Saku sensei

Jaman!

Winning eleveniä pelatessamme nykyään taustalla pyörii Bob Marleyn reggaerytmit. Jaman, rastaman. Tuotajuu, jätetään se lupailemani yöelämästä paasaaminen tulevaan. Olen "työskennellyt" männäviikolla Suomen suurlähettiläänä. Kahdessa eri koulussa kertomassa missä tuo kummallinen maa "finrando" oikein sijaitsee ja mitä ne ihmiset siellä tekevät.

Torstaina lähdin aamuluentojen jälkeen dormissamme asuvan Gracen kanssa pyöräillen kartta kädessä kohti koulua johon meidän tuli mennä visiteeraamaan. Matkalla kävi niinkuin täällä joskus saattaa. Eksyttiin. Toinen juttu mikä tapahtuu kun eksyvä tietä kysyy on se, että vastausta antava ihminen on itsekin totaalisen eksyksissä mutta yrittää silti neuvoa sinut haluamaasi päämäärään perille. Kysyimme yhdeltä vanhemmalta rouvalta että missäs sitä nyt mahdetaan olla ja mihin pitäisi mennä. Pidemmälle kylille vaan jossa uusi yritys nuoremmalta pariskunnalta. Juuei kuulkaas nyt ollaan täysin väärässä paikassa ja koululla pitäisi olla jo läsnä. Lopulta selvisimme perille kuitenkin juuri ennen kuin oppituntien piti alkaa. Että kiitosta vaan sinulle viime torstaina kauppareissulla olleelle vanhalle rouvalle, tiedän että sinäkin luet säännöllisesti tätä blogia.

No kuitenkin, olihan siellä taas melkoisen hupaisaa. Ensimmäinen asia minkä tajusin että minun pitää kertoa siellä Suomesta Japaniksi. Tällä tönkkökielellä kun rupeaa sepustamaan jotain revontulista joulupukin kodin yläpuolella niin ihmettelen jos joku tajusi mitä ihmettä selitin. Mutta aikamoinen kokemus. Pistin pientä arvuutteluleikkiä kehiin, vierailtiin koulussa kolmessa eri luokassa. Kysyin että tietääkös kukaan missä semmoinen paikka kuin finrando oikein sijaitsee? Ensimmäinen vastaus oli että 9-vuotiaalta herrasmieheltä oli että Intiassa.. :) Toisessa luokassa olikin sitten pikku arvuutus siitä että mistä olen kotoisin. Australia, Gröönlanti, Afrikka jne. kaikki tulivat. Hauskoja kysymyksiä jokaisessa luokassa esittivät. Onko siellä suomessa niitä igluja? Kuka on sun suosikkifutaaja? Lempiruoka Japanissa? -Ramen Mikä maku? -lihaisa Miksi? -no se nyt sattuu olemaan hyvää.. Onneksi Grace puhuu kieltä melko sujuvasti ja jelppasi aina kun en ollut yhtään kärryillä että mitä tapahtuu. Otin pari pussia salmiakkia mukaan ja aiaiaiaiaiettä kun olisi saanut ikuistettua lapsukaisten ilmeet. Eivät tainneet tykätä.. Aika peace-meininki oli kuitenkin taas vaihteeksi... ;)



Viime lauantaina kävin yhdessä toisessa koulussa visiitillä. Täällä on ollut tapana että skolessa käydään myös lauantaisin. Nykyään se ei tietääkseni ole enää pakollista, mutta siellä ne lapset vaan kököttää. Juteltiin puolisen tuntia muumeista ja muista ihmeistä mitä Suomesta löytyy. Katsellaan että mihinkäs sitä seuraavaksi eksyisi.

"Taitaa se Tokion yöelämä viedä mukanaan, kun ei kerkiä enää blogin ääreen... Mittari senkuin raksuttaa innokkaita ja ahnaita lukijoita! nimim. yxi monista" -juuei nyt on vaan reenattu pari viikkoa, kannattanee maksella se raksutus pois ettei tarvitse juoksutaksia ottaa.. ;) Huomenna on OKADA-cupin finaali, siihen ollaan valmistauduttu erittäin tunnollisesti. Jalat on nyt ihan rikki mutta huomenna pitää vielä painella finaalissa menemään. Canada-housen äijät kaatuivat semi-finaalissa jatkoajan jälkeen 2-1, melkoinen taistelu! Nyt on vihdoin viimein mentävä nukkumaan, huomenna Finale, oo-oo! Yritetään ensi kerralla kertoa mitä viimeksi lupailtiin..

Päivitellään päiviä

Ohh, bittejä pitkin tulee jo uhkaavia kommentteja kun ei blogi päivity.. :) Päivitellään toki! Pari aikaisempaa viestiä kannattaa katsastaa uudestaan läpi, lisäilin sinne kuvia jotka vihdoin viimein sain koneelle laitettua.. Muutenkin kannattaa käydä katsastamassa läpi taas tuttu ja turvallinen kuvapankki:

Nara-Osaka-Kioto

Vikat päivät Kiotossa Hannan kanssa oli meidän osaltamme peruskikkailua. Pyörittiin kaupungilla, katseltiin nähtävyyksiä ja naatiskeltiin. Lopulta lähdettiin Kioton asemalta eri busseihin jotka veivät meidät eri lentokentille.. Sniff..

Paluu Tokion "arkeen" oli taas edessä. Kesti hetken että sai taas rytmistä kiinni mutta nyt ollaan taas iskussa! Tänne lähetetty postikin on tullut perille, myös Mailis-mummon kortti! Kiitoksia! Kielen opiskelua ja kaupungilla kikkailua on riittänytkin taas mukavasti. Paljon ajasta on mennyt myös uusien biisien vääntämisen parissa. Ensi kesän keikoilla voikin olla uudehkonlainen setti luvassa..

Okada-cuppiin treenaaminen on kovassa vauhdissa asuntolamme joukkueen sisällä. Okada-cup on täällä yliopiston asuntoloiden välinen jalkapalloturnaus. Miesten asuntoloiden välinen. Ja se otetaan tosissaan, sitä tärkeämpää ei tunnu olevan sitten mikään. Meillä löytyy asuntolan eteisestä kalenteri johon on merkitty kaikki tapahtumat jotka joukkueellamme on. Kaksi kertaa viikossa treenaamme aamulla kello 7 (seitsemän) ennen luentojen alkuja 1,5 tunnin verran. Kerran viikossa käymme yhdessä iltalenkillä ja lisäksi on ISL-liigan pelit.. Melkoista herjanheittoa muiden asuntoloiden pelaajien kanssa onkin jo parin viikon ajan ollut.. Katsotaan kuka vie ja ketä.. Meidän joukkueemme Segai Boyz lähtee hienoisena ennakkosuosikkina turnaukseen sillä voitimmehan ISL-liigan viime kauden, tällä hetkellä olemme kärjessä puhtaalla pelillä jne. Huhujen mukaan säärisuojat on Okada-cupin peleissä hyvä olla olemassa.. Peliaika on 3x25 minuuttia. Niin japanilaista ajattelua taas kerran.. :D Nyt on iltalenkille lähdön paikka, blogi vaikenee hetkeksi. Kun palaan tarinan ääreen, uhraan hetken jos toisenkin Tokion yöelämälle. Se kun varmasti kaikkia kiinnostaa..

Pala Amerikkaa

Tänään, neljäntenä päivänä kuluvaa vuotta tapahtui meidän hetkittäinen amerikkalaistuminen. Ikinä kun ei ole jenkkilässä tullut vierailtua, oli pakko puraista palainen muutakin kuin Big Mäkkiä. Disneyworld Tokiossa ei millään hotsittanut meikäpoikaa vaikka Hanna kuinka yritti sinne houkutella. Osakassa sijaitsee kuitenkin yksi kolmesta maailmassa, Universal Studios! No sinne pystyy taipumaan toki!



Patonkipuljun kautta liikenteeseen ja ihmettelemään milläs sitä mentäisiin.. Ahahaa, junilla kikkailua taas kiitettävä aika ja paikalle JR Universal Studios-asemalle. Sieltähän se karnivaalitunnelma sitten alkoikin, Universal-City, kauppakeskuksia ja ja ja jenkkimeininki huippuunsa. Tai no kukas minä olen sanomaan jenkkimeiningeistä mitään kun en ole siellä ikinä käynyt.. Lippuluukuista piljetit ja sisään itse Universal Studios-alueelle. Siellä koin itse heti alkumetreillä melko mukavan yllätyksen. Koko alueella kaduilla soi menevä musiikki, mm. Midtown, Dashboard Confessional ja Hoobastank edustettuina. En tahdo edes lähteä kuvittelemaan mitä Suomi-versio teemaparkista pitäisi sisällään..



Kierreltiin ympäriinsä ja katseltiin kun nousevan auringon väki oli kerrassaan haltioissaan. Sitten jonotettiin. Jonotettiin ja jonotettiin. Esimerkiksi Spiderman-teatteriin jonotusaika oli vaatimattomat 130 minuuttia joten se päätettiin skipata.. Päädyimme oikeastaan aika sattumalta katsastamaan Monsters live rock and roll show'ta. Frankenstein ja sen emäntä, Beetlejuice, Dracula, Wolfman ja kumppanit vetivät esityksen josta meni kuitenkin aika paljon ohi koska se oli japaniksi, nopeasti puhutuksi japaniksi..

Tämän jälkeen meillä oli vielä aikaa mennä jonottamaan ainakin yhteen kohteeseen. Koska Shrekin 4D-teatteri oli jo sulkenut ovensa siltä päivältä, miehinen valinta kyseeseen; T2-3D! Jonotusaika sinne olikin sitten luvattua lyhyempi ja pääsimme hengissä teatteriin sisälle. Teattereiden koko on ällistyttävä, ei mikään säälittävä Heurekan verneteatteri. Ihmisiä mahtuu nimittäin satoja, tuhansia, jopa miljoonia kerrallaan. Tai sitten ei, mutta paljo kuitenkin. Alkuintron jälkeen siirtyminen isoon saliin, 3D-plexit päähän ja show pyörimään. Todella vakuuttavaa, penkitkin kun liikkuu ja siellä joutuu vähän säikähtelemään. Loppurysäyksen aikana viereiseltä penkiltä kuuluikin äänekästä korkealla äänellä esitettyä painokelvotonta tekstiä selvällä suomenkielellä.. :D

Vaikka itse show minut vakuuttikin, täytyy puuttua yhteen tärkeään seikkaan tässä showssa. Ei Arnold Schwartzenegger puhu japania. Ei, ei se vaan jumalauta puhu vaikka se olisi T800, mahtava robotti tulevaisuudessa. Mutta toisaalta, eihän tämä maa tunnu tarvitsevan muita kieliä kuin omansa, talous pysyy (ainakin vielä) kunnossa ja ihmiset ovat ystävällisiä. Teeveestäkin pystytään lähettämään ilmaiseksi 12 kanavallista tavaraa ja mitään tuontitavaraa ei vahingossakaan vilauteta. Kotimaista laatuviihdettä kansalle! Niih. Arska siis kertokoon tällä kertaa olemassaolostaan japaniksi..

Alueelta pois lähtiessämme halailimme viimeiset jäähyväiset Kipparikallen ja sen muijan, Olgan, kanssa. Otettiin yhteiskuvia ja paikalle ilmaantui myös joukko muita ihmisiä ikuistamaan tätä tapahtumaa kameroineen. Jotkut päättivät jopa videoida nämä haikeat jäähyväiset. Mukava pariskunta, täytyy myöntää! :) Matkalla juna-asemalle pysähdyimme vielä Universal Cityyn ja kävimme Popcorn Papassa ostamassa pekonijuustopopkorneja ja suklaapähkinämaissinjyviä. Kyseinen liike on aikamoinen paratiisikeidas mikropoppareiden suurkuluttajille..



Muhtei jesjesjoo, huomenna on kävelyretki taas edessä!

Mestoilla

Terrrrrrrve!

Muutama päivä onkin jo päässyt vuotta 2007 vierähtämään kuin hujakoilla. Kertaillaanhan kuitenkin vielä viime vuoden puolella tapahtunutta.. Kuvia ei vieläkään koneelle saa joten kärsivällisyyttä niiden suhteen. Toivottavasti muistikortit ei leviä sillä materiaalia on runsaammanpuoleisesti taltioituna..

Lähdimme Tokiosta siis liikenteeseen 28.päivä jolloin otimme aamuvarhain lähdön Mitakan uumenista kohti Hanedan lentokenttää. Matka taittui rattoisasti junalla taittaen ja päästiinpä ajelemaan myös monoraililla. Peruskauraa. Lenneltiin sitten Osakaan Itamin lentokentälle noin 421-paikkaisella lentävällä koneella. Täällä kotimaan lentoja lennellään hieman isommilla flygareilla näemmä. Slangit edelleen hallussa.. Itamilta bussi suoraan Kioton asemalle ja soitto asunnon vuokraajalle. Ohjeet tuli että pitää löytää bussi 206 ja sillä sitten Hyakumanbenin pysäkillä pois. Heleppoo hei! Bussipysäkille saavuttuamme olikin vuokraisäntämme jo pikku pakettiautollaan vastassa ja heitti meidät kämpille. Vuokrasopimukseen nimet alle, avainten luovutus jne. perushommelit. Tämän jälkeen vaatteiden asentaminen ympäri yksiötämme jotta vaadittava kotoisuuden tunne saadaan aikaiseksi. Illalla pikku piipahdus ulkoilmaan ja pieni selvitys että mitä kulmiltamme löytyy..

29. aamulla aikainen herätys ja lähtö Naraan, jossa jalkapallojoukkuetoverini Koji on lomia perheensä luona viettelemässä. Häntä tervehtimään siis. Hassua aamussa oli kun heräsimme, täällä satoi lunta! Erikoinen ilmiö, ei se maahan jäänyt mutta tuli täälläkin nähtyä snögöö. Sykähdimme Kioton asemalta junalla sutjakkaasti tähän Japanin vanhaan pääkaupunkiin joka on kieltämättä "hieman" erilainen kuin nykyinen päämaja Tokio.. Koji oli vanhempiensa kyyditsemänä juna-asemalla vastassa ja siinähän sitten tervehdittiin ja halailtiin vanhempien kanssa kuin parhaatkin vanhat ystävät. Melko hulvatonta. Sitten lähdettiinkin kiertelemään Naran nähtävyyksiä, mutta eittämättä meidän suurimman mielenkiinnon veivät peurat. Nämä hulvattomat elukat elelevät kuin sonnit Intiassa konsanaan. Vapaana keskustassa.



Jos kuljet kädet takin taskuissa, ne tulevat tutkimaan että onko siellä syötävää! :D Kuolata ne muuten osaavat aika hyvin. Syötimme peuroja siellä täällä niille tarkoitetulla ruoalla ja aika hauskaa niiden kanssa oli hölmöillä. Nämä peurat kun osaavat seurata liikennettä ja ylittävät tien silloin kun aika on eivätkä lähde haastamaan autoja kilpasille. Muutama kuva peuralaumasta ylittämässä tietä löytyykin..



Mutta kaiken kaikkiaan kyseisten eläinten paljous meidät yllätti, niitä kun oli ihan mielettömästi. Kuvia niistä on myös ihan mielettömästi..

Sitten lähtö katselemaan paria Unescon maailmanperintökohteita, onhan nuo temppelit aika vakuuttavan näköisiä myös täällä. Arkkitehtuurissa voi huomata melkoisen paljon eroja kuukausi sitten Kambodzassa nähtyihin.. Todai-Ji sekä Horyu-Ji kokivat Sony cybershot T-seiskan mahtavan voiman! Japanilaista perinteistä murkinaa pääsimme jälleen kerran työstämään ja kyllä se upposi, välillä aina vähän enemmän väkisin.. Noei, kyllä ihan nautittiin ;)



Ennen paluutamme takaisin Kiotoon piipahdimme Osakassa pyörähtämässä ja katselimme miltä kaupunki näyttää kun sinne ensimmäistä kertaa tuli iskeydyttyä. Muutama must-paikka visiteerattiin jonka jälkeen koko päivän kestänyt talsiminen oli tehnyt tehtävänsä ja paluu takaisin tukikohtaan oli tosiasia. Täällä olimmekin sitten ihan niinku tiiättekste Z.



Pari vuorokautta vähän löysempää oleskelua, kylillä pyöriskelyä ja uuden vuoden odottelua. Uudesta vuodesta täällä vielä hieman kommentoitavaa. Ei paljoo postilaatikot pauku. Laimeeta sillä rintamalla. Yhtäkään rakettia ei nähty, yksikään tykäri ei jysähtänyt eikä käytännössä yhtään ihmistä näkynyt lähistöllä. Miksi? Ne nukkuivat. Aamulla kaikilla japanilaisilla oli aikainen herätys jotta pääsisivät auringonnousun aikoihin temppelille rukoilemaan. Katseltiin teeveestä että jotkut olivat ostaneet paikkoja vartavasten lähtevälle lennolle josta näki auringonnousun aikaan fuji-sanin ilmasta käsin. Melkoista, ei muuta..

Alennusmyynnit alkoivatkin sitten vuodenvaihteen kumartelun tauottua. Pyyhälsimme Osakan kauppakeskuksiin ihmisten puristuksiin. Ei meinaa tunnu Hullut Päivät enää missään.. Itse siellä ei tarvitse paljoakaan kävellä, ihmismassa puskee hulluna eteenpäin mihin ikinä ajattelet olevasikaan menossa. Kauppakeskuksissa liukuportaisiinkin joutuu jonottamaan ja pitkään. Kerroksissa on ns. aitaa siellä sun täällä ja käytännössä joudut kiertämään puristuksissa koko kerroksen jotta pääset sitten mukamas seuraavaan hengittämään. Jotain yllätyskassia sieltä kuitenkin mukaan tarttui, osa enemmän ja osa vähemmän oman maun mukaista riepua..

Eilen, vuoden kolmantena päivänä, kävelimme Kiotossa. Jonka jälkeen kävelimme Kiotossa. Lisäksi kävelyä. Kaikki oli edelleen kiinni, täällä kun vietetään kolme päivää vuoden alusta ihan sapattia. Kävimme Nijo castlen kulmilla todetaksemme että se on kiinni. Imperial palacen laajaakin laajempi puisto jaksoi sentään viihdyttää meitä aurinkoisena päivänä kävellessämme kotvasen aikaa, itse palacen ollessa tietysti kiinni. Rauhallista, niin rauhallista..