Matkailu avartanee mieltä

Tokyo-Kuala Lumpur-Penang-Kuala Lumpur-Hanoi-Kuala Lumpur-Kota Kinabalu-Cebu-Hong Kong-Tokyo

Tuo tuossa ylhäällä oleva kaupunkien sekamelska on lentoreittini jota lähden työstämään lauantai-aamuna, ylihuomenna! Reissussa olisi tarkoitus viettää aikaa n. kuukauden verran. Ensiksi Malesiaan tapaamaan siellä oleskelevia (muka opiskelevia) ystäviäni reilun viikon ajaksi. Katsotaan mitä keksitään kehitellä sitten Malesian päässä. Kuitenkin, meillä on varattu maaliskuun alkupuolelle lennot Vietnamiin Hanoihin jossa olisi tarkoitus viettää 15 päivää kierrellen ja kaarrellen ympäriinsä. Takaisin Malesiaan josta Filippiineille sukellusvisiitille päiviksi X. Kyllä, yritän olla varovainen vetämättä fräntivahasia. Sitten maaliskuun loppupuolella paluu tänne Tokioon jossa odottaakin sitten rock-elämä parhaimmillaan. Yhtyetoverini saapuu visiitille koska on keikkaa tiedossa. Shibuyassa 30.maaliskuuta ainakin räjähtää, luultavasti lisääkin keikkoja on luvassa. Pientä setvimistä vielä niiden kanssa! www.automaticeye.com

Huomenna japaninkielen 2-tason lopputentti ja talvilukukausi on ohitse. Yhdessä taas porukalla syömään opettajien kanssa ja sitten tänne kämpille pakkailemaan speedot ja släbärit rinkkaan. Toivotan oikein mukavia pakkaspäiviä sinne Suomeen. Ajatelkaa toki minua kun se auton ovi on jäätynyt aamulla kiinni ja hampaat kalisee kun pihalla yrittää rusikoida ovea auki.. ;) Minä ajattelen teitä..

Segai Boyz!

En ole muistanutkaan kertoa että tietenkin me voitettiin Okada-cup! Finaalissa kaatui 2.mens dorm. maalein 5-2. Parit börsät tuli heiteltyä. Saatiin tänne Globaliin hillitön pokaali ja kyllä sitä voittoa juhlittiinkin täällä kampus-alueella ennennäkemättömällä ja kuulumattomalla tavalla.. Joukkueellemme on muodostunut tavaksi laulaa jokaisen voitetun ottelun jälkeen mitä merkillisempiä lauluja enemmän merkillisemmillä sanoilla. Kieli vaihtuu joka kerta tietenkin. Sävelet on kuitenkin tuttuja, suosituin on "Volaré"-nimisen veisun kertosäe. Nauhottelimme täällä jopa oman version kappaleesta ja nimeksi tuli "Finalé"..



Voitettiin btw viime viikolla myös jälleen kerran ISL-liigan mestaruus. Sain itsellenikin kotiinviemisiksi pienen pokaalin maalintekijätilaston kärkisijan johdosta!

Nikko

Jou!

Käytiinpä toissaviikonloppuna Nikko-nimisessä paikassa, eli Nikkossa. Kuulostaa suomalaisittain hyvinkin hölmöltä. Mutta ei tätä blogia perustettu kielioppikoulutuksen jatkokurssiksi. Kirjoitellaan surutta suomet pienellä jne. Bueno. Hölötys seis. Asiaan...

Lähdimme isommalla porukalla lauantai-aamusta varhain liikenteeseen. Normikäänteiden mukaisesti matka taittui vaihtoetappiin Asakusaan jossa oli aikaa pyöriskellä. Vanhana entisenä perttinä (expertti) näytin paikkoja muutamalle muulle. Kävimmehän Hannan kanssa paikassa joulun tienoilla pyörimässä ahkeraan! Jokin lasten paraatikulkue sattui kohdalle, hillitön määrä pieniä jaappanialaisia ja perheenäitejä ja isiä.



Temppelit jne. hassutukset alta pois ja junalle mars. 2,5-tuntia vierähti kuin siivillä. Puhuttiin ties mistä, lähinnä kuitenkin päivänpolttavista poliittisista aiheista. On nimittäin hillittömän mielenkiintoista kuulla eri taustoista tulevien ihmisten juttuja ja kelailla niitä omia ajatuksiaan siinä sivussa. Muutenkin kulttuurien kirjo täällä on ihan älytön; Global Housessahan asuu nimensä mukaisesti porukkaa ympäri maailmaa jonka lisäksi olen saanut ystäviä mm. Myanmarista, Uzbekistanista jne. mitä merkillisemmistä paikoista. Näiden ihmisten kuunteleminen on tooooodella kasvattavaa. Myanmarista tuleva kaverini sai käytännössä ensimmäiset kenkänsä siinä vaiheessa kun tuli Japaniin. Lisäksi on hyvä tietää että banaanien hintaero on maiden välillä melkoinen.. :D Ei mutta oikeasti, kyllä täällä on löytänyt itsestään uusia piirteitä. Henkisesti on kasvettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi muka jotenkin päässyt aikuistumaan... ;) Sitten takaisin aiheeseen..

Perille päästyämme oli yhdellä meistä melkoinen elämys edessä. Thaimaasta tuleva Pop, 32-vee ei ole eläessään nähnyt lunta livenä. Korkeammalle vuorille päästyämme hänelle oli tärkeää päästä piiskaamaan lumipalloja tietty. Maisemat ihan kivat voisi jopa sanoa:



Käytiin tsekkaamassa parit maailman perintökohteet jne. läpi, satuttiin hyvänä päivänä paikalle koska häppeninkiä oli havaittavissa.



Nähtävyyksien jälkeen porukalla murkinoimaan, siitä kohti majataloamme. Yövyimme ns. nuorisohostellissa, 10 poikaa samassa huoneessa haisemassa tatamilla. Mahtavaa. Kun kerran raikkaassa vuoristoilmassa jälleen pääsi piipahtamaan, täytyihän sitä Onseniin taas mennä huljuttelemaan. Kysyimme majatalomme isännältä että mihinkäs tässä lähistöllä kannattaisi mennä, hän ehdotti että menisimme luonnon vuoristokylpylöiden kehtoon, Uriniin. Urin-nimisessä paikassa itsensä puhtaaksi peseminen pistää kuitenkin vähän miettimään, hetkinen? Sinne kuitenkin päästiin ja nimestään huolimatta ihan normipaikka. Ei kuitenkaan mikään ihan ässien ässä paikka, sanoisin että "ihan jees". Tämän jälkeen takaisin kämpille jossa pidimme pikkuiset hipat. Hyvissä ajoin kuitenkin asento X, ajatus Z.

Seuraavana aamuna kävelemään kylille, jossa tuli havaittua hauskaa mainontaa. Täällä pelataan hokii! "Aishoki aishoki, totta toki. Siinä on se jokin, aishoki!"



Kuvassa näkyvä kanadalainen Torontosta kotoisin oleva Oliver on kovasti myös kiekon perään. On vaihdettu monta kertaa mielipiteitä hieman kärkkäämmässäkin keskustelussa maittemme kääkkäjoukkueiden tasosta. World Cup, kuka vei ja ketä, häh? :) Valitettavasti viikonlopulle ei sattunut peliä niin emme päässeet tiiraamaan. Japanilaiseen kulttuuriin jo hieman enemmän tottuneina arvuuttelimme että josko lämärit (tamperelaiset toverit, lukekaa LÄMMI) ja taklaukset olisivat kiellettyjä. Kaikkien pitää saada pelata saman verran ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Noei, vitsit sikseen. Asian vierestä, olemme btw käyneet visiteeraamassa Tokion koripalloskenessä. Kävimme paikan päällä katsastamassa baskettoboolun ykkösliigan peliä Tokio Marine Nichido Big Blue vs. Kuroda Electric Bullet Spirits. Tokio otti päihin ja pelin taso oli hirvee. Ulli joka pelailee Saksassa 3./4. divarissa kiehui melkein raivosta ja väitti että pysyisi mukana pelin tiimellyksessä helposti.

Jaa tuota mihinkäs sitä jäätiinkään. Juu, Nikkoon mennessä kannattaa hommata Nikko visitor pass tms. lärpäke. Sillä pääsee matkaamaan bussilla ilmaiseksi koko alueella. Muuten voi tulla törkeän tyyriiksi koko reissu, sillä välimatkat vuoristossa on hieman pidempiä. Lisäksi junamatka Asakusa-Nikko-Asakusa hoituu samaisen passin avulla. Maksaa about 4000 jeniä, loppupeleissä ei ollenkaan paha!

Käytiin tsekkailemassa hieman vesiputousta jonka läheisyydessä hengaili apinoita. Nuo sukulaisemme ovat kovin laajasti levinnyt kansa tässä maassa, elelevät missä sattuu.



Vähän pisti ihmetyttämään kun vanha ruma japanilaisukkeli rupesi kivittämään niitä etteivät tulisi ihmisten ilmoille. Eihän noin saa tehdä kamoon. Ovat varmaan vieneet äijältä naisen kun oli katkeruutta ilmassa.. Vesiputousten jälkeen järvimaisemat, pikku kiipeilyt korkeammalle ja lähtö kotia kohti. Junassa Mario Kart-skabat ja nukkumista.



Huippureissu jälleen kerran, kaikki kuvat (jotka törkin nettiin) on nähtävissä taasen kerran täällä:

Nikko

Tokyo by night

Nonii pitkästä aikaa! Tähän hiukka kertomusta mitä muutama viikko sitten tapahtui..

Ensiksi raavaat miehet lähtevät kuuntelemaan Tokion filharmonista orkesteria kun ilmaisilla lipuilla meitä lahjottiin yliopistomme toimesta. Mielenkiintoinen elämys, Uenon aseman vieressä olevassa konserttihallissa oli melko leppoisa parituntinen kuunnellessa etevää musisointia. Jostain syystä sitä kuitenkin rupesi kaipaamaan rumpuja ja kunnon kitaramurinaa aina vähän väliä.. Tulipahan kuitenkin koettua tuokin!



Kun kerran Yamanote-linjalla oltiin, kelailtiin että mikäs ettei lähdettäisi siitä Shibuyaan yöhön! Saksalaisten kanssa matkaan lähdettiin. Junaan istahdettuamme yhtäkkiä seuraamme tuli vanhempi mies joka rupesi jututtamaan. Selvisi että hän on puoliksi korealainen, puoliksi japanilainen yritysjohtaja. Siinä sitten jonkin ajan päästä ajatuksia vaihdettuamme hän halusi lähteä meidän kanssamme istumaan iltaa, maksaa kaiken tietenkin! Se täällä onkin usein "salarymaneilla" tapana, että saattavat tarjota sinulle koko illan tms. ihan tuosta vain. Ei sitä köyhä rupea vastaan väittämään. Keksimme yhdessä tälle herralle nimen "Ingo" josta on nyt jo muotoutunut melkoinen legenda.. Ensiksi Ingo vei meidät yakitori-paikkaan syömään ja juomaan kuumaa sakea, joka on muuten huomattavasti kylmää versiota parempaa. Vinkiksi tämä! Ingo alkoi olemaan melkoisen kujalla jo siinä istuessamme ja jutut oli melkoisia.. Ei tähän kuitenkaan kaikkea voi paljastaa, menee muuten vanhemmalla väestöllä pullakahvit väärään kurkkuun. Perimätietona näitä tarinoita sitten kertoillaan kesästä eteenpäin jos sikseen tulee. ;)

Ruvettiin puhumaan musiikista ja Ingo sai kuningasidean ja vei meidät karaokeen, mikä ettei! Siinä vaiheessa seuraamme liittyivät Oliver ja Akiko. Jonkin aikaa laulettuamme Ingoa rupesi kovasti ramasemaan ja mies päätti ottaa asennokseen X. Me kuitenkin lähdimme jatkamaan tästä eteenpäin kun eihän ne junat kulje vielä moneen tuntiin..



Karaoken jälkeen yökerhoon. Ensimmäinen paikka johon eksyimme, Ruby room, tuntui olevan tupaten täynnä kansaa ja todella pieni paikka paikallisiin sfääreihin verrattuna. Maksoimme itsemme sinne sisään, olimme 5 minuuttia ja päätimme että mennään johonkin muualle. Lipunmyyjän kanssa hetken juteltuamme saimme rahat takaisin! Mahdollista ainoastaan Japanissa.. Seuraava kohteemme olikin sitten Womb, ja sisäänpääsymaksut sinne myös melkoiset. Täytyy tähän väliin mainita että paikka on hiukka eri luokkaa kuin Kannunkulma. Tosin kannuhan on ässä paikka, sitä halveksumatta!

Kuuden aikoihin aamulla kun junat lähtivät taas liikenteeseen kotikulmiamme kohti, päätimme että saapi riittää tältä kerralta. Täällä nuo kerhot ovat auki aamuun saakka, joten ei tarvitse ulkona jöröttää jos ei halua. Muutenkin täällä tuo nukkumiskulttuuri on aika hupaisa, joka paikassa voi ottaa tirsaa jos sikseen tulee. Ja kyllä tämä kansa mitä merkillisimmissä paikoissa ja asennoissa lepäilee..

Hauskaa tässä maassa on se, että täällä jos jossain tutustuu joka kerta uusiin ihmisiin. Taas paluumatkalla junassa istuessamme olikin aika keskusteluiden. Hulvatonta.



Tässä yhdeltä toiselta reissulta poseeraavana hyvä ystäväni Arthur, kaikkien naisten päiväuni:



Katuperformanssit on aina välillä hyvin säväyttäviä. Shinjukussa jokin tovi sitten pyörittyäni näin taas yhden hulvattomimmista. Yksi hyvin kummalliselta näyttävä henkilö (sukupuolesta ei tietoa) lauloi rauhallisia kappaleita, yhtäkkiä tyyli vaihtui totaalisesti kunnon mörköheviksi ja ympärillä olevat satunnaiset japanilaiset nuoret rupesivat moshaamaan toden teolla. Aika taidetta..



Kaikkea täältä kuitenkin löytyy, jokaiselle aivan varmasti jotain joka kiinnostaa. Kannattais tulla ite paikan päälle tsekkaamaan! Lasin läpi käveleviä miehiä täällä ei kuitenkaan ole näkynyt, oliskohan Jarille jonkinnäköstä markkinarakoa (niche) kyseisen kulttuurin kokeneena taiteilijana? ;)

Suomeen lukijoille terveiset Trashmanilta, uudelta japanilaiset mangat ja animet täyttävältä supersankarilta!