Jou!
Käytiinpä toissaviikonloppuna Nikko-nimisessä paikassa, eli Nikkossa. Kuulostaa suomalaisittain hyvinkin hölmöltä. Mutta ei tätä blogia perustettu kielioppikoulutuksen jatkokurssiksi. Kirjoitellaan surutta suomet pienellä jne. Bueno. Hölötys seis. Asiaan...
Lähdimme isommalla porukalla lauantai-aamusta varhain liikenteeseen. Normikäänteiden mukaisesti matka taittui vaihtoetappiin Asakusaan jossa oli aikaa pyöriskellä. Vanhana entisenä perttinä (expertti) näytin paikkoja muutamalle muulle. Kävimmehän Hannan kanssa paikassa joulun tienoilla pyörimässä ahkeraan! Jokin lasten paraatikulkue sattui kohdalle, hillitön määrä pieniä jaappanialaisia ja perheenäitejä ja isiä.
Temppelit jne. hassutukset alta pois ja junalle mars. 2,5-tuntia vierähti kuin siivillä. Puhuttiin ties mistä, lähinnä kuitenkin päivänpolttavista poliittisista aiheista. On nimittäin hillittömän mielenkiintoista kuulla eri taustoista tulevien ihmisten juttuja ja kelailla niitä omia ajatuksiaan siinä sivussa. Muutenkin kulttuurien kirjo täällä on ihan älytön; Global Housessahan asuu nimensä mukaisesti porukkaa ympäri maailmaa jonka lisäksi olen saanut ystäviä mm. Myanmarista, Uzbekistanista jne. mitä merkillisemmistä paikoista. Näiden ihmisten kuunteleminen on tooooodella kasvattavaa. Myanmarista tuleva kaverini sai käytännössä ensimmäiset kenkänsä siinä vaiheessa kun tuli Japaniin. Lisäksi on hyvä tietää että banaanien hintaero on maiden välillä melkoinen.. :D Ei mutta oikeasti, kyllä täällä on löytänyt itsestään uusia piirteitä. Henkisesti on kasvettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi muka jotenkin päässyt aikuistumaan... ;) Sitten takaisin aiheeseen..
Perille päästyämme oli yhdellä meistä melkoinen elämys edessä. Thaimaasta tuleva Pop, 32-vee ei ole eläessään nähnyt lunta livenä. Korkeammalle vuorille päästyämme hänelle oli tärkeää päästä piiskaamaan lumipalloja tietty. Maisemat ihan kivat voisi jopa sanoa:
Käytiin tsekkaamassa parit maailman perintökohteet jne. läpi, satuttiin hyvänä päivänä paikalle koska häppeninkiä oli havaittavissa.
Nähtävyyksien jälkeen porukalla murkinoimaan, siitä kohti majataloamme. Yövyimme ns. nuorisohostellissa, 10 poikaa samassa huoneessa haisemassa tatamilla. Mahtavaa. Kun kerran raikkaassa vuoristoilmassa jälleen pääsi piipahtamaan, täytyihän sitä Onseniin taas mennä huljuttelemaan. Kysyimme majatalomme isännältä että mihinkäs tässä lähistöllä kannattaisi mennä, hän ehdotti että menisimme luonnon vuoristokylpylöiden kehtoon, Uriniin. Urin-nimisessä paikassa itsensä puhtaaksi peseminen pistää kuitenkin vähän miettimään, hetkinen? Sinne kuitenkin päästiin ja nimestään huolimatta ihan normipaikka. Ei kuitenkaan mikään ihan ässien ässä paikka, sanoisin että "ihan jees". Tämän jälkeen takaisin kämpille jossa pidimme pikkuiset hipat. Hyvissä ajoin kuitenkin asento X, ajatus Z.
Seuraavana aamuna kävelemään kylille, jossa tuli havaittua hauskaa mainontaa. Täällä pelataan hokii! "Aishoki aishoki, totta toki. Siinä on se jokin, aishoki!"
Kuvassa näkyvä kanadalainen Torontosta kotoisin oleva Oliver on kovasti myös kiekon perään. On vaihdettu monta kertaa mielipiteitä hieman kärkkäämmässäkin keskustelussa maittemme kääkkäjoukkueiden tasosta. World Cup, kuka vei ja ketä, häh? :) Valitettavasti viikonlopulle ei sattunut peliä niin emme päässeet tiiraamaan. Japanilaiseen kulttuuriin jo hieman enemmän tottuneina arvuuttelimme että josko lämärit (tamperelaiset toverit, lukekaa LÄMMI) ja taklaukset olisivat kiellettyjä. Kaikkien pitää saada pelata saman verran ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Noei, vitsit sikseen. Asian vierestä, olemme btw käyneet visiteeraamassa Tokion koripalloskenessä. Kävimme paikan päällä katsastamassa baskettoboolun ykkösliigan peliä Tokio Marine Nichido Big Blue vs. Kuroda Electric Bullet Spirits. Tokio otti päihin ja pelin taso oli hirvee. Ulli joka pelailee Saksassa 3./4. divarissa kiehui melkein raivosta ja väitti että pysyisi mukana pelin tiimellyksessä helposti.
Jaa tuota mihinkäs sitä jäätiinkään. Juu, Nikkoon mennessä kannattaa hommata Nikko visitor pass tms. lärpäke. Sillä pääsee matkaamaan bussilla ilmaiseksi koko alueella. Muuten voi tulla törkeän tyyriiksi koko reissu, sillä välimatkat vuoristossa on hieman pidempiä. Lisäksi junamatka Asakusa-Nikko-Asakusa hoituu samaisen passin avulla. Maksaa about 4000 jeniä, loppupeleissä ei ollenkaan paha!
Käytiin tsekkailemassa hieman vesiputousta jonka läheisyydessä hengaili apinoita. Nuo sukulaisemme ovat kovin laajasti levinnyt kansa tässä maassa, elelevät missä sattuu.
Vähän pisti ihmetyttämään kun vanha ruma japanilaisukkeli rupesi kivittämään niitä etteivät tulisi ihmisten ilmoille. Eihän noin saa tehdä kamoon. Ovat varmaan vieneet äijältä naisen kun oli katkeruutta ilmassa.. Vesiputousten jälkeen järvimaisemat, pikku kiipeilyt korkeammalle ja lähtö kotia kohti. Junassa Mario Kart-skabat ja nukkumista.
Huippureissu jälleen kerran, kaikki kuvat (jotka törkin nettiin) on nähtävissä taasen kerran täällä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mitä? onko pete muka oppinut luistelemaan?
Moro moro
Tuli muuten aikamoinen hässäkkä siitä apinan kuvasta täälä Tampereella. Kinailtiin onko se paviaani vai makaki. No Petri voitti jälleen näissä eläinvisoissa, makakihan se oli...prkl
T: Marza ja (tietää muka kaiken) Perza :)
Lähetä kommentti