sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Sunnuntaita

Japanissa on ihmisiä tärkeissä töissä. Jotenkin pistää hieman hämäämään että esim. parkkipaikkojen risteyksessä järjestystä valvoo yleensä 2-4 ukkoa valokeppiensä kanssa. He sitten pysäyttelevät liikennettä jos sikseen tulee. Tärkeintähän on kuitenkin että kaikilla on töitä. Jepjep. Otan vielä joskus kuvan aiheesta. Synttärijuhlista btw löytyy muutama kuva ja tuosta voi tsekkailla minkälaisen kakun jne. olivat hommanneet. Uskomatonta jotten sanoisi.



Viime viikonloppuna kun pelasimme ICU-festivaalien aikaan ICU-cupissa, joukkueemme eteni finaaliin saakka. Sinänsä hieman karvas tappio kun vastapuolen joukkue koostui lähinnä ICU F.C:n pelaajista. Niistä joiden kanssa reenaillaan muutama kerta viikossa. Itselläni jäi finaali lyhyeksi kun takareisi rupesi vihoittelemaan. Ei viitti rikkoa sitä nyt kun kausi alkaa muutaman viikon kuluttua. Kuva kivenkovasta Global Housen tiimistä olkaatten hjuvat. Lisää tarinaa pelien kuninkaasta luvassa myöhemmin..



Finaalin jälkeen lähdimme koko joukkueen voimin juhlistamaan loistavaa menestystä meille varattuun ravintolaan. Kyseessä oli jälleen kerran all you can eat/drink-mentaliteetilla toimiva paikka ja menohan oli sen mukaista. Finaalissa koettu tappio unohtui hetkessä ja yhtäkkiä laulettiin yhdessä voiton kunniaksi Saksan kielellä fudislauluja. Aika mahtava meisinki kaiken kaikkiaan. Hauskaa oli huomata että ravintolasta poistuessamme tuntui että kello olisi about 2 yöllä tai vastaavaa mutta mitäpä vielä. Yheksä. Aasian väestöä vähän rupesi jo huimaamaan siinä vaiheessa ja he painuivat nukkumaan heti takaisin päästyämme. Mm. molemmat japanilaiset kämppikseni olivat illan aikana melkoisen tulessa... :)

Pari juttua tuli taas mieleen maailmanmenosta täällä. On jotenkin ihan hämmästyttävän kummallista huomata kuinka paljon ihmiset jaksavat jännittää täällä arvosanojensa puolesta. Hirvee ressi porukalla päällä että on saatava mahdollisimman hyvä arvosana. Itsellä kun se ei ole ikinä ollut mikään elinehto opiskelujen suhteen. Kunhan sitä nyt kunnialla läpäisee ja yrittää samalla oppiakin jotain niin hyvä tulee. Liiallinen jännittäminen on täysin turhaa. Mielestäni. Toinen asia on kummastuttanut, suurin osa vaihtareista ottaa hillittömän määrän kursseja ja tuskailee niiden kanssa paniikissa. Mitä järkeä on tulla Japaniin asti istumaan kirjastoon ja lukemaan ne samat kirjat jotka voi yhtä hyvin lukea omassa kotimaassaan? Nou järki. Kolmas kohta tässä julistuksessa. Jobhunting. Samalla kurssilla kanssani olevan Masahikon kanssa aiheesta yksi päivä juttelin kun hän kertoili menevänsä työhaastatteluun. Täällä jengi hankkii itselleen etukäteen työpaikan käymällä ensiksi erilaisissa infotilaisuuksissa jne. joidenka jälkeen firmoissa työhaastatteluissa. Esimerkiksi Masalle tarjottiin jo yhdestä graafisen alan yrityksestä hommia heti kun hän valmistuu täältä yliopistosta. Hienointa hommassa on tietenkin se, että koko prosessi aloitetaan hyvissä ajoin. Masa valmistuu aikaisintaan puolentoista vuoden kuluttua ja hänellä on jo työpaikka tiedossa. Hän sitten käy muissa kiinnostavissa työhaastatteluissa ja valmistuttuaan pääsee valkkaamaan mihin menee töihin. Jepjep.

Japanilaisten kohteliaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä, mutta jotenkin tuntuu että sitä on mahdoton sanoin välittää eteenpäin. Se pitää itse kokea täällä paikan päällä. Mihin tahansa sitä meneekin esim. ostoksille/syömään niin täällä kyllä voi havaita sen että jokainen ihminen saa ansaitsemansa huomion. Irasshaimaseeeee rupeaa kyllä silloin tällöin jo hieman sieppaamaan mutta on se kivaa aina kun joku toivottaa tervetulleeksi maitokauppaan tai mihin ikinä meneekin. Yksi esimerkki tuli mieleen paikallisten tunnollisuudesta. Arthur yhdellä kauppareissulla ostoksia pakatessaan unohti lompakkonsa kauppaan. Siellä sattui olemaan melko paljon rahaa. Miestähän kismitti. Parin päivän päästä tuli kuitenkin puhelu yliopiston student organisationin tädeiltä. Lompakko on noudettavissa poliisiasemalta. Joku oli kiikuttanut lompakon poliisiasemalle, sieltä sitten selvittivät että kenen lompakko on jne., soittivat yliopistolle kun selvisi että opiskelee täällä ja yliopistolta soitettiin hänelle. Käytiin sitten hakemassa lompakko talteen poliisiasemalta ja kuten arvata saattaa, kaikki oli tallella viimeistä jeniä myöten. Kurkoa.

Kaupan kassat on aika hassuja. Monessa paikassa kassalaite on sellanen masiina johon kassatäti syöttää rahat ja sieltä tulee automaattisesti vaihtorahat takaisin. Erheitä harvemmin siis pääsee syntymään.. sellattista täältä tällä kertaa. Niinjuu, tuge tuossa jokin aikaa sitten kyseli että mihin sitä kannattaisi täällä mennä. Sen takaan että jos pari viikkoa Tokiossa aikoo viettää niin tekemistä löytyy saletisti. Hyvin erilaista Japania tuli kuitenkin nähtyä Naganon reissulla. Riippuu vähän mistä tykkää. Paha se on sanoa, ehkä sitä on viisaampi kun on ollut pidempään ja käynyt vähän enemmän eri paikoissa täällä. Kiotoa kaikki kovasti kehuvat, sinne mennään heittämään pitkä viikonloppu jos toinenkin vielä jossain vaiheessa takuuvarmasti. Vähän reilu viikon päästä kuitenkin on lähtö Thaimaahan edessä kun on täällä parin viikon breikki. Lentoliput hommattiin tuossa viikko sitten ja Bangkokkiin tästä täräytetään 21.päivä. Sen jälkeen on vielä vähän hakusessa mihin paikkaan mennään ja mistä, mutta varmaa on se että veden alle mennään, ainakin minä.. :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Aika onnistuneesti on numerotki pistetty peliasuissa.....

iluz