Ensimmäiset viralliset palamiset kämpän altaalla tosiasia. Onneksemme näissä maissa tiedetään turrejen valkoisen nahan parantava eliksiiri, Aloe vera! Purkillinen sitä lähikaupasta ja kyllä selkää helpottaa kummasti.. loppuilta menikin sitten kovasti nyhjötellessä, käytiin sentään paikallisessa Intialaisessa ravintolassa syömässä erittäin maittavat murkinat. Halvalla tietenkin.. Väijyttiin ruoan päälle vielä Saw3 ja ei hyvää päivää mikä leffa. Kauniita unia..
3.3.2007
Herätys taas kukonlaulun aikaan. Kämpän alapuolella sijaitseva moskeija herättää aina todella mukavalla tavalla ihmisen ns. keskellä yötä. Muslimimaa kun on niin tavoille on totuttava. Nuo muut äijät ovat kyseiseen meteliin jo tottuneet mutta itselleni tuottaa vaikeuksia..
Juuh, sitten sulkapallokentälle ottamaan kunnolla selkään ja altaan kautta takaisin huusholliin. Päätettiin Antin kanssa tehdä kulttuurimatka Penang hillille ja siinä samassa myös keklokin "vuorentyngälle" katselemaan kiintoisaa arkkitehtuuria.
Taksikuskina meillä oli reissussa entinen matkaopas ja kaverilla juttua riitti sitten ihan tarpeeksi. Tuli samalla kyydillä sitten koko Penangin historia pikakelauksella läpi niin että hujahti. Päivä hurahti nähtävyyksiä katsellessa, eniten kuitenkin ahdisti junakyyti. Pakattu täyteen ihmisiä ja kestää puolisen tuntia älyttömässä helteessä. Kiitti mutta jotenkin ei kiitti..
Illalla paikallisessa muonat ja legendaarinen Mellow Ice juomaksi. Joku ihme kaakao-kahvi-jää-maito-sekoitus, mutta älyttömän hyvää kuitenkin!
4.3.2007
No sitä sulkapalloa tietenkin heti aamuun kun pakarat ei vielä kramppaa ihan totaalisesti. Tämän jälkeen kylläkin hirvitti kun sitä palloa sai taas noukkia ympäri kenttää kun ei gepardin jalat ole tarpeeksi herkistetyssä kunnossa viilettämään takakentältä etukentälle ja päinvastoin. Uujea. Juhanan kanssa otettiin pelien jälkeen taksikyyti saarella sijaitsevaan sotamuseoon, joka on vasta avattu muutama vuosi (2002) takaperin. Paikalla on hauska historia, sillä kyseinen taistelutanner on löydetty vasta jonkin aikaa sitten eikä sen olemassaolosta ollut tietoa. Ei näytä tänä päivänäkään olevan, sillä lisäksemme laajalla alueella oli jenkkiläinen vanha pariskunta. Sinänsä kummallista että alueella saa käyskennellä aivan vapaasti ja lähinnä tehdä mitä lystää, keskellä mehtää kun sijaitsee. Tietysti itseäni kovasti kiinnosti tämä paikka myös siltä kantilta, että nykyisen olinpaikkani ihmiset olivat kovin suuressa roolissa toisessa maailmansodassa. Ja luonnollisesti tämä paikka myös oli heidän invaasionsa kohteena.
Seinillä näkyvät vielä kaikki kirjoitukset japaniksi jne. Mutta ei tuo paikka todellakaan ole ylpeilyn asia tälle maalle. Eipähän siitä sodastakaan täällä oikein kukaan puhu. Kansa vaikenee..
Koettiin me yksi ns. vellit housuun-ilmiö myös vierailumme aikana. Tai oikeastaan kaksikin. Ensimmäinen tapahtui hyökätessämme bunkkeriin sisälle josta jatkoimme pitkän käytävän päätyyn ja sieltä huoneesta toiseen eteenpäin. Pällisteltiin siellä jonkin aikaa kunnes yht'äkkiä valot säppiin. Oltiin siinä ihmeissämme keskellä hiljaisuutta että mitäs nyt tehdään?!? Onneksi kamera oli mukana, ei muuta kuin salama päälle ja siinä sitten pojat käsi kädessä salamavalon vanavedessä ulos.. Toinen asia joka havaittiin kikkaillessamme alueella oli se, että rupesi kuulumaan naksahtelua ja viereen lässähteli erivärisiä länttejä. Paintball! Nämä liikemiehet ovat kehittäneet vallan mainion idean, toisen maailmansodan taistelutantereelle siitä poijaat splättistä vääntämään. Nonii! Navella rajattu alue joka erotti "museon" ja taistelutantereen mahdollisti kiinnostuneille paikan harjoittaa taistelutaitojaan hyppimällä bunkkerista toiseen jne...
Takaisintulo taksilla, vuosisadan episodi.. Sama suhari joka meidät paikalle heitti, tuli hakemaan myös takaisin. Siinä sitten puolenvälin jälkeen matkaa istuskellessamme moottoritiellä putputput, bensa loppu. Noniin, mitäs sitten.. Odoteltiin siinä Juhanan kanssa että mies varmaan hoitaa meille toisen taksin paikalle tai joku tuo bensat, edes jotain. No juuei. Tämä mies kääntyy takapenkkiä kohti, röyhtäisee brutaalisti meitä päin ja pyytää että voisiko lainata puhelinta koska itseltään on kreditit loppu. No näinhän nämä asiat hoidetaan. Sitten kun ei ratkaisua löytynyt, päätimme lähteä jatkamaan matkaa kävellen siitä eteenpäin. Ei koko loppupäivää nyt viitsisi taksin takapenkillä viettää kuitenkaan. Poieslähtöä tehdessämme kuskirakkaamme rupesi urputtamaan että olemme hänelle velkaa koko kyydistä. Ei hyvää päivää, mies jättää meidät keskelle motaria ja rupeaa mussuttamaan että nyt sitä rahaa kouraan pojat. Säälistä kuitenkin löimme miehelle osan kouraan että ostaa niitä krediittejä siihen luuriin, ja sitä bensaa myös. Samapa tuo kait kummassa järjestyksessä.. Ai niinjuu. Tämä suharimme yritti perustella sitä että haluaa koko kyydistä rahat sillä, että tuli hakemaan meidät! No mutta jaahas, mikäs se sellainen taksi on joka ei tule hakemaan kun siltä soittaa kyytiä? Pitääkö sen luokse kävellä? Se on sitä palvelualttiutta Malesian mantereella se!
Vaatteiden pesua ja kamojen pakkaamista, aamulla Hanoi!
