän lisäksemme on Matthew Liverpoolista. Tuttavallisemmin Matt. Aijai kun ollaan muuten keretty jo euroviisutkin käymään läpi Mätin kanssa.. Meillä kaikilla on täällä omat huoneet. Yhteisenä löytyy keittiö, olkkari, kylppäri, wc, pesukone jne. pakolliset välttämättömyydet.
Mingleilyä Global Housessa
Tervetuliaistilaisuuden jälkeen meillä oli täällä GH:ssa pieni esittelykierros. Ruokaa oli laitettu yllin kyllin, n.10 eri ruokalajia ja sitten ruvettiin mättämään ja kyllä, puikoilla työstäminen alkoi. Melko haastavaa puuhaa näin alkuun täytyy myöntää. Esittelykierros jossa kaikki GH:n (Global House) asukit esittelivät itsensä ja kansallisuuksien kirjo on täällä kyllä melkoinen. Porukkaa on mm. Koreasta, Chilestä, Thaimaasta, Italiasta, Saksasta, Jenkkilästä, Kanadasta jne. Yli puolet taitaa olla kuitenkin japanilaisia sekä yksi suomalainen tietenkin tässä dormitoryssa meitä edustamassa, mie. Ruokailun jälkeen alkoi sitten mingleily, kaikki tutustuivat kaikkiin ja yritettiin oppia toistemme nimiä. Euroopan edustus ehdotti jatkoja ja tutustumista paikalliseen, tottakai! Lähistöltä löytyikin paikallinen pieni baari jossa sitten jatkettiin jutustelua yömyöhään saakka. Ihmeellistä Japanissa: kun tilaat oluen/drinkin/mitä ikinä baarimikolta, voit olla vaikkapa tiskillä sitä tilaamassa. Baarimikko kuittaa tilauksesi että se on rekisteröity. Tämän jälkeen hän huseeraa niitä näitä säätäen kaikenlaista ja keskimäärin n.20 minuutin päästä eteesi yhtäkkiä napsahtaa tilaamasi juoma. Suomessa baarimikko saattaisi saada melkoista törkyä niskaan jos näin kauan menisi. Mutta tämä on täällä tapana, eletään sen mukaan tottakai! Hassu yksityiskohta oli myös se, että baariin saapuessamme kaikille tarjoiltiin kuumalla vedellä vetistetyt märät pyyhkeet. Kliffaa. Siitä kuitenkin nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää koska tekemistä riittää ja paljon..
Muistakaa muuten arvoisat lukijat että tuota comment-nappia voi sitten painella ja heitellä jotain kyssäreitä tai ihan mitä tahansa vaan mieleen tulee! Vastailen parhaani mukaan ja etsin kysymyksiin vastauksia jos vain suinkin kykenen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)