Yakuza

Pitkästä aikaa päivitystä peliin. Toimitetaanpas tässä samalla pitkä sellainen jotta riittää kaikilla innokkailla tekemistä työpäivän lomassa :) On ollut melkoisen hektistä elämänmeno tällä suunnalla. Joka päivälle riittää jonkinmoista aktiviteettia ja mikäs siinä. Eihän sitä tervejärkinen jaksakaan nyhjöttää koko aikaa tietokoneen äärellä. Ellei ole töissä ja on pakko. Hehe, mennäänpäs taas päivänpolttaviin aiheisiin. Ensiksi kysymyksiin shuutomelle ja kumppaneille vastauksia: Ei, en ole sumopaininut. Jaappanin kielikokeet ovat menneet kovin mallikkaasti, hyvähkön kiitettävällä mallilla ollaan liikenteessä vielä ainakin tässä vaiheessa. Viime viikolla oli mm. 7 erilaista koetta ja kyllä juu ja melkein, meinasi leikata välillä kiinni. Tahti, kuri ja järjestelmällisyys kielen opiskelussa on edelleen melkoinen. Uutta asiaa puskee koko ajan ja rupean pikkuhiljaa jo hieman käsittämään joitain asioita mitä minulle päivittäisissä tilanteissa selitetään. Tiedoksi kaikille Japaniin himoitseville opiskelijoille; nyt loppui purkansyönti. Oppitunnin aikana, varsinkaan Sato-sensein tunneilla, ei purukumia jauheta. Siitä seuraa puhuttelua! Melkoista.. Pienet käsipyyhkeet/nenäliinat on kyllä oikeastaan melkoinen käsite. Niitä nimittäin jaellaan erilaisten mainosten mukana jokaisessa kadunkulmassa. Jos täällä kaupungilla kulkiessa rupeaa vellitys iskemään puun takaa, on apu lähellä..

Jalkapalloakin ollaan pelailtu yliopiston sisäisessä liigassa. Oma sisäinen sankarini löytyi viime viikon pelin avulla löylytettyämme toisen porukan 4-0. Lapa jäähän ja nimi lehteen, sanoi Kurrin Jari. Neljän maalin iltapäivä suomipojalle ja raportointia löytyy www.isl-soccer.com -osoitteesta. Olé! Ensi kuussa pitäisi päästä jo sitten pelaamaan myös yliopiston joukkueen pelejä. Päivittelin muutamia uusia kuvia taasen nettiin, klikkailkaahan alla olevaa kuvaa niin löytyy jottain!

Tokyo 2

Sep 22, 2006 - 14 Photos

Minä menin ja ostin jonkin aikaa sitten täältä itselleni uuden kitaran. Sähköisen sellaisen. Joe Perry Boneyardin. Bändillämme menee myös tietenkin tässä vaiheessa minun ollessa täällä, kotopuolessa vallan mainiosti. Muutamien erittäin mieluisten yhteydenottojen jälkeen tässä sitten käydään tietotekniikan avulla suuntaan jos toiseenkin keskustelua tulevien julkaisujemme julkaisijasta. Mahtava tilanne siis sillä saralla tällä hetkellä! Mitään kiirusta päätöksenteon kanssa meillä ei kuitenkaan onneksi ole joten punnitaan tilannetta kaikessa rauhassa. Kaikessa rauhassa voittekin odotella sitten lisää informaatiota. Kertoilen jahka on aihetta. pssst: www.automaticeye.com

Yakuza, tämän postituksen titteli. Kuulin aiheesta stooria yhdessä kuvistakin löytyvältä Masalta. Olemme samassa ryhmässä Japanin kieleen ja kulttuuriin liittyvällä kurssilla ja ruvettuani hehkuttamaan japanilaista mestariteosta 1 the killeriä siirryimme keskustelemaan tämän jälkeen Yakuza-filmeistä. Hän kertoi yhden ystävänsä, kuulemma ei enää niin läheinen (ylläri-ylläri), olevan nykypäivänä Yakuzan leivissä. Nuori kaveri, ajelee isolla uutukaisella mustalla mersulla ja tekee käsittämättömän isoa tiliä. Yakuzaa kun ei pidetä mitenkään hirveän rikollisena mafiana täällä vaan porukka tuntuu olevan yleisesti hyväksytty. Mihinkäs heitä sitten halutaan käyttää ja mistä raha tulee..? Yhtenä esimerkkinä; isot firmat haluavat rakentaa uuden tehtaan jonkin asuinalueen päälle, puhelua Yakuzan pojille ja muuttoliike on valmis alkamaan hyvin pian. Muutenkin kaikkia uusia käsitteitä olen täällä ollessani oppinut, etenkin Samurai-meiningeistä. Haji --› Seppu --› Harakiri...

Illalla meillä olikin sitten tiedossa Nomikai. Koko kurssi (n.25 henkeä) mentiin professoreiden ja avustavan opettajan kanssa viettämään yhdessä iltaa. He olivat varanneet "all-you-can-eat" ravintolan jossa vietimme pari tuntia syöden ja juoden leppoisissa merkeissä. Hauska ilta. Niinjuu, japanilaisten ihmisten ruokahalu on aivan järjetön. Esimerkiksi tänään olin kämppisteni Shimpein ja Nozomun kanssa Kichijoojissa pyörimässä vaateostoksilla jonka jälkeen seuraan liittäytyi kaksi Nozomun kaveria ja mentiin porukalla syömään. Taas ravintolaan jossa pystyi mättämään niin paljon kuin vaan sietää. Olin säälittävä näky heidän silmissään, kaksi kertaa kaikkia isompi mies syö kaksi kertaa kaikkia muita vähemmän. Nozomu oli suoritukseeni pettynyt, en vain pystynyt syömään samalla sykkeellä kuin hän. Pieni mies työsti 90 minuutin ajan uutta lautasta kehiin ja söi laskujeni mukaan kokonaisen kakun siihen jälkkäriksi. Aika huvittavaa.. Nyt tätä kirjoittaessani en ole pystynyt syömään mitään kyseisen aterian jälkeen ja arvatkaa vaan kuka se tuossa keittiössä kokkailee himoateriaa itselleen.. Nyt nukkumaan.