Menoks!

Jesjesjoo, parin tunnin kuluttua koittaa lähtö Bangkokkiin. Kello on tällä hetkellä siis hyvin paljon kun ottaa huomioon että pitäisi neljän jälkeen heräillä. Lainatakseni sanoja suurelta viisaalta mieheltä, haudassa kerkeää lepäämään.. Ensiksi lento Taipeihin jossa vaihdellaan konetta ja sieltä sitten Bangkokkiin. Saas nähdä mitä siellä sitten tapahtuu. Yhden täällä asuvan hemmon kaverit tulee meitä lentokentälle vastaan ja auttavat buukkaamaan ekaksi yöksi hotellintynkää Bangkokista. Sen jälkeen suunnitelmat onkin sitten melkoisen levällään, vaihtoehtoja on monia mutta katsotaan mitä niistä toteutetaan. Matkaan meitä lähtee sekalainen seurakunta, mie ja kämppis Matt, Aya, Rea & Noriko. Mattin oon jo melkein saanu houkuteltua lähtemään sukeltamaan kanssani, mies miettii vielä. Toivottavasti hänkin lähtee kuitenkin suorittamaan korttia!

Final examit oli ja meni, ei jaksa pahemmin tuloksista jännittää. Katellaan niitä sitten kun takasin palaillaan. Oltiin lauantaina japaninkielen ryhmämme kanssa juhlistamassa yhteisen alkutaipaleen kunniakasta loppua. Ensiksi tabehoodai (syö mitä jaksat) jossa työstettiin 90 minuuttia shabu shabua menemään ja tämän jälkeen nomihoodai (juo mitä jaksat) kahdeksi tunniksi ja alla näkyy että hauskaa riitti. Tapasimme viereisessä pöydässä olevia world of warcraft-pelaajia. Heillä oli ensimmäinen miitti kyseisessä paikassa. Siinä sitten jonkin ajan kuluttua pidettiin puheita puolin ja toisin, esiteltiin kurssilla opittuja japaninkielen taitoja ja pidettiin tarjoilijapoika kiireisenä. Loppujen lopuksi kävikin niin että pöytämme ympärillä hääräsi kolme tarjoilijaa kun tilauksia tuntui riittävän..



Nyt on kuitenkin paineltava nukkumaan. Ei pysy hereillä enää. Voipi olla että reissun päältä ei välttämättä kerkeä tänne kirjoittelemaan mutta nou hätä, dokumentoin tapahtumat parhaani mukaan ja kuvia saan toivottavasti paljon taas otettua. Muuuutta kuulemisiin, Tokio kuittaa tältä erää.

ps. jep, lisäsin tuohon sivun vasempaan reunaan rontti viikko sitten laskurin. ihan huvin ja urheilun vuoksi. kyllähän täällä näemmä jokunen lukijakin käy. tänks.

FC Tokyo - Kawasaki

Hyvää isänpäivää DAD!

Jee, eilen oli penkkiurheilijan paratiisipäivä. Lähdettiin äijäporukalla paikan päälle katsomaan FC Tokyon peliä. Ostettiin liput tuossa viikko takaperin kun ollaan jo pitkään puhuttu että peliin pitää mennä. Tokyon kotistadiumi sijaitsee tässä aika lähellä. Kymmenisen minuuttia kun pyörällä täräyttää. Vähän oli nihkeä fiilis kun heräsi aamulla ja huomasi että ulkona sataa vettä. Koko viime viikon kun oli aurinkoinen keli ja tietenkin pelipäivänä sataa. Mutta eihän tuo nyt menoa haittaa. Stadioni on melko hulppea ja tunnelma pelissä oli aika huippua vaikka (sateen takia?!?) yleisöä olikin vaan 24,000. Ääntä piisasi koko ajan, laulaminen oli lähes tauotonta. Vähän eri fiilis mitä Suomessa.. Mutta itse peli, "#%&€ mikä klassikko! Ei uskoisi että tuollaista peliä pääsee eläessään todistamaan mutta onhan se näköjään mahdollista. Urheilujournalistin urani lähtee käyntiin kertomuksella ottelun tapahtumista lyhyehkösti;

FC Tokyo - Kawasaki 11/11/2006

Pelin alusta alkaen huomasi että puolustaminen ei ole just se juttu mihin keskitytään täällä pelatessa. Muutama minuutti pelattu ja taululla 0-1, Tokyon veskari päätti sössiä keskityspallon totaalisesti ja helppo häkki. Reilu kymmenen minuuttia pelattu ja Tokyon brassikärki Lucas murjoi tasoituksen. Tämän jälkeen tolpat kolisi molemmissa päissä ja 17. minuutin kohdalla peli olikin jo 1-2. Puhuttiin jo että nyt on koripallolukemat tulossa taululle jos peli jatkuu samanlaisena. Nooh, kyllähän se jatkui. Maaleilla mässäiltiin seuraavan kerran ensimmäisen puoliajan lopussa kun Kawasakin brassikärki Juninho täräytti kuukauden maalin ja taululle 1-3. Half time. Heti toisen puoliajan alkuun Kawasaki iski Tokoyn puolustuksen sössimisen jälkeen jälleen, 1-4. Pari minuuttia edellisestä Tokyo kavensi tilanteeksi 2-4 ja pieni toivonkipinä saatiin jälleen syttymään. 60. minuutin kohdalla Kawasakin Juninho yritti kalastella rankkaria, toinen keltainen kortti ja pihalle. Raivoisaa puskemista kohti kawasakin maalia Tokyon puolelta mutta mitään ei tapahtunut. 83.minuutin kohdalla kuitenkin stadion räjähti kun kärkeen paria minuuttia aikaisemmin otettu japanilainen hujoppi, Sota, nekkasi kavennuksen. Kawasaki rupesi pelaamaan aikaa ja tuomari ei moisesta tykännyt. Vasemmalle pakille toinen keltainen kortti ja pihalle. Meni about 3 minuuttia että mies saatiin kentältä pois kun purnaaminen vaan jatkui jatkumistaan. Neljäs tuomari näytti lisäaikaa, 6 minuuttia! Lisäajan toisella minuutilla se sitten tapahtui, 4-4! Hurmos oli vallaton. Mutta ei riitä vielä, klassikko ei ole klassikko jos se päättyy tasapeliin. About 95 minuuttia pelattu ja hirveä pommi 30 metristä, 5-4! Siinä se taululla näkyy..



Tärkeää informaatiotulvaa: kaljaa saa japanissa viedä katsomoon.

Sunnuntaita

Japanissa on ihmisiä tärkeissä töissä. Jotenkin pistää hieman hämäämään että esim. parkkipaikkojen risteyksessä järjestystä valvoo yleensä 2-4 ukkoa valokeppiensä kanssa. He sitten pysäyttelevät liikennettä jos sikseen tulee. Tärkeintähän on kuitenkin että kaikilla on töitä. Jepjep. Otan vielä joskus kuvan aiheesta. Synttärijuhlista btw löytyy muutama kuva ja tuosta voi tsekkailla minkälaisen kakun jne. olivat hommanneet. Uskomatonta jotten sanoisi.



Viime viikonloppuna kun pelasimme ICU-festivaalien aikaan ICU-cupissa, joukkueemme eteni finaaliin saakka. Sinänsä hieman karvas tappio kun vastapuolen joukkue koostui lähinnä ICU F.C:n pelaajista. Niistä joiden kanssa reenaillaan muutama kerta viikossa. Itselläni jäi finaali lyhyeksi kun takareisi rupesi vihoittelemaan. Ei viitti rikkoa sitä nyt kun kausi alkaa muutaman viikon kuluttua. Kuva kivenkovasta Global Housen tiimistä olkaatten hjuvat. Lisää tarinaa pelien kuninkaasta luvassa myöhemmin..



Finaalin jälkeen lähdimme koko joukkueen voimin juhlistamaan loistavaa menestystä meille varattuun ravintolaan. Kyseessä oli jälleen kerran all you can eat/drink-mentaliteetilla toimiva paikka ja menohan oli sen mukaista. Finaalissa koettu tappio unohtui hetkessä ja yhtäkkiä laulettiin yhdessä voiton kunniaksi Saksan kielellä fudislauluja. Aika mahtava meisinki kaiken kaikkiaan. Hauskaa oli huomata että ravintolasta poistuessamme tuntui että kello olisi about 2 yöllä tai vastaavaa mutta mitäpä vielä. Yheksä. Aasian väestöä vähän rupesi jo huimaamaan siinä vaiheessa ja he painuivat nukkumaan heti takaisin päästyämme. Mm. molemmat japanilaiset kämppikseni olivat illan aikana melkoisen tulessa... :)

Pari juttua tuli taas mieleen maailmanmenosta täällä. On jotenkin ihan hämmästyttävän kummallista huomata kuinka paljon ihmiset jaksavat jännittää täällä arvosanojensa puolesta. Hirvee ressi porukalla päällä että on saatava mahdollisimman hyvä arvosana. Itsellä kun se ei ole ikinä ollut mikään elinehto opiskelujen suhteen. Kunhan sitä nyt kunnialla läpäisee ja yrittää samalla oppiakin jotain niin hyvä tulee. Liiallinen jännittäminen on täysin turhaa. Mielestäni. Toinen asia on kummastuttanut, suurin osa vaihtareista ottaa hillittömän määrän kursseja ja tuskailee niiden kanssa paniikissa. Mitä järkeä on tulla Japaniin asti istumaan kirjastoon ja lukemaan ne samat kirjat jotka voi yhtä hyvin lukea omassa kotimaassaan? Nou järki. Kolmas kohta tässä julistuksessa. Jobhunting. Samalla kurssilla kanssani olevan Masahikon kanssa aiheesta yksi päivä juttelin kun hän kertoili menevänsä työhaastatteluun. Täällä jengi hankkii itselleen etukäteen työpaikan käymällä ensiksi erilaisissa infotilaisuuksissa jne. joidenka jälkeen firmoissa työhaastatteluissa. Esimerkiksi Masalle tarjottiin jo yhdestä graafisen alan yrityksestä hommia heti kun hän valmistuu täältä yliopistosta. Hienointa hommassa on tietenkin se, että koko prosessi aloitetaan hyvissä ajoin. Masa valmistuu aikaisintaan puolentoista vuoden kuluttua ja hänellä on jo työpaikka tiedossa. Hän sitten käy muissa kiinnostavissa työhaastatteluissa ja valmistuttuaan pääsee valkkaamaan mihin menee töihin. Jepjep.

Japanilaisten kohteliaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta tekisi mieli kirjoittaa vaikka mitä, mutta jotenkin tuntuu että sitä on mahdoton sanoin välittää eteenpäin. Se pitää itse kokea täällä paikan päällä. Mihin tahansa sitä meneekin esim. ostoksille/syömään niin täällä kyllä voi havaita sen että jokainen ihminen saa ansaitsemansa huomion. Irasshaimaseeeee rupeaa kyllä silloin tällöin jo hieman sieppaamaan mutta on se kivaa aina kun joku toivottaa tervetulleeksi maitokauppaan tai mihin ikinä meneekin. Yksi esimerkki tuli mieleen paikallisten tunnollisuudesta. Arthur yhdellä kauppareissulla ostoksia pakatessaan unohti lompakkonsa kauppaan. Siellä sattui olemaan melko paljon rahaa. Miestähän kismitti. Parin päivän päästä tuli kuitenkin puhelu yliopiston student organisationin tädeiltä. Lompakko on noudettavissa poliisiasemalta. Joku oli kiikuttanut lompakon poliisiasemalle, sieltä sitten selvittivät että kenen lompakko on jne., soittivat yliopistolle kun selvisi että opiskelee täällä ja yliopistolta soitettiin hänelle. Käytiin sitten hakemassa lompakko talteen poliisiasemalta ja kuten arvata saattaa, kaikki oli tallella viimeistä jeniä myöten. Kurkoa.

Kaupan kassat on aika hassuja. Monessa paikassa kassalaite on sellanen masiina johon kassatäti syöttää rahat ja sieltä tulee automaattisesti vaihtorahat takaisin. Erheitä harvemmin siis pääsee syntymään.. sellattista täältä tällä kertaa. Niinjuu, tuge tuossa jokin aikaa sitten kyseli että mihin sitä kannattaisi täällä mennä. Sen takaan että jos pari viikkoa Tokiossa aikoo viettää niin tekemistä löytyy saletisti. Hyvin erilaista Japania tuli kuitenkin nähtyä Naganon reissulla. Riippuu vähän mistä tykkää. Paha se on sanoa, ehkä sitä on viisaampi kun on ollut pidempään ja käynyt vähän enemmän eri paikoissa täällä. Kiotoa kaikki kovasti kehuvat, sinne mennään heittämään pitkä viikonloppu jos toinenkin vielä jossain vaiheessa takuuvarmasti. Vähän reilu viikon päästä kuitenkin on lähtö Thaimaahan edessä kun on täällä parin viikon breikki. Lentoliput hommattiin tuossa viikko sitten ja Bangkokkiin tästä täräytetään 21.päivä. Sen jälkeen on vielä vähän hakusessa mihin paikkaan mennään ja mistä, mutta varmaa on se että veden alle mennään, ainakin minä.. :)

Nagano

Jessjessjoo! Viime viikonloppu oli huippua. Perjantaina täällä kampuksen uumenissa Canada Housen pojat järkkäsivät bileet, oli aikamoinen meininki taas päällä. Illalla Matt & Shun kyselivät että hotsittaisiko lähteä la-aamuna Naganoon kikkailemaan. Toki! Yöunet jäivät hiukka vähiin sillä lähtö tapahtui aikaisin aamulla. Shun lähti autolla kuskailemaan meitä (minä, Shun, Matt, Shoko, Yoko) kohti Naganoa sillä hänen perheellään on siellä mökki vuoristossa. Uujea. Maisemat oli todella mahtavat ja tulipahan otettua reissusta melko paljon kuvia. Kaikki on nähtävissä klikkailemalla noita alla patsastelevia poikia.

Nagano

Matkalla tuli bongattua kummallisia asioita. Paikka jonka nimi on Saku, kauppakeskus nimeltään Apina ja hassuhko masiina josta voi ostaa mättöä. Oli pakko testata ja ottaa kanaa ja ranskalaiset. Ihan ok tavaraa. 3-4 tuntia autossa oltuamme pääsimme Naganoon ja Shun vei meidät katselemaan hiukka lähistöllä olevia paikkoja. Ihmeteltävää riitti vaikka kuinka. Iskettiin syömään japanilaista perinneruokaa Sobaa. Se on se ruskea velli siellä kuvien seassa mikä on kyseistä tuotetta. Ruskeaksi sen tosin teki curry..



Nomuttajuu, tämän jälkeen mökille perille. Melko hulppea tönö. Möksällä pistettiin riisit ajastukselle ja lähdettiin onzeniin, luonnon lämpimään kylpyyn. Oli aika mahtava olo loikoillessa munasillaan kuumassa vedessä ja katsellessa vuoristomaisemia. Kaikkia kuvia ei valitettavasti voi laittaa yleiseen levitykseen.. Shun on kova poika lumilautailemaan ja sovittiinkin jo kylpemisen lomassa että talven aikana mennään yhdessä lautailemaan Naganon rinteille. Hauskempi juttu on se, että hän fiilistelee aina Risto Mattilaa. Suosikkinsa on hän.

Illalla takaisin mökille päästyämme pistettiin yhdessä tabemonoa (ruokaa) tulemaan. Syötiin shabu shabua ja paljon keitettyjä vihanneksia. Kyllä. Minä. Vihanneksia. Syödä. Vedettiin sitten itsemme ähkyyn ja ruokalevolle, iltateelle ja nukkumaan. Nukuttiin sitten paikalliseen tapaan lattialla fuuttoneilla. Aamulla selkä oli jostain syystä jumissa.. Herättyämme söimme aamupalaa. Vihanneksia. Eilisillalta jääneitä keitettyjä vihanneksia. Matt rupesi jo vähän kiroomaan että onko iiiihan pakko syödä tuota tavaraa. Tuota kuvaa katsellessa tulee kyllä kieltämättä hieman ikävä ruisleipää..



Kuitenkin, aamiaisen jälkeen uuteen onzeniin jälleen relaamaan. Tämän jälkeen kävimme ravintelissa murkinoimassa ja sitten olikin jo pikkuhiljaa lähtö kohti Tokiota edessä. Paluumatka ruuhkassa kökötellessä meni vallan rattoisasti, pelattiin sanapeliä japanin kielellä, seuraava sana piti alkaa edellisen sanan lopputavulla. Yllättävän hyvin pysyin mukana. Apuja kuitenkin tarvittiin vähän väliä. Mutta ihmeen monta sanaa sitä osaa. Takaisin kampukselle tullessamme huomasi autosta ulos astuessaan että ilma oli melkosen paksua. Vuoristoilman jälkeen tämä Tokion ilmanlaatu ei nyt hirveesti häikäissyt..

Tajusin muuten tässä juuri että söin kolme lämmintä ateriaa perjantain aikana. Huippua. Eilen mulla oli synttärit ja ihmiset täältä järkkäsivät bileet karaokepaikkaan. Shimpei, Nozomu, Matt, Angelica, Jonathan, Ulli, Keita, Aya, Rea, Risto & Arthur juhlivat kanssani ja sain heiltä kaiken lisäksi hienoja lahjoja :) Mahtava meininki, melkoisen kakun olivat saaneet aikaiseksi ja muutenkin huippuilta! Kuvia laittelen myöhemmin tulemaan kunhan saan niitä itselleni. Nyt täällä kampuksella on menossa ICU festival, kaikki klubit ovat tekemässä jotain, myymässä ruokaa tai jotain vastaavaa toimintaa. Mitä tekee soccer clubin pojat? Nauttivat aurinkoisesta säästä ja makoilevat nurmikolla ja katselevat esityksiä. :) Wadaikoa, karatea, erilaisia perinteisiä japanilaisia tansseja ja kaikkea mahdollista on nähtävissä. Itse lauleskelin pienen akustisen setin kitaran kera yhdessä kahvilassa. Pääosin omia biisejä mutta kyllä sinne ne perinteiset Eaglesit jne. oli otettava mukaan.. Paikallisia ihmisiä ja perheitä pyörii täällä tänään ja huomenna lukuisia. Global Housen joukkue on mukana festivaalien aikana järjestettävässä ICU cupissa, pelit jatkuvat huomenna semifinaaleissa kun tänään voitettiin molemmat pelit. Niinjuu, voitettiin ISL soccer leaguen syyskausi. Ensimmäistä kertaa Global housen historiassa. Pitäähän täällä sitten tietenkin olla pudotuspelit sarjan päätteeksi. Ei jalkapallossa pelata hyvät ihmiset mitään playoffseja. No mutta, olemmehan Japanissa. Kyllä pelataan..