2.3.-4.3.2007

2.3.2007

Ensimmäiset viralliset palamiset kämpän altaalla tosiasia. Onneksemme näissä maissa tiedetään turrejen valkoisen nahan parantava eliksiiri, Aloe vera! Purkillinen sitä lähikaupasta ja kyllä selkää helpottaa kummasti.. loppuilta menikin sitten kovasti nyhjötellessä, käytiin sentään paikallisessa Intialaisessa ravintolassa syömässä erittäin maittavat murkinat. Halvalla tietenkin.. Väijyttiin ruoan päälle vielä Saw3 ja ei hyvää päivää mikä leffa. Kauniita unia..

3.3.2007

Herätys taas kukonlaulun aikaan. Kämpän alapuolella sijaitseva moskeija herättää aina todella mukavalla tavalla ihmisen ns. keskellä yötä. Muslimimaa kun on niin tavoille on totuttava. Nuo muut äijät ovat kyseiseen meteliin jo tottuneet mutta itselleni tuottaa vaikeuksia..



Juuh, sitten sulkapallokentälle ottamaan kunnolla selkään ja altaan kautta takaisin huusholliin. Päätettiin Antin kanssa tehdä kulttuurimatka Penang hillille ja siinä samassa myös keklokin "vuorentyngälle" katselemaan kiintoisaa arkkitehtuuria.



Taksikuskina meillä oli reissussa entinen matkaopas ja kaverilla juttua riitti sitten ihan tarpeeksi. Tuli samalla kyydillä sitten koko Penangin historia pikakelauksella läpi niin että hujahti. Päivä hurahti nähtävyyksiä katsellessa, eniten kuitenkin ahdisti junakyyti. Pakattu täyteen ihmisiä ja kestää puolisen tuntia älyttömässä helteessä. Kiitti mutta jotenkin ei kiitti..



Illalla paikallisessa muonat ja legendaarinen Mellow Ice juomaksi. Joku ihme kaakao-kahvi-jää-maito-sekoitus, mutta älyttömän hyvää kuitenkin!

4.3.2007

No sitä sulkapalloa tietenkin heti aamuun kun pakarat ei vielä kramppaa ihan totaalisesti. Tämän jälkeen kylläkin hirvitti kun sitä palloa sai taas noukkia ympäri kenttää kun ei gepardin jalat ole tarpeeksi herkistetyssä kunnossa viilettämään takakentältä etukentälle ja päinvastoin. Uujea. Juhanan kanssa otettiin pelien jälkeen taksikyyti saarella sijaitsevaan sotamuseoon, joka on vasta avattu muutama vuosi (2002) takaperin. Paikalla on hauska historia, sillä kyseinen taistelutanner on löydetty vasta jonkin aikaa sitten eikä sen olemassaolosta ollut tietoa. Ei näytä tänä päivänäkään olevan, sillä lisäksemme laajalla alueella oli jenkkiläinen vanha pariskunta. Sinänsä kummallista että alueella saa käyskennellä aivan vapaasti ja lähinnä tehdä mitä lystää, keskellä mehtää kun sijaitsee. Tietysti itseäni kovasti kiinnosti tämä paikka myös siltä kantilta, että nykyisen olinpaikkani ihmiset olivat kovin suuressa roolissa toisessa maailmansodassa. Ja luonnollisesti tämä paikka myös oli heidän invaasionsa kohteena.



Seinillä näkyvät vielä kaikki kirjoitukset japaniksi jne. Mutta ei tuo paikka todellakaan ole ylpeilyn asia tälle maalle. Eipähän siitä sodastakaan täällä oikein kukaan puhu. Kansa vaikenee..



Koettiin me yksi ns. vellit housuun-ilmiö myös vierailumme aikana. Tai oikeastaan kaksikin. Ensimmäinen tapahtui hyökätessämme bunkkeriin sisälle josta jatkoimme pitkän käytävän päätyyn ja sieltä huoneesta toiseen eteenpäin. Pällisteltiin siellä jonkin aikaa kunnes yht'äkkiä valot säppiin. Oltiin siinä ihmeissämme keskellä hiljaisuutta että mitäs nyt tehdään?!? Onneksi kamera oli mukana, ei muuta kuin salama päälle ja siinä sitten pojat käsi kädessä salamavalon vanavedessä ulos.. Toinen asia joka havaittiin kikkaillessamme alueella oli se, että rupesi kuulumaan naksahtelua ja viereen lässähteli erivärisiä länttejä. Paintball! Nämä liikemiehet ovat kehittäneet vallan mainion idean, toisen maailmansodan taistelutantereelle siitä poijaat splättistä vääntämään. Nonii! Navella rajattu alue joka erotti "museon" ja taistelutantereen mahdollisti kiinnostuneille paikan harjoittaa taistelutaitojaan hyppimällä bunkkerista toiseen jne...

Takaisintulo taksilla, vuosisadan episodi.. Sama suhari joka meidät paikalle heitti, tuli hakemaan myös takaisin. Siinä sitten puolenvälin jälkeen matkaa istuskellessamme moottoritiellä putputput, bensa loppu. Noniin, mitäs sitten.. Odoteltiin siinä Juhanan kanssa että mies varmaan hoitaa meille toisen taksin paikalle tai joku tuo bensat, edes jotain. No juuei. Tämä mies kääntyy takapenkkiä kohti, röyhtäisee brutaalisti meitä päin ja pyytää että voisiko lainata puhelinta koska itseltään on kreditit loppu. No näinhän nämä asiat hoidetaan. Sitten kun ei ratkaisua löytynyt, päätimme lähteä jatkamaan matkaa kävellen siitä eteenpäin. Ei koko loppupäivää nyt viitsisi taksin takapenkillä viettää kuitenkaan. Poieslähtöä tehdessämme kuskirakkaamme rupesi urputtamaan että olemme hänelle velkaa koko kyydistä. Ei hyvää päivää, mies jättää meidät keskelle motaria ja rupeaa mussuttamaan että nyt sitä rahaa kouraan pojat. Säälistä kuitenkin löimme miehelle osan kouraan että ostaa niitä krediittejä siihen luuriin, ja sitä bensaa myös. Samapa tuo kait kummassa järjestyksessä.. Ai niinjuu. Tämä suharimme yritti perustella sitä että haluaa koko kyydistä rahat sillä, että tuli hakemaan meidät! No mutta jaahas, mikäs se sellainen taksi on joka ei tule hakemaan kun siltä soittaa kyytiä? Pitääkö sen luokse kävellä? Se on sitä palvelualttiutta Malesian mantereella se!

Vaatteiden pesua ja kamojen pakkaamista, aamulla Hanoi!

Tilulilulei!

DIUDIUDIUUU!

Hengissä ollaan, uskokaa tai älkää... Paljon on taas ehtinyt tapahtumaan. Paljon kiristysviestejä olen päässyt myös vastaanottamaan. Kiitos kannatuksesta! Sanonta menee niin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa joten olen päivitellyt kuvia nettiin sitten ihan kerrakseen. Kyllä tarinaakin on tässä blogissa vielä luvassa, enemmän kuin tuhat sanaa.. Mutta klikkailkaa alla olevia linkkejä, ne vievät matkalle ties minne! Sayonara!

Malesia

Vietnam

Filippiinit

AE live @ Cyclone, Tokyo

Fukuoka

Nagasaki

Back in Tokio!

Jeppistä, nyt ollaan laskeuduttu takaisin nousevan auringon mantereelle. Matkan varrelta on kertynyt päiväkirjamerkintöjä joita ruvetaan nakuttelemaan koneelle sitä mukaa kun keretään.. Nyt on kuitenkin levättävä raskaan lomailun jälkeen ja otettava kunnon yöunet!

28.2.-1.3.2007

28.2.2007

Kävimme aamusta pyörähtämässä poikain yliopiston kampus-alueella. On kyllä hillittömän kokoinen lääni. Vetää kevyesti vertoja omallemme Tokiossa. Alueelta löytyy mm. 6 isoa nurmikenttää ja stadioni pelkästään jalkapallon pelaamiseen. Meillä kun löytyy Jaappanista mutahiekkakenttä jossa saa pelata jos varaa vuoron viikkoa ennakkoon jne..



USM:n kampuksella on pikkuisia gekkoja tien vieressä!



Yliopistolla hääräämisen jälkeen Tescoon suorittamaan suurperheostokset ja taksilla takaisin kämpille. Ei pysty tuolla helteissä kilometritolkulla kävelemään ja raahaamaan mm. 30 litraa vettä.. Kuriositeettina mainittakoon että Malesia ei ole kovin kallis maa, taksilla mennään parilla eurolla suhteellisen helposti.
Muuten päivä menikin vain käkkäillessä, käytiin altaalla pyörähtämässä ja relattiin..



1.3.2007

09:00-10:00 välisenä aikana ruumiistani poistui n. 8 litraa nestettä hikoilemalla. Käytiin Antin kanssa vääntämässä sulkkista taloyhtiön kentällä. Mies kun pelaa kotimaassamme jotain Treen top-sarjoja niin kyllä oli tiedossa että heti aamusta juostaan ja paljon. Näin myös kävi, oikean puolen pakaralihas seuraavina päivinä sellaisessa kiputilassa sen pallojen perään kurottelun jälkeen että ei hyvää päivää. Sattuu joka paikkaan! Kuitenkin peleistä tuli sen verran hyvä fiilis että päätettiin varata pari vuoroa lisää viikonlopulle.

Lähdimme päivällä Georgetowniin, Penangin saaren ytimeen pyörimään. Ostoksia tuli tehtyä taas jonkin verran, tämän päivän jälkeen tältä reissulta on jo saaliina 4 uutta t-paitaa. Edelleenkään niitä ei ole koskaan liikaa..

Hulluja kuteita täällä muutenkin!

25.-27.2.2007

25.2.2007

Aamulla herättyämme tiesimme yhden kiinnostavaakin kiinnostavamman asian joka illalla olisi. Muse live @ Kuala Lumpur. Keikka oli ennakkoon loppuunmyyty, joten lippuja emme saaneet varailtua. Päätimme kuitenkin että illalla menisimme kuikuilemaan keikkapaikan ulkopuolelle jos sieltä mustan pörssin liput irtoaisivat.

Menimme sitten päiväksi kiertelemään taas kaupunkia ja tuli tehtyä ostoksiakin. 4 gigan muistikortti tuli hommailtua, sai kuitenkin melkein 3 kertaa halvemmalla kuin Tokiosta. Se on nyt kamerassa kiinni joten kuvia voi aika huoletta räpsiä yhden jos toisenkin..

Illan koittaessa keikkapaikan ulkopuolella kyttäämään lippuja. Huomasimme heti nohevina kauppatieteilijöinä että nyt on kyseessä ostajan markkinat. Pitkitettiin ostoprosessia niin pitkään että yhtäkkiä kuin tyhjästä aukenikin lippupiste mistä sai hommattua varattuja mutta noutamatta jääneitä tikettejä. Lipun hinta ruhtinaalliset 11 euroa. Jokseenkin halpaa sanoisinko? Tältä se näytti:




Keikka oli kyllä toooodella jees, olin aika ihmeissäni kuinka nämä Malesialaiset tunnistivat myös vanhempaa matskua. Etenkin Plug In Baby oli todella kova sana! Kyllä tuo orkesteri on eri kova. Mahtava aloitus tälle reissulle! Höpistiin ennen keikkaa johonkin bändin World Tour DVD:lle tai vastaavalle. Katsotaan jos semmoinen tulee joskus ulos..


26.2.2007

Herätys, aamiainen ja valmiina lähtöön. Genting Highlands kutsui rytmiryhmäämme vierailulle. Täräytimme KL:n bussiasemalle ostamaan lippuja määränpäähämme ja täytyy todeta että järjestelyiltään kenties maailman sekavin (ja hikisin) bussiasema. Hirveät ruuhkat busseilla kun eivät mahdu asemalle, porukka jää katujen varressa kyydistä pois jne. Hyvähyvä..

Kuitenkin, matka Gentingille taittui melko rattoisasti maisemia katsellen. Bussin vääntö ei oikein ylämäissä riittänyt joten matkanteko oli vähän väliä melkoisen hidasta. Tarpeeksi näille ylämaille kiivettyämme bussi jätti meidät "gondoloitten" kyyditettäviksi. Siinä oli pienoista tunnelmaa kun lähdimme näillä hisseillä kapuamaan ylöspäin. Maisemaa, maisemaa..



Gentingillä on btw maailman suurin hotelli. Tämä on varmistamaton tieto mutta melkoisen salettia faktaa kuitenkin. Vaatimattomat 6118 huonetta. Pelkästään respan tiski kertoo että missä kokoluokassa liikutaan..




Paikassa sijaitsee aktiviteettia, viihdettä, lukematon määrä kasinoita ja kiinalaisia eläkeläisiä. Länkkäreitä lisäksemme vain kourallinen. Meillä ei loppupeleissä ollut asiaa oikein mihinkään kasinoiden pöytään, melkoisilla summilla kun siellä väännettiin menemään.. Mentiinkin sitten keilaamaan.. Pörräämistä ympäriinsä ja sankarit nukkumaan.


27.2.2007

Aamulla ylös ja hopihopi kikkailemaan bussien kanssa. Sinänsä meni huonosti että jouduttiin menemään KL:n kautta jälleen kerran mutta nou hätä. Vaihdot menivät aika nappiin ja matkustuspäivä Penangille meni suhteellisen nopeasti. Kokonaisuudessaan 5-6 tuntia. Melkoisen vakuuttava on kyllä Penang bridge joka yhdistää saaren mantereeseen. Kyseessä Aasian pisin silta, vaatimattomat 13,5 kilometriä. Se näkyy kivasti poikain lukaalin parvekkeelta. Olkkarissa kun istuu partsin ikkuna auki merelle voi katsella kun lentokoneet sujahtelevat tuohon lähistöllä olevalle kentälle. Muutenkin on ihan kivat näkymät..



Taloyhtiön uima-allasalue on kyllä ihan lukaali. Ei siellä juurikaan muuta porukkaa ole näkynyt pekonia käristämässä. Lämpötilat on sellaiset että keskipäivän aikoihin kannattaa kalkkilaivan kapteenin ottaa sisällä ihan iisisti..

24.2.2007

Jessis!

Täällä sitä Malesiassa ollaan ja hikoillaan, eli ei minkään sortin valittamista. Ehkä on kuitenkin hieman liian lämmin.. Tästä lähdetään päivittämään mitä kunakin päivänä on tapahtunut. Kuvia tulen laittamaan enemmän kun pääsen takaisin Tokioon joten niiden kanssa kärsivällisyyttä.. Mennään!

24.2.2007

Koko edellinen yö on valvottu ja pakkaaminen/säätö on ollut käynnissä. Edellisenä iltana kun oli japanin kurssimme kemut joista jo kuitenkin hyvissä ajoin poistuin takavasemmalle kämpille. Aamulla lähdin kuitenkin jo kuuden aikoihin liikenteeseen niin ei sitä turhaa nukuta. Sama homma kuin Thaimaa/Kambodza-reissulle lähtiessä. Hyvin toimii! Pyörällä lähimmälle juna-asemalle kun ei bussit kulje niin aikaisin, pyörä Starbucksin eteen ja e-maili Mattille missä kulkuväline sijaitsee. Hän lupasi hakea sen sieltä pois jossain vaiheessa ja viedä takaisin kampukselle. Toivottavasti on muistanut.. Narita expressillä Shinjukusta Naritalle, passintarkastuksesta etiäppäin ja koneen odottelua. Hommasin pojille hieman tuliaisia kentältä japanin tyyliin..

Reilut seitsemän tuntia pelkkää nukkumista, syömistä ja PSP:n pelaamista kunnes saavuin Kuala Lumpurin kentälle. Sitten se taas alkoi, ensimmäisenä tultiin tarjoamaan kyytiä suoraan hotellille ja hinta oli aika mojova. Onneksi olin ottanut selville hiukka millä hinnoilla ja kulkupeleillä pitäisi päästä halvimmalla keskustaan, joten junalla kentältä suoraan tasan 6 kertaa halvemmalla mentiin.. Kun pääsin keskusta-alueelle, otin taksin parilla eurolla ja päräytin hotellille missä meidän piti tehdä treffit poikain kanssa. Antti ja Juhana (opiskelutovereita Tampereelta) saapuivat Kualaan aikaisemmin päivällä jo Indonesian puolelta. Hotellin aulaan saavuttuani koitin siitä soittaa jätkille huoneeseen johon olivat jo aikaisemmin päivällä kirjoittautuneet. Kun eivät vastanneet, alkoi selitys ja yhtäkkiä olinkin jo huoneen avain kädessä matkaamassa yläkerroksiin. Luottoa löytyy, luottoa löytyy.. Levitin kamat ja jäin odottelemaan että koskas ne sieltä takaisin saapuvatkaan. Ilme oli miehillä melkoinen kun tulivat vartin päästä nettikahvilasta takaisin ja olinkin huoneessa jo sisällä.. Aikamoista.

Loppuilta meillä menikin sitten kaupungilla pörrätessä ja kuulumisia vaihdellessa, melkoisen paljon kun on joka puolella sattunut ja tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Väsymys painoi kuitenkin hyvin nopeasti ja aikaero (1 tunti) otti hillittömän koville kokeneen matkaajan sisäisessä kellossa ja unta kuulaan oli harjoituksen nimi..

Matkailu avartanee mieltä

Tokyo-Kuala Lumpur-Penang-Kuala Lumpur-Hanoi-Kuala Lumpur-Kota Kinabalu-Cebu-Hong Kong-Tokyo

Tuo tuossa ylhäällä oleva kaupunkien sekamelska on lentoreittini jota lähden työstämään lauantai-aamuna, ylihuomenna! Reissussa olisi tarkoitus viettää aikaa n. kuukauden verran. Ensiksi Malesiaan tapaamaan siellä oleskelevia (muka opiskelevia) ystäviäni reilun viikon ajaksi. Katsotaan mitä keksitään kehitellä sitten Malesian päässä. Kuitenkin, meillä on varattu maaliskuun alkupuolelle lennot Vietnamiin Hanoihin jossa olisi tarkoitus viettää 15 päivää kierrellen ja kaarrellen ympäriinsä. Takaisin Malesiaan josta Filippiineille sukellusvisiitille päiviksi X. Kyllä, yritän olla varovainen vetämättä fräntivahasia. Sitten maaliskuun loppupuolella paluu tänne Tokioon jossa odottaakin sitten rock-elämä parhaimmillaan. Yhtyetoverini saapuu visiitille koska on keikkaa tiedossa. Shibuyassa 30.maaliskuuta ainakin räjähtää, luultavasti lisääkin keikkoja on luvassa. Pientä setvimistä vielä niiden kanssa! www.automaticeye.com

Huomenna japaninkielen 2-tason lopputentti ja talvilukukausi on ohitse. Yhdessä taas porukalla syömään opettajien kanssa ja sitten tänne kämpille pakkailemaan speedot ja släbärit rinkkaan. Toivotan oikein mukavia pakkaspäiviä sinne Suomeen. Ajatelkaa toki minua kun se auton ovi on jäätynyt aamulla kiinni ja hampaat kalisee kun pihalla yrittää rusikoida ovea auki.. ;) Minä ajattelen teitä..

Segai Boyz!

En ole muistanutkaan kertoa että tietenkin me voitettiin Okada-cup! Finaalissa kaatui 2.mens dorm. maalein 5-2. Parit börsät tuli heiteltyä. Saatiin tänne Globaliin hillitön pokaali ja kyllä sitä voittoa juhlittiinkin täällä kampus-alueella ennennäkemättömällä ja kuulumattomalla tavalla.. Joukkueellemme on muodostunut tavaksi laulaa jokaisen voitetun ottelun jälkeen mitä merkillisempiä lauluja enemmän merkillisemmillä sanoilla. Kieli vaihtuu joka kerta tietenkin. Sävelet on kuitenkin tuttuja, suosituin on "Volaré"-nimisen veisun kertosäe. Nauhottelimme täällä jopa oman version kappaleesta ja nimeksi tuli "Finalé"..



Voitettiin btw viime viikolla myös jälleen kerran ISL-liigan mestaruus. Sain itsellenikin kotiinviemisiksi pienen pokaalin maalintekijätilaston kärkisijan johdosta!

Nikko

Jou!

Käytiinpä toissaviikonloppuna Nikko-nimisessä paikassa, eli Nikkossa. Kuulostaa suomalaisittain hyvinkin hölmöltä. Mutta ei tätä blogia perustettu kielioppikoulutuksen jatkokurssiksi. Kirjoitellaan surutta suomet pienellä jne. Bueno. Hölötys seis. Asiaan...

Lähdimme isommalla porukalla lauantai-aamusta varhain liikenteeseen. Normikäänteiden mukaisesti matka taittui vaihtoetappiin Asakusaan jossa oli aikaa pyöriskellä. Vanhana entisenä perttinä (expertti) näytin paikkoja muutamalle muulle. Kävimmehän Hannan kanssa paikassa joulun tienoilla pyörimässä ahkeraan! Jokin lasten paraatikulkue sattui kohdalle, hillitön määrä pieniä jaappanialaisia ja perheenäitejä ja isiä.



Temppelit jne. hassutukset alta pois ja junalle mars. 2,5-tuntia vierähti kuin siivillä. Puhuttiin ties mistä, lähinnä kuitenkin päivänpolttavista poliittisista aiheista. On nimittäin hillittömän mielenkiintoista kuulla eri taustoista tulevien ihmisten juttuja ja kelailla niitä omia ajatuksiaan siinä sivussa. Muutenkin kulttuurien kirjo täällä on ihan älytön; Global Housessahan asuu nimensä mukaisesti porukkaa ympäri maailmaa jonka lisäksi olen saanut ystäviä mm. Myanmarista, Uzbekistanista jne. mitä merkillisemmistä paikoista. Näiden ihmisten kuunteleminen on tooooodella kasvattavaa. Myanmarista tuleva kaverini sai käytännössä ensimmäiset kenkänsä siinä vaiheessa kun tuli Japaniin. Lisäksi on hyvä tietää että banaanien hintaero on maiden välillä melkoinen.. :D Ei mutta oikeasti, kyllä täällä on löytänyt itsestään uusia piirteitä. Henkisesti on kasvettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi muka jotenkin päässyt aikuistumaan... ;) Sitten takaisin aiheeseen..

Perille päästyämme oli yhdellä meistä melkoinen elämys edessä. Thaimaasta tuleva Pop, 32-vee ei ole eläessään nähnyt lunta livenä. Korkeammalle vuorille päästyämme hänelle oli tärkeää päästä piiskaamaan lumipalloja tietty. Maisemat ihan kivat voisi jopa sanoa:



Käytiin tsekkaamassa parit maailman perintökohteet jne. läpi, satuttiin hyvänä päivänä paikalle koska häppeninkiä oli havaittavissa.



Nähtävyyksien jälkeen porukalla murkinoimaan, siitä kohti majataloamme. Yövyimme ns. nuorisohostellissa, 10 poikaa samassa huoneessa haisemassa tatamilla. Mahtavaa. Kun kerran raikkaassa vuoristoilmassa jälleen pääsi piipahtamaan, täytyihän sitä Onseniin taas mennä huljuttelemaan. Kysyimme majatalomme isännältä että mihinkäs tässä lähistöllä kannattaisi mennä, hän ehdotti että menisimme luonnon vuoristokylpylöiden kehtoon, Uriniin. Urin-nimisessä paikassa itsensä puhtaaksi peseminen pistää kuitenkin vähän miettimään, hetkinen? Sinne kuitenkin päästiin ja nimestään huolimatta ihan normipaikka. Ei kuitenkaan mikään ihan ässien ässä paikka, sanoisin että "ihan jees". Tämän jälkeen takaisin kämpille jossa pidimme pikkuiset hipat. Hyvissä ajoin kuitenkin asento X, ajatus Z.

Seuraavana aamuna kävelemään kylille, jossa tuli havaittua hauskaa mainontaa. Täällä pelataan hokii! "Aishoki aishoki, totta toki. Siinä on se jokin, aishoki!"



Kuvassa näkyvä kanadalainen Torontosta kotoisin oleva Oliver on kovasti myös kiekon perään. On vaihdettu monta kertaa mielipiteitä hieman kärkkäämmässäkin keskustelussa maittemme kääkkäjoukkueiden tasosta. World Cup, kuka vei ja ketä, häh? :) Valitettavasti viikonlopulle ei sattunut peliä niin emme päässeet tiiraamaan. Japanilaiseen kulttuuriin jo hieman enemmän tottuneina arvuuttelimme että josko lämärit (tamperelaiset toverit, lukekaa LÄMMI) ja taklaukset olisivat kiellettyjä. Kaikkien pitää saada pelata saman verran ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Noei, vitsit sikseen. Asian vierestä, olemme btw käyneet visiteeraamassa Tokion koripalloskenessä. Kävimme paikan päällä katsastamassa baskettoboolun ykkösliigan peliä Tokio Marine Nichido Big Blue vs. Kuroda Electric Bullet Spirits. Tokio otti päihin ja pelin taso oli hirvee. Ulli joka pelailee Saksassa 3./4. divarissa kiehui melkein raivosta ja väitti että pysyisi mukana pelin tiimellyksessä helposti.

Jaa tuota mihinkäs sitä jäätiinkään. Juu, Nikkoon mennessä kannattaa hommata Nikko visitor pass tms. lärpäke. Sillä pääsee matkaamaan bussilla ilmaiseksi koko alueella. Muuten voi tulla törkeän tyyriiksi koko reissu, sillä välimatkat vuoristossa on hieman pidempiä. Lisäksi junamatka Asakusa-Nikko-Asakusa hoituu samaisen passin avulla. Maksaa about 4000 jeniä, loppupeleissä ei ollenkaan paha!

Käytiin tsekkailemassa hieman vesiputousta jonka läheisyydessä hengaili apinoita. Nuo sukulaisemme ovat kovin laajasti levinnyt kansa tässä maassa, elelevät missä sattuu.



Vähän pisti ihmetyttämään kun vanha ruma japanilaisukkeli rupesi kivittämään niitä etteivät tulisi ihmisten ilmoille. Eihän noin saa tehdä kamoon. Ovat varmaan vieneet äijältä naisen kun oli katkeruutta ilmassa.. Vesiputousten jälkeen järvimaisemat, pikku kiipeilyt korkeammalle ja lähtö kotia kohti. Junassa Mario Kart-skabat ja nukkumista.



Huippureissu jälleen kerran, kaikki kuvat (jotka törkin nettiin) on nähtävissä taasen kerran täällä:

Nikko

Tokyo by night

Nonii pitkästä aikaa! Tähän hiukka kertomusta mitä muutama viikko sitten tapahtui..

Ensiksi raavaat miehet lähtevät kuuntelemaan Tokion filharmonista orkesteria kun ilmaisilla lipuilla meitä lahjottiin yliopistomme toimesta. Mielenkiintoinen elämys, Uenon aseman vieressä olevassa konserttihallissa oli melko leppoisa parituntinen kuunnellessa etevää musisointia. Jostain syystä sitä kuitenkin rupesi kaipaamaan rumpuja ja kunnon kitaramurinaa aina vähän väliä.. Tulipahan kuitenkin koettua tuokin!



Kun kerran Yamanote-linjalla oltiin, kelailtiin että mikäs ettei lähdettäisi siitä Shibuyaan yöhön! Saksalaisten kanssa matkaan lähdettiin. Junaan istahdettuamme yhtäkkiä seuraamme tuli vanhempi mies joka rupesi jututtamaan. Selvisi että hän on puoliksi korealainen, puoliksi japanilainen yritysjohtaja. Siinä sitten jonkin ajan päästä ajatuksia vaihdettuamme hän halusi lähteä meidän kanssamme istumaan iltaa, maksaa kaiken tietenkin! Se täällä onkin usein "salarymaneilla" tapana, että saattavat tarjota sinulle koko illan tms. ihan tuosta vain. Ei sitä köyhä rupea vastaan väittämään. Keksimme yhdessä tälle herralle nimen "Ingo" josta on nyt jo muotoutunut melkoinen legenda.. Ensiksi Ingo vei meidät yakitori-paikkaan syömään ja juomaan kuumaa sakea, joka on muuten huomattavasti kylmää versiota parempaa. Vinkiksi tämä! Ingo alkoi olemaan melkoisen kujalla jo siinä istuessamme ja jutut oli melkoisia.. Ei tähän kuitenkaan kaikkea voi paljastaa, menee muuten vanhemmalla väestöllä pullakahvit väärään kurkkuun. Perimätietona näitä tarinoita sitten kertoillaan kesästä eteenpäin jos sikseen tulee. ;)

Ruvettiin puhumaan musiikista ja Ingo sai kuningasidean ja vei meidät karaokeen, mikä ettei! Siinä vaiheessa seuraamme liittyivät Oliver ja Akiko. Jonkin aikaa laulettuamme Ingoa rupesi kovasti ramasemaan ja mies päätti ottaa asennokseen X. Me kuitenkin lähdimme jatkamaan tästä eteenpäin kun eihän ne junat kulje vielä moneen tuntiin..



Karaoken jälkeen yökerhoon. Ensimmäinen paikka johon eksyimme, Ruby room, tuntui olevan tupaten täynnä kansaa ja todella pieni paikka paikallisiin sfääreihin verrattuna. Maksoimme itsemme sinne sisään, olimme 5 minuuttia ja päätimme että mennään johonkin muualle. Lipunmyyjän kanssa hetken juteltuamme saimme rahat takaisin! Mahdollista ainoastaan Japanissa.. Seuraava kohteemme olikin sitten Womb, ja sisäänpääsymaksut sinne myös melkoiset. Täytyy tähän väliin mainita että paikka on hiukka eri luokkaa kuin Kannunkulma. Tosin kannuhan on ässä paikka, sitä halveksumatta!

Kuuden aikoihin aamulla kun junat lähtivät taas liikenteeseen kotikulmiamme kohti, päätimme että saapi riittää tältä kerralta. Täällä nuo kerhot ovat auki aamuun saakka, joten ei tarvitse ulkona jöröttää jos ei halua. Muutenkin täällä tuo nukkumiskulttuuri on aika hupaisa, joka paikassa voi ottaa tirsaa jos sikseen tulee. Ja kyllä tämä kansa mitä merkillisimmissä paikoissa ja asennoissa lepäilee..

Hauskaa tässä maassa on se, että täällä jos jossain tutustuu joka kerta uusiin ihmisiin. Taas paluumatkalla junassa istuessamme olikin aika keskusteluiden. Hulvatonta.



Tässä yhdeltä toiselta reissulta poseeraavana hyvä ystäväni Arthur, kaikkien naisten päiväuni:



Katuperformanssit on aina välillä hyvin säväyttäviä. Shinjukussa jokin tovi sitten pyörittyäni näin taas yhden hulvattomimmista. Yksi hyvin kummalliselta näyttävä henkilö (sukupuolesta ei tietoa) lauloi rauhallisia kappaleita, yhtäkkiä tyyli vaihtui totaalisesti kunnon mörköheviksi ja ympärillä olevat satunnaiset japanilaiset nuoret rupesivat moshaamaan toden teolla. Aika taidetta..



Kaikkea täältä kuitenkin löytyy, jokaiselle aivan varmasti jotain joka kiinnostaa. Kannattais tulla ite paikan päälle tsekkaamaan! Lasin läpi käveleviä miehiä täällä ei kuitenkaan ole näkynyt, oliskohan Jarille jonkinnäköstä markkinarakoa (niche) kyseisen kulttuurin kokeneena taiteilijana? ;)

Suomeen lukijoille terveiset Trashmanilta, uudelta japanilaiset mangat ja animet täyttävältä supersankarilta!

Saku sensei

Jaman!

Winning eleveniä pelatessamme nykyään taustalla pyörii Bob Marleyn reggaerytmit. Jaman, rastaman. Tuotajuu, jätetään se lupailemani yöelämästä paasaaminen tulevaan. Olen "työskennellyt" männäviikolla Suomen suurlähettiläänä. Kahdessa eri koulussa kertomassa missä tuo kummallinen maa "finrando" oikein sijaitsee ja mitä ne ihmiset siellä tekevät.

Torstaina lähdin aamuluentojen jälkeen dormissamme asuvan Gracen kanssa pyöräillen kartta kädessä kohti koulua johon meidän tuli mennä visiteeraamaan. Matkalla kävi niinkuin täällä joskus saattaa. Eksyttiin. Toinen juttu mikä tapahtuu kun eksyvä tietä kysyy on se, että vastausta antava ihminen on itsekin totaalisen eksyksissä mutta yrittää silti neuvoa sinut haluamaasi päämäärään perille. Kysyimme yhdeltä vanhemmalta rouvalta että missäs sitä nyt mahdetaan olla ja mihin pitäisi mennä. Pidemmälle kylille vaan jossa uusi yritys nuoremmalta pariskunnalta. Juuei kuulkaas nyt ollaan täysin väärässä paikassa ja koululla pitäisi olla jo läsnä. Lopulta selvisimme perille kuitenkin juuri ennen kuin oppituntien piti alkaa. Että kiitosta vaan sinulle viime torstaina kauppareissulla olleelle vanhalle rouvalle, tiedän että sinäkin luet säännöllisesti tätä blogia.

No kuitenkin, olihan siellä taas melkoisen hupaisaa. Ensimmäinen asia minkä tajusin että minun pitää kertoa siellä Suomesta Japaniksi. Tällä tönkkökielellä kun rupeaa sepustamaan jotain revontulista joulupukin kodin yläpuolella niin ihmettelen jos joku tajusi mitä ihmettä selitin. Mutta aikamoinen kokemus. Pistin pientä arvuutteluleikkiä kehiin, vierailtiin koulussa kolmessa eri luokassa. Kysyin että tietääkös kukaan missä semmoinen paikka kuin finrando oikein sijaitsee? Ensimmäinen vastaus oli että 9-vuotiaalta herrasmieheltä oli että Intiassa.. :) Toisessa luokassa olikin sitten pikku arvuutus siitä että mistä olen kotoisin. Australia, Gröönlanti, Afrikka jne. kaikki tulivat. Hauskoja kysymyksiä jokaisessa luokassa esittivät. Onko siellä suomessa niitä igluja? Kuka on sun suosikkifutaaja? Lempiruoka Japanissa? -Ramen Mikä maku? -lihaisa Miksi? -no se nyt sattuu olemaan hyvää.. Onneksi Grace puhuu kieltä melko sujuvasti ja jelppasi aina kun en ollut yhtään kärryillä että mitä tapahtuu. Otin pari pussia salmiakkia mukaan ja aiaiaiaiaiettä kun olisi saanut ikuistettua lapsukaisten ilmeet. Eivät tainneet tykätä.. Aika peace-meininki oli kuitenkin taas vaihteeksi... ;)



Viime lauantaina kävin yhdessä toisessa koulussa visiitillä. Täällä on ollut tapana että skolessa käydään myös lauantaisin. Nykyään se ei tietääkseni ole enää pakollista, mutta siellä ne lapset vaan kököttää. Juteltiin puolisen tuntia muumeista ja muista ihmeistä mitä Suomesta löytyy. Katsellaan että mihinkäs sitä seuraavaksi eksyisi.

"Taitaa se Tokion yöelämä viedä mukanaan, kun ei kerkiä enää blogin ääreen... Mittari senkuin raksuttaa innokkaita ja ahnaita lukijoita! nimim. yxi monista" -juuei nyt on vaan reenattu pari viikkoa, kannattanee maksella se raksutus pois ettei tarvitse juoksutaksia ottaa.. ;) Huomenna on OKADA-cupin finaali, siihen ollaan valmistauduttu erittäin tunnollisesti. Jalat on nyt ihan rikki mutta huomenna pitää vielä painella finaalissa menemään. Canada-housen äijät kaatuivat semi-finaalissa jatkoajan jälkeen 2-1, melkoinen taistelu! Nyt on vihdoin viimein mentävä nukkumaan, huomenna Finale, oo-oo! Yritetään ensi kerralla kertoa mitä viimeksi lupailtiin..

Päivitellään päiviä

Ohh, bittejä pitkin tulee jo uhkaavia kommentteja kun ei blogi päivity.. :) Päivitellään toki! Pari aikaisempaa viestiä kannattaa katsastaa uudestaan läpi, lisäilin sinne kuvia jotka vihdoin viimein sain koneelle laitettua.. Muutenkin kannattaa käydä katsastamassa läpi taas tuttu ja turvallinen kuvapankki:

Nara-Osaka-Kioto

Vikat päivät Kiotossa Hannan kanssa oli meidän osaltamme peruskikkailua. Pyörittiin kaupungilla, katseltiin nähtävyyksiä ja naatiskeltiin. Lopulta lähdettiin Kioton asemalta eri busseihin jotka veivät meidät eri lentokentille.. Sniff..

Paluu Tokion "arkeen" oli taas edessä. Kesti hetken että sai taas rytmistä kiinni mutta nyt ollaan taas iskussa! Tänne lähetetty postikin on tullut perille, myös Mailis-mummon kortti! Kiitoksia! Kielen opiskelua ja kaupungilla kikkailua on riittänytkin taas mukavasti. Paljon ajasta on mennyt myös uusien biisien vääntämisen parissa. Ensi kesän keikoilla voikin olla uudehkonlainen setti luvassa..

Okada-cuppiin treenaaminen on kovassa vauhdissa asuntolamme joukkueen sisällä. Okada-cup on täällä yliopiston asuntoloiden välinen jalkapalloturnaus. Miesten asuntoloiden välinen. Ja se otetaan tosissaan, sitä tärkeämpää ei tunnu olevan sitten mikään. Meillä löytyy asuntolan eteisestä kalenteri johon on merkitty kaikki tapahtumat jotka joukkueellamme on. Kaksi kertaa viikossa treenaamme aamulla kello 7 (seitsemän) ennen luentojen alkuja 1,5 tunnin verran. Kerran viikossa käymme yhdessä iltalenkillä ja lisäksi on ISL-liigan pelit.. Melkoista herjanheittoa muiden asuntoloiden pelaajien kanssa onkin jo parin viikon ajan ollut.. Katsotaan kuka vie ja ketä.. Meidän joukkueemme Segai Boyz lähtee hienoisena ennakkosuosikkina turnaukseen sillä voitimmehan ISL-liigan viime kauden, tällä hetkellä olemme kärjessä puhtaalla pelillä jne. Huhujen mukaan säärisuojat on Okada-cupin peleissä hyvä olla olemassa.. Peliaika on 3x25 minuuttia. Niin japanilaista ajattelua taas kerran.. :D Nyt on iltalenkille lähdön paikka, blogi vaikenee hetkeksi. Kun palaan tarinan ääreen, uhraan hetken jos toisenkin Tokion yöelämälle. Se kun varmasti kaikkia kiinnostaa..

Pala Amerikkaa

Tänään, neljäntenä päivänä kuluvaa vuotta tapahtui meidän hetkittäinen amerikkalaistuminen. Ikinä kun ei ole jenkkilässä tullut vierailtua, oli pakko puraista palainen muutakin kuin Big Mäkkiä. Disneyworld Tokiossa ei millään hotsittanut meikäpoikaa vaikka Hanna kuinka yritti sinne houkutella. Osakassa sijaitsee kuitenkin yksi kolmesta maailmassa, Universal Studios! No sinne pystyy taipumaan toki!



Patonkipuljun kautta liikenteeseen ja ihmettelemään milläs sitä mentäisiin.. Ahahaa, junilla kikkailua taas kiitettävä aika ja paikalle JR Universal Studios-asemalle. Sieltähän se karnivaalitunnelma sitten alkoikin, Universal-City, kauppakeskuksia ja ja ja jenkkimeininki huippuunsa. Tai no kukas minä olen sanomaan jenkkimeiningeistä mitään kun en ole siellä ikinä käynyt.. Lippuluukuista piljetit ja sisään itse Universal Studios-alueelle. Siellä koin itse heti alkumetreillä melko mukavan yllätyksen. Koko alueella kaduilla soi menevä musiikki, mm. Midtown, Dashboard Confessional ja Hoobastank edustettuina. En tahdo edes lähteä kuvittelemaan mitä Suomi-versio teemaparkista pitäisi sisällään..



Kierreltiin ympäriinsä ja katseltiin kun nousevan auringon väki oli kerrassaan haltioissaan. Sitten jonotettiin. Jonotettiin ja jonotettiin. Esimerkiksi Spiderman-teatteriin jonotusaika oli vaatimattomat 130 minuuttia joten se päätettiin skipata.. Päädyimme oikeastaan aika sattumalta katsastamaan Monsters live rock and roll show'ta. Frankenstein ja sen emäntä, Beetlejuice, Dracula, Wolfman ja kumppanit vetivät esityksen josta meni kuitenkin aika paljon ohi koska se oli japaniksi, nopeasti puhutuksi japaniksi..

Tämän jälkeen meillä oli vielä aikaa mennä jonottamaan ainakin yhteen kohteeseen. Koska Shrekin 4D-teatteri oli jo sulkenut ovensa siltä päivältä, miehinen valinta kyseeseen; T2-3D! Jonotusaika sinne olikin sitten luvattua lyhyempi ja pääsimme hengissä teatteriin sisälle. Teattereiden koko on ällistyttävä, ei mikään säälittävä Heurekan verneteatteri. Ihmisiä mahtuu nimittäin satoja, tuhansia, jopa miljoonia kerrallaan. Tai sitten ei, mutta paljo kuitenkin. Alkuintron jälkeen siirtyminen isoon saliin, 3D-plexit päähän ja show pyörimään. Todella vakuuttavaa, penkitkin kun liikkuu ja siellä joutuu vähän säikähtelemään. Loppurysäyksen aikana viereiseltä penkiltä kuuluikin äänekästä korkealla äänellä esitettyä painokelvotonta tekstiä selvällä suomenkielellä.. :D

Vaikka itse show minut vakuuttikin, täytyy puuttua yhteen tärkeään seikkaan tässä showssa. Ei Arnold Schwartzenegger puhu japania. Ei, ei se vaan jumalauta puhu vaikka se olisi T800, mahtava robotti tulevaisuudessa. Mutta toisaalta, eihän tämä maa tunnu tarvitsevan muita kieliä kuin omansa, talous pysyy (ainakin vielä) kunnossa ja ihmiset ovat ystävällisiä. Teeveestäkin pystytään lähettämään ilmaiseksi 12 kanavallista tavaraa ja mitään tuontitavaraa ei vahingossakaan vilauteta. Kotimaista laatuviihdettä kansalle! Niih. Arska siis kertokoon tällä kertaa olemassaolostaan japaniksi..

Alueelta pois lähtiessämme halailimme viimeiset jäähyväiset Kipparikallen ja sen muijan, Olgan, kanssa. Otettiin yhteiskuvia ja paikalle ilmaantui myös joukko muita ihmisiä ikuistamaan tätä tapahtumaa kameroineen. Jotkut päättivät jopa videoida nämä haikeat jäähyväiset. Mukava pariskunta, täytyy myöntää! :) Matkalla juna-asemalle pysähdyimme vielä Universal Cityyn ja kävimme Popcorn Papassa ostamassa pekonijuustopopkorneja ja suklaapähkinämaissinjyviä. Kyseinen liike on aikamoinen paratiisikeidas mikropoppareiden suurkuluttajille..



Muhtei jesjesjoo, huomenna on kävelyretki taas edessä!

Mestoilla

Terrrrrrrve!

Muutama päivä onkin jo päässyt vuotta 2007 vierähtämään kuin hujakoilla. Kertaillaanhan kuitenkin vielä viime vuoden puolella tapahtunutta.. Kuvia ei vieläkään koneelle saa joten kärsivällisyyttä niiden suhteen. Toivottavasti muistikortit ei leviä sillä materiaalia on runsaammanpuoleisesti taltioituna..

Lähdimme Tokiosta siis liikenteeseen 28.päivä jolloin otimme aamuvarhain lähdön Mitakan uumenista kohti Hanedan lentokenttää. Matka taittui rattoisasti junalla taittaen ja päästiinpä ajelemaan myös monoraililla. Peruskauraa. Lenneltiin sitten Osakaan Itamin lentokentälle noin 421-paikkaisella lentävällä koneella. Täällä kotimaan lentoja lennellään hieman isommilla flygareilla näemmä. Slangit edelleen hallussa.. Itamilta bussi suoraan Kioton asemalle ja soitto asunnon vuokraajalle. Ohjeet tuli että pitää löytää bussi 206 ja sillä sitten Hyakumanbenin pysäkillä pois. Heleppoo hei! Bussipysäkille saavuttuamme olikin vuokraisäntämme jo pikku pakettiautollaan vastassa ja heitti meidät kämpille. Vuokrasopimukseen nimet alle, avainten luovutus jne. perushommelit. Tämän jälkeen vaatteiden asentaminen ympäri yksiötämme jotta vaadittava kotoisuuden tunne saadaan aikaiseksi. Illalla pikku piipahdus ulkoilmaan ja pieni selvitys että mitä kulmiltamme löytyy..

29. aamulla aikainen herätys ja lähtö Naraan, jossa jalkapallojoukkuetoverini Koji on lomia perheensä luona viettelemässä. Häntä tervehtimään siis. Hassua aamussa oli kun heräsimme, täällä satoi lunta! Erikoinen ilmiö, ei se maahan jäänyt mutta tuli täälläkin nähtyä snögöö. Sykähdimme Kioton asemalta junalla sutjakkaasti tähän Japanin vanhaan pääkaupunkiin joka on kieltämättä "hieman" erilainen kuin nykyinen päämaja Tokio.. Koji oli vanhempiensa kyyditsemänä juna-asemalla vastassa ja siinähän sitten tervehdittiin ja halailtiin vanhempien kanssa kuin parhaatkin vanhat ystävät. Melko hulvatonta. Sitten lähdettiinkin kiertelemään Naran nähtävyyksiä, mutta eittämättä meidän suurimman mielenkiinnon veivät peurat. Nämä hulvattomat elukat elelevät kuin sonnit Intiassa konsanaan. Vapaana keskustassa.



Jos kuljet kädet takin taskuissa, ne tulevat tutkimaan että onko siellä syötävää! :D Kuolata ne muuten osaavat aika hyvin. Syötimme peuroja siellä täällä niille tarkoitetulla ruoalla ja aika hauskaa niiden kanssa oli hölmöillä. Nämä peurat kun osaavat seurata liikennettä ja ylittävät tien silloin kun aika on eivätkä lähde haastamaan autoja kilpasille. Muutama kuva peuralaumasta ylittämässä tietä löytyykin..



Mutta kaiken kaikkiaan kyseisten eläinten paljous meidät yllätti, niitä kun oli ihan mielettömästi. Kuvia niistä on myös ihan mielettömästi..

Sitten lähtö katselemaan paria Unescon maailmanperintökohteita, onhan nuo temppelit aika vakuuttavan näköisiä myös täällä. Arkkitehtuurissa voi huomata melkoisen paljon eroja kuukausi sitten Kambodzassa nähtyihin.. Todai-Ji sekä Horyu-Ji kokivat Sony cybershot T-seiskan mahtavan voiman! Japanilaista perinteistä murkinaa pääsimme jälleen kerran työstämään ja kyllä se upposi, välillä aina vähän enemmän väkisin.. Noei, kyllä ihan nautittiin ;)



Ennen paluutamme takaisin Kiotoon piipahdimme Osakassa pyörähtämässä ja katselimme miltä kaupunki näyttää kun sinne ensimmäistä kertaa tuli iskeydyttyä. Muutama must-paikka visiteerattiin jonka jälkeen koko päivän kestänyt talsiminen oli tehnyt tehtävänsä ja paluu takaisin tukikohtaan oli tosiasia. Täällä olimmekin sitten ihan niinku tiiättekste Z.



Pari vuorokautta vähän löysempää oleskelua, kylillä pyöriskelyä ja uuden vuoden odottelua. Uudesta vuodesta täällä vielä hieman kommentoitavaa. Ei paljoo postilaatikot pauku. Laimeeta sillä rintamalla. Yhtäkään rakettia ei nähty, yksikään tykäri ei jysähtänyt eikä käytännössä yhtään ihmistä näkynyt lähistöllä. Miksi? Ne nukkuivat. Aamulla kaikilla japanilaisilla oli aikainen herätys jotta pääsisivät auringonnousun aikoihin temppelille rukoilemaan. Katseltiin teeveestä että jotkut olivat ostaneet paikkoja vartavasten lähtevälle lennolle josta näki auringonnousun aikaan fuji-sanin ilmasta käsin. Melkoista, ei muuta..

Alennusmyynnit alkoivatkin sitten vuodenvaihteen kumartelun tauottua. Pyyhälsimme Osakan kauppakeskuksiin ihmisten puristuksiin. Ei meinaa tunnu Hullut Päivät enää missään.. Itse siellä ei tarvitse paljoakaan kävellä, ihmismassa puskee hulluna eteenpäin mihin ikinä ajattelet olevasikaan menossa. Kauppakeskuksissa liukuportaisiinkin joutuu jonottamaan ja pitkään. Kerroksissa on ns. aitaa siellä sun täällä ja käytännössä joudut kiertämään puristuksissa koko kerroksen jotta pääset sitten mukamas seuraavaan hengittämään. Jotain yllätyskassia sieltä kuitenkin mukaan tarttui, osa enemmän ja osa vähemmän oman maun mukaista riepua..

Eilen, vuoden kolmantena päivänä, kävelimme Kiotossa. Jonka jälkeen kävelimme Kiotossa. Lisäksi kävelyä. Kaikki oli edelleen kiinni, täällä kun vietetään kolme päivää vuoden alusta ihan sapattia. Kävimme Nijo castlen kulmilla todetaksemme että se on kiinni. Imperial palacen laajaakin laajempi puisto jaksoi sentään viihdyttää meitä aurinkoisena päivänä kävellessämme kotvasen aikaa, itse palacen ollessa tietysti kiinni. Rauhallista, niin rauhallista..

Uutta vuotta!

Jösses. Tässä nyt ei pysty hirveästi selostamaan mitä on tapahtunut viimeisten päivien aikana, mutta selostan myöhemmin! Nyt on kiire juhlistamaan uutta vuotta sillä se vaihtunee täällä vajaan kolmen tunnin kuluttua. Täällä Kioton kämpässä käkkäilemme tällä hetkellä ja fiilistelemme japanilaista tv-showta jossa esiintyy erilaisia hyvin, hyvin, mielenkiintoisia artisteja.. Japanilainen uusivuosi ja juhlinta ei varsinaisesti ole tänään kuten kotona, vaan sitten kun vuosi vaihtuu ja uusi päivä koittaa. Hyvinkin rationaalista vai mitä? Ensimmäiset kolme päivää toivotetaan uutta aikaa tulevaksi, käydään temppeleissä rukoilemassa jumalia ja sen sellaista. Alennusmyynnit alkaa täällä tiistaina. Hanna pohtii kovasti että onko luottokorteilla vielä limiittiä jäljellä.. :)

Yksi huonompi juttu. Jäi kameran ja tietokoneen väliin tarvittava piuha kotio Tokioo. Kuvia on otettu hillitön määrä, ylläri. Toissapäivänä nähtiin kaverini Koji Narassa, käytiin temppeleitä kattelemassa siellä ja pärähdettiin illalla vielä Osakaan. Kuvia tuli otettua paljon. Niitä päästään kuitenkin pistelemään linjoille sitten vasta kun pääsen takaisin Global Housen kehtoon. Ellei muuta keinoa tässä sillä välin keksitä.. Mutta hyvää uuveeta toivotamme!