Tokyo by night

Nonii pitkästä aikaa! Tähän hiukka kertomusta mitä muutama viikko sitten tapahtui..

Ensiksi raavaat miehet lähtevät kuuntelemaan Tokion filharmonista orkesteria kun ilmaisilla lipuilla meitä lahjottiin yliopistomme toimesta. Mielenkiintoinen elämys, Uenon aseman vieressä olevassa konserttihallissa oli melko leppoisa parituntinen kuunnellessa etevää musisointia. Jostain syystä sitä kuitenkin rupesi kaipaamaan rumpuja ja kunnon kitaramurinaa aina vähän väliä.. Tulipahan kuitenkin koettua tuokin!



Kun kerran Yamanote-linjalla oltiin, kelailtiin että mikäs ettei lähdettäisi siitä Shibuyaan yöhön! Saksalaisten kanssa matkaan lähdettiin. Junaan istahdettuamme yhtäkkiä seuraamme tuli vanhempi mies joka rupesi jututtamaan. Selvisi että hän on puoliksi korealainen, puoliksi japanilainen yritysjohtaja. Siinä sitten jonkin ajan päästä ajatuksia vaihdettuamme hän halusi lähteä meidän kanssamme istumaan iltaa, maksaa kaiken tietenkin! Se täällä onkin usein "salarymaneilla" tapana, että saattavat tarjota sinulle koko illan tms. ihan tuosta vain. Ei sitä köyhä rupea vastaan väittämään. Keksimme yhdessä tälle herralle nimen "Ingo" josta on nyt jo muotoutunut melkoinen legenda.. Ensiksi Ingo vei meidät yakitori-paikkaan syömään ja juomaan kuumaa sakea, joka on muuten huomattavasti kylmää versiota parempaa. Vinkiksi tämä! Ingo alkoi olemaan melkoisen kujalla jo siinä istuessamme ja jutut oli melkoisia.. Ei tähän kuitenkaan kaikkea voi paljastaa, menee muuten vanhemmalla väestöllä pullakahvit väärään kurkkuun. Perimätietona näitä tarinoita sitten kertoillaan kesästä eteenpäin jos sikseen tulee. ;)

Ruvettiin puhumaan musiikista ja Ingo sai kuningasidean ja vei meidät karaokeen, mikä ettei! Siinä vaiheessa seuraamme liittyivät Oliver ja Akiko. Jonkin aikaa laulettuamme Ingoa rupesi kovasti ramasemaan ja mies päätti ottaa asennokseen X. Me kuitenkin lähdimme jatkamaan tästä eteenpäin kun eihän ne junat kulje vielä moneen tuntiin..



Karaoken jälkeen yökerhoon. Ensimmäinen paikka johon eksyimme, Ruby room, tuntui olevan tupaten täynnä kansaa ja todella pieni paikka paikallisiin sfääreihin verrattuna. Maksoimme itsemme sinne sisään, olimme 5 minuuttia ja päätimme että mennään johonkin muualle. Lipunmyyjän kanssa hetken juteltuamme saimme rahat takaisin! Mahdollista ainoastaan Japanissa.. Seuraava kohteemme olikin sitten Womb, ja sisäänpääsymaksut sinne myös melkoiset. Täytyy tähän väliin mainita että paikka on hiukka eri luokkaa kuin Kannunkulma. Tosin kannuhan on ässä paikka, sitä halveksumatta!

Kuuden aikoihin aamulla kun junat lähtivät taas liikenteeseen kotikulmiamme kohti, päätimme että saapi riittää tältä kerralta. Täällä nuo kerhot ovat auki aamuun saakka, joten ei tarvitse ulkona jöröttää jos ei halua. Muutenkin täällä tuo nukkumiskulttuuri on aika hupaisa, joka paikassa voi ottaa tirsaa jos sikseen tulee. Ja kyllä tämä kansa mitä merkillisimmissä paikoissa ja asennoissa lepäilee..

Hauskaa tässä maassa on se, että täällä jos jossain tutustuu joka kerta uusiin ihmisiin. Taas paluumatkalla junassa istuessamme olikin aika keskusteluiden. Hulvatonta.



Tässä yhdeltä toiselta reissulta poseeraavana hyvä ystäväni Arthur, kaikkien naisten päiväuni:



Katuperformanssit on aina välillä hyvin säväyttäviä. Shinjukussa jokin tovi sitten pyörittyäni näin taas yhden hulvattomimmista. Yksi hyvin kummalliselta näyttävä henkilö (sukupuolesta ei tietoa) lauloi rauhallisia kappaleita, yhtäkkiä tyyli vaihtui totaalisesti kunnon mörköheviksi ja ympärillä olevat satunnaiset japanilaiset nuoret rupesivat moshaamaan toden teolla. Aika taidetta..



Kaikkea täältä kuitenkin löytyy, jokaiselle aivan varmasti jotain joka kiinnostaa. Kannattais tulla ite paikan päälle tsekkaamaan! Lasin läpi käveleviä miehiä täällä ei kuitenkaan ole näkynyt, oliskohan Jarille jonkinnäköstä markkinarakoa (niche) kyseisen kulttuurin kokeneena taiteilijana? ;)

Suomeen lukijoille terveiset Trashmanilta, uudelta japanilaiset mangat ja animet täyttävältä supersankarilta!