24.2.2007

Jessis!

Täällä sitä Malesiassa ollaan ja hikoillaan, eli ei minkään sortin valittamista. Ehkä on kuitenkin hieman liian lämmin.. Tästä lähdetään päivittämään mitä kunakin päivänä on tapahtunut. Kuvia tulen laittamaan enemmän kun pääsen takaisin Tokioon joten niiden kanssa kärsivällisyyttä.. Mennään!

24.2.2007

Koko edellinen yö on valvottu ja pakkaaminen/säätö on ollut käynnissä. Edellisenä iltana kun oli japanin kurssimme kemut joista jo kuitenkin hyvissä ajoin poistuin takavasemmalle kämpille. Aamulla lähdin kuitenkin jo kuuden aikoihin liikenteeseen niin ei sitä turhaa nukuta. Sama homma kuin Thaimaa/Kambodza-reissulle lähtiessä. Hyvin toimii! Pyörällä lähimmälle juna-asemalle kun ei bussit kulje niin aikaisin, pyörä Starbucksin eteen ja e-maili Mattille missä kulkuväline sijaitsee. Hän lupasi hakea sen sieltä pois jossain vaiheessa ja viedä takaisin kampukselle. Toivottavasti on muistanut.. Narita expressillä Shinjukusta Naritalle, passintarkastuksesta etiäppäin ja koneen odottelua. Hommasin pojille hieman tuliaisia kentältä japanin tyyliin..

Reilut seitsemän tuntia pelkkää nukkumista, syömistä ja PSP:n pelaamista kunnes saavuin Kuala Lumpurin kentälle. Sitten se taas alkoi, ensimmäisenä tultiin tarjoamaan kyytiä suoraan hotellille ja hinta oli aika mojova. Onneksi olin ottanut selville hiukka millä hinnoilla ja kulkupeleillä pitäisi päästä halvimmalla keskustaan, joten junalla kentältä suoraan tasan 6 kertaa halvemmalla mentiin.. Kun pääsin keskusta-alueelle, otin taksin parilla eurolla ja päräytin hotellille missä meidän piti tehdä treffit poikain kanssa. Antti ja Juhana (opiskelutovereita Tampereelta) saapuivat Kualaan aikaisemmin päivällä jo Indonesian puolelta. Hotellin aulaan saavuttuani koitin siitä soittaa jätkille huoneeseen johon olivat jo aikaisemmin päivällä kirjoittautuneet. Kun eivät vastanneet, alkoi selitys ja yhtäkkiä olinkin jo huoneen avain kädessä matkaamassa yläkerroksiin. Luottoa löytyy, luottoa löytyy.. Levitin kamat ja jäin odottelemaan että koskas ne sieltä takaisin saapuvatkaan. Ilme oli miehillä melkoinen kun tulivat vartin päästä nettikahvilasta takaisin ja olinkin huoneessa jo sisällä.. Aikamoista.

Loppuilta meillä menikin sitten kaupungilla pörrätessä ja kuulumisia vaihdellessa, melkoisen paljon kun on joka puolella sattunut ja tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Väsymys painoi kuitenkin hyvin nopeasti ja aikaero (1 tunti) otti hillittömän koville kokeneen matkaajan sisäisessä kellossa ja unta kuulaan oli harjoituksen nimi..