Muutama päivä onkin jo päässyt vuotta 2007 vierähtämään kuin hujakoilla. Kertaillaanhan kuitenkin vielä viime vuoden puolella tapahtunutta.. Kuvia ei vieläkään koneelle saa joten kärsivällisyyttä niiden suhteen. Toivottavasti muistikortit ei leviä sillä materiaalia on runsaammanpuoleisesti taltioituna..
Lähdimme Tokiosta siis liikenteeseen 28.päivä jolloin otimme aamuvarhain lähdön Mitakan uumenista kohti Hanedan lentokenttää. Matka taittui rattoisasti junalla taittaen ja päästiinpä ajelemaan myös monoraililla. Peruskauraa. Lenneltiin sitten Osakaan Itamin lentokentälle noin 421-paikkaisella lentävällä koneella. Täällä kotimaan lentoja lennellään hieman isommilla flygareilla näemmä. Slangit edelleen hallussa.. Itamilta bussi suoraan Kioton asemalle ja soitto asunnon vuokraajalle. Ohjeet tuli että pitää löytää bussi 206 ja sillä sitten Hyakumanbenin pysäkillä pois. Heleppoo hei! Bussipysäkille saavuttuamme olikin vuokraisäntämme jo pikku pakettiautollaan vastassa ja heitti meidät kämpille. Vuokrasopimukseen nimet alle, avainten luovutus jne. perushommelit. Tämän jälkeen vaatteiden asentaminen ympäri yksiötämme jotta vaadittava kotoisuuden tunne saadaan aikaiseksi. Illalla pikku piipahdus ulkoilmaan ja pieni selvitys että mitä kulmiltamme löytyy..
29. aamulla aikainen herätys ja lähtö Naraan, jossa jalkapallojoukkuetoverini Koji on lomia perheensä luona viettelemässä. Häntä tervehtimään siis. Hassua aamussa oli kun heräsimme, täällä satoi lunta! Erikoinen ilmiö, ei se maahan jäänyt mutta tuli täälläkin nähtyä snögöö. Sykähdimme Kioton asemalta junalla sutjakkaasti tähän Japanin vanhaan pääkaupunkiin joka on kieltämättä "hieman" erilainen kuin nykyinen päämaja Tokio.. Koji oli vanhempiensa kyyditsemänä juna-asemalla vastassa ja siinähän sitten tervehdittiin ja halailtiin vanhempien kanssa kuin parhaatkin vanhat ystävät. Melko hulvatonta. Sitten lähdettiinkin kiertelemään Naran nähtävyyksiä, mutta eittämättä meidän suurimman mielenkiinnon veivät peurat. Nämä hulvattomat elukat elelevät kuin sonnit Intiassa konsanaan. Vapaana keskustassa.
Jos kuljet kädet takin taskuissa, ne tulevat tutkimaan että onko siellä syötävää! :D Kuolata ne muuten osaavat aika hyvin. Syötimme peuroja siellä täällä niille tarkoitetulla ruoalla ja aika hauskaa niiden kanssa oli hölmöillä. Nämä peurat kun osaavat seurata liikennettä ja ylittävät tien silloin kun aika on eivätkä lähde haastamaan autoja kilpasille. Muutama kuva peuralaumasta ylittämässä tietä löytyykin..
Mutta kaiken kaikkiaan kyseisten eläinten paljous meidät yllätti, niitä kun oli ihan mielettömästi. Kuvia niistä on myös ihan mielettömästi..
Sitten lähtö katselemaan paria Unescon maailmanperintökohteita, onhan nuo temppelit aika vakuuttavan näköisiä myös täällä. Arkkitehtuurissa voi huomata melkoisen paljon eroja kuukausi sitten Kambodzassa nähtyihin.. Todai-Ji sekä Horyu-Ji kokivat Sony cybershot T-seiskan mahtavan voiman! Japanilaista perinteistä murkinaa pääsimme jälleen kerran työstämään ja kyllä se upposi, välillä aina vähän enemmän väkisin.. Noei, kyllä ihan nautittiin ;)
Ennen paluutamme takaisin Kiotoon piipahdimme Osakassa pyörähtämässä ja katselimme miltä kaupunki näyttää kun sinne ensimmäistä kertaa tuli iskeydyttyä. Muutama must-paikka visiteerattiin jonka jälkeen koko päivän kestänyt talsiminen oli tehnyt tehtävänsä ja paluu takaisin tukikohtaan oli tosiasia. Täällä olimmekin sitten ihan niinku tiiättekste Z.
Pari vuorokautta vähän löysempää oleskelua, kylillä pyöriskelyä ja uuden vuoden odottelua. Uudesta vuodesta täällä vielä hieman kommentoitavaa. Ei paljoo postilaatikot pauku. Laimeeta sillä rintamalla. Yhtäkään rakettia ei nähty, yksikään tykäri ei jysähtänyt eikä käytännössä yhtään ihmistä näkynyt lähistöllä. Miksi? Ne nukkuivat. Aamulla kaikilla japanilaisilla oli aikainen herätys jotta pääsisivät auringonnousun aikoihin temppelille rukoilemaan. Katseltiin teeveestä että jotkut olivat ostaneet paikkoja vartavasten lähtevälle lennolle josta näki auringonnousun aikaan fuji-sanin ilmasta käsin. Melkoista, ei muuta..
Alennusmyynnit alkoivatkin sitten vuodenvaihteen kumartelun tauottua. Pyyhälsimme Osakan kauppakeskuksiin ihmisten puristuksiin. Ei meinaa tunnu Hullut Päivät enää missään.. Itse siellä ei tarvitse paljoakaan kävellä, ihmismassa puskee hulluna eteenpäin mihin ikinä ajattelet olevasikaan menossa. Kauppakeskuksissa liukuportaisiinkin joutuu jonottamaan ja pitkään. Kerroksissa on ns. aitaa siellä sun täällä ja käytännössä joudut kiertämään puristuksissa koko kerroksen jotta pääset sitten mukamas seuraavaan hengittämään. Jotain yllätyskassia sieltä kuitenkin mukaan tarttui, osa enemmän ja osa vähemmän oman maun mukaista riepua..
Eilen, vuoden kolmantena päivänä, kävelimme Kiotossa. Jonka jälkeen kävelimme Kiotossa. Lisäksi kävelyä. Kaikki oli edelleen kiinni, täällä kun vietetään kolme päivää vuoden alusta ihan sapattia. Kävimme Nijo castlen kulmilla todetaksemme että se on kiinni. Imperial palacen laajaakin laajempi puisto jaksoi sentään viihdyttää meitä aurinkoisena päivänä kävellessämme kotvasen aikaa, itse palacen ollessa tietysti kiinni. Rauhallista, niin rauhallista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti