Bangkok

Nonni. Nyt syö miestä. Olin jo kirjootellu tämän viestin lähes loppuun saakka mutta kone päätti mennä juntturaan ja kävi legendaariset. Kaikki hävis. Muttatuotanoin, otetaan uusiksi hieman lyhennettynä versiona. Takaisin Japanissa ja hengissä. Rahat on lompakosta hävinnyt mutta tilalla on sukelluskortti. Kaikki on siis kunnossa ja nyt ollaan valmiina kertaamaan viimeisen parin viikon tapahtumia.

Eihän siitä nukkumisesta viimeisenä yönä sitten loppupeleissä tullut yhtään mitään. Oli niin paljon tärkeää tekemistä (lue:mesetin) ettei sitten tullut nukuttua tippaakaan. Samoilla silmille viideltä taksin kyytiin ja juna-asemalle. Vaihdettiin Tokyo stationilla junaa ja kikkailtiin kentälle. Aamulla aikaisin, hyvin aikaisin.. Ensimmäinen lento sujui rattoisasti, yritin nukkua muttei tuo lentokoneessa pilkkiminen mitään huippuhommaa kyllä ole. Päinvastoin. Viihdytin siis itseäni Tokyo driftin parissa ja yritin bongailla tuttuja maisemia mm. Shibuyasta. Taipeissa koneenvaihto ja suunta kohti Bangkokkia. Joskos sitä nyt sitten nukuttaisi, ei pysty. Tässä mahtavassa lentokoneessa kun oli jokaisella matkustajalla edessään screeni josta pystyi valikoimaan itseään miellyttävää viihdettä. Leffavalikoima oli melko hyvä ja tulikin tiirailtua uutta Adam Sandler-pätkää nimeltä Click. Ihan mahtava, Sandler on kurko. Kuten David Hasselhoff myös. Siinä se matka menikin..

Lämmintä yli 30 celssiusta! Bangokkiin saavuttuamme löytyi ICU:ssa viime vuonna opiskelleet tytöt helposti. Yhdessä lentokentältä päräytettiin Khao san streetille katselemaan joskos niitä vapaita majataloja löytyisi ihmiskirjon seasta. Heti toisella yrittämällä onnistui, ilmastoitu huone about 3 euroa yö per turpa. Mattin kanssa saatiin huone jossa oli ylläri ylläri, parisänky ja yhteinen peitto. Mahtavaa. Tästä kuitenkin toivuttuamme rinkat nurkkaan ja ravintolaan syömään. Paikalliset tarjosivat meille illallisen ravintolassa jossa toinen heistä silloin tällöin myös työskentelee. Jos siis oikein ymmärsin. Siinä vaiheessa rupesi jo väsyttämään melko paljon joten turhan myöhään ei jaksanut riekkua. Tset.

Toiseen päivään suht aikaisin herättyämme painelimme ottamaan selvää että miten Kambodzaan pääsee, mistä viisumit jne. kannattaa hommata. Bussilla matkustamista edessä tunti jos toinenkin.. Rea ja Aya päättivät ottaa tiketit Phukettiin ja viettää aikaa mieluummin rannalla makoillen kuin säätäen ties missä. Eipä tuo mitään, meitä lähti siis naapurimaahan lisäkseni Matt ja Noriko. Kun tiketit saatiin ostettua, paineltiin syömään ja kiertelemään kojuja. T-paitasektorilla flippasi aika pahasti. Kun oli suht halpaa niin piti vähän uudistaa vaatekaappia siltä osastolta. Ja vanhoja ei tietenkään heitetä pois vaikka kuinka kulahtaneita olisivat. Niih. T-paidat taitavat olla jonkin sortin intohimo meikäläiselle. Ei siinä sen kummempia saatu aikaiseksi, otettiin iisist, syötiin hyvin, juotiin maailman tähän mennessä pahinta olutta ikinä ja kerättiin voimia sillä oli tiedossa että seuraavana päivänä voi bussissa tulla takalisto kipeäksi.

Kuvia päivittelen reissulta hieman myöhemmin kun on ollut pikkaisen ongelmia niiden nettiin laittamisen kanssa. Meidän yhteys täällä kampuksella kun on pätkinyt tässä pari päivää nihkeän paljon. 150 kuvaa kokonaisuudessaan löytyy, yritän laittaa niistä edes joitain katseltavaksi. Kambodzan matkalta jatkan tarinointia huomenna ja yritän niitä kuvia säätää kehiin.